Lomailin keväällä Lontoossa. Päivä toisensa jälkeen ihailin paikallisten bussinkuljettajien taidokkuutta suhailla vilkkailla kaduilla, sietää loputonta stressiä ja yllättäviä muuttujia, kuten kadulla käveleviä turisteja ja hälytysajoneuvojen kiirettä paikasta toiseen.

Vaikka pidän bussikuskeja taidokkaina näistä syistä, ei arvostukseni kuitenkaan kerro siitä, miten kuljettaja itse näkee oman työnsä arvon, merkityksen ja millä mielin hän työtään tekee. Työntekijä ja ulkopuolinen voivat siis kokea työn arvon ja merkityksen ihan eri tavoin.

Työn imulla (work engagement) tarkoitetaan omaa työtä koskevaa positiivista tunne- ja motivaatiotilaa. Mitä korkeampi työn imu on, sitä enemmän se lisää työssä näkyvää tarmokkuutta, omistautuneisuutta ja uppoutuneisuutta. Olennaista on, että motivaatio tulee työntekijältä itseltään, ei esimerkiksi esihenkilön toiveesta tai ulkoisten motivaattorien, kuten palkan, kautta.

Työ voi olla tylsää, vaikka palkka olisi kuinka hyvä. Syyt siihen, mikä töissä tylsistyttää, voivat olla moninaiset: uuden oppimisen ja uusien haasteiden vähäisyys, autonomian puute eli se, että työntekijä ei voi itse vaikuttaa oman työnsä sisältöön, huono työn organisointi tai vaikkapa liiallinen byrokratia.

Työssä tylsistymisen on katsottu lisäävän keskittymisvaikeuksia ja synnyttävän masennuksen kaltaista oireilua. Työtehtävät eivät aina välttämättä herätä suuria tunteita, mutta kysymys onkin enemmän kokonaisuudesta. Jos töihin lähteminen on itsensä pakottamista, kyynisyys voi vallata ajatukset.

Työ on yksi ihmisen keskeisistä elämänalueista. Se mahdollistaa ihmisenä kasvun ja oman paikan löytämisen yhteiskunnassa. Työurien muuttuessa sirpaleisemmiksi on hyvin todennäköistä, että yhä useampi meistä pohtii työn merkityksellisyyttä varsin usein. Vaikka työn tekeminen on yhteiskunnallinen intressi, lopullisen merkityksen sille antaa tekijä itse. Jos omat elämän arvot muuttuvat, se saattaa heijastua työn merkityksellisyyden kokemiseen.

Työn tuunaus on sitä, että työntekijä tekee työtään tavalla, joka toimii hänelle aiempaa paremmin. Esimerkiksi etätöiden tekeminen voi olla keino välttää aamuruuhkat ja käyttää aikaa tehokkaammin työsähköpostien lukemiseen.

Työn tuunaaminen voi auttaa löytämään oman työn merkityksen uudelleen. Jos lontoolainen bussikuski näkee työnsä vain työnä vailla sen suurempaa merkitystä, se saattaa nopeasti heijastua hänen sitoutuneisuuteensa omaa työtä kohtaan, ja aamulla töihin lähteminen voi olla entistä nihkeämpää.

Työn merkityksen löytäminen voi hänen kohdallaan olla vaikka sitä, että hän näkee työnsä keinona ylläpitää vieraan kielen taitoa (itsensä kehittäminen), mahdollistaa sujuvammin julkisen liikenteen toteutumisen (yhteiskunnallinen hyöty), edistää yksityisautoilun vähentämistä (ekologisuuden toteutuminen), välivaiheena omalla urapolulla etenemisessä (elinikäinen oppiminen) ja lisätä päivittäistä hyvää mieltä (palvelualttius).

 

Teen paraikaa YAMK-opinnäytetyötä toimintaterapeuttien kokemasta työn imusta ja vertailen kahden eri ryhmän välistä työn imua. Aineistoanalyysi on osoittanut kiistatta sen, että työn haasteellisuus on yhteydessä niin työn imun tasoon kuin työn merkityksellisyyteenkin. Just right challenge, eli juuri sopiva vaatimustaso, pitää työn mielekkäänä. Töissä esiintyvä tylsyys on voitettavissa sillä, että työntekijä löytää itseä innostavia haasteita. Lyhyellä aikavälillä haasteet tuovat inspiraatiota työpäivään, ja pitkällä aikavälillä ne voivat sitouttaa tekijäänsä työorganisaatioon entistä varmemmin. Sitoutuneisuus kielii merkityksellisyydestä, työn tärkeydestä ja siitä, että työhön ollaan valmiita panostamaan.

Mikä sinun työssäsi on merkityksellistä ja miksi? Tämä kysymys on hyvä esittää itselleen aika ajoin, vaikka aamubussissa istuskellessa ja kuljettajan taidokasta toimintaa seuraillessa.

 

Kirjoittaja Ida Aareva on toimintaterapeutti ja terveyden edistämisen Master School-opiskelija Turun AMK