Koronapandemia on lisännyt tupakoitsijoiden kiinnostusta lopettaa tupakointi. Valmentava keskustelu auttaa tupakoinnin lopettamispäätöksessä. Jutun lopussa on listattu tukea tarjoavia tahoja.

On tärkeää, että lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen on kiinnostunut asiakkaansa tupakoinnista ja tarjoaa keinoja lopettamiseen. Motivaatiota voi herätellä korostamalla savuttomuuden myönteisiä vaikutuksia.

– Potilaalta tulisi kysyä tupakoinnista ja mitä hän itse siitä ajattelee. Syyllistämistä ja moralisoimista tulee välttää, Mehiläisen johtava lääkäri Iiro Heikkilä esittää.

Ohjaajan tehtävä on luoda uskoa onnistumiseen. Heikkilän arvion mukaan ohjaus ja ryhmän tuki kaksinkertaistavat onnistumisen mahdollisuudet. Ohjauksen voi toteuttaa paitsi kasvotusten myös puhelimitse tai muita etäyhteyksiä hyödyntäen.

Ryhmä tukee tavoitteessa

Tarja Kristiina Ikosella on runsaasti kokemusta ohjauksesta ja vertaistuen hyödyistä. Hän työskentelee toiminnanjohtajana Savon Sydänpiirissä ja on toiminut 28 päivää ilman -palvelun vertaisryhmien vetäjänä.

Ryhmä on monella tavalla hyödyllinen. Vertaiskeskustelu poistaa käyttöön liittyvää syyllisyyttä, kun huomataan, miten yleistä nikotiiniriippuvuus on.

Osallistujan omat vahvuudet mutta toisaalta myös kompastuskivet kirkastuvat keskustellen. Tupakoinnin lopetusta harkitsevalla voi olla monenlaisia ennakkokäsityksiä. Hän on voinut kokeilla lopetusta jo aiemmin ja epäonnistunut siinä eikä siksi koe pystyvänsä siihen myöhemminkään.

Lähtöasetelma tulisikin kääntää päälaelleen ja ajatella, että jos on yrittänyt tupakoinnin lopettamista aiemmin, on jo oppinut itsestään ja lopettamisesta jotain. Näitä oppeja voi käyttää hyödyksi. Motivaatio ja usko itseen voivat löytyä pohtimalla tupakointitilanteita ja lopettamisen suurimpia haasteita omalla kohdalla.

– Ajatusten puhuminen ääneen edistää vieroittautumista ja tekee lopettamisen vaiheista tietoisen ja suunnitellun polun, jota on kevyempi kulkea, Ikonen toteaa.

Myös elinpiiri ja läheisten tuki vaikuttavat onnistumisen mahdollisuuksiin. Savuton toimintakulttuuri työpaikoilla auttaa tupakoinnin lopettamisessa. Jos lähipiiri tupakoi, onnistuminen on vaikeampaa.

Tarvitaanko korvaushoitoa?

Korvaushoitoa ei tulisi käyttää säännönmukaisesti ennen harkintaa. Joskus riippuvuus siirtyy tupakasta korvaushoitotuotteisiin, ja niistäkin voi olla hankala päästä eroon. Tätä tapahtuu erityisesti, jos nikotiinituotteita käytetään väärin.

– Nikotiinipurukumia ei pureskella kuten tavallista purukumia. Sitä purraan muutamia kertoja, ja kun suuhun saadaan makua, se siirretään ikeneen lepäämään. Näin nikotiini ohjautuu verenkiertoon, eikä jatkuvan puremisen vuoksi syljen mukana vatsalaukkuun, Ikonen opastaa.

Nikotiinivieroitushoitotuotteiden ja lääkkeellisten tuotteiden käyttöä harkitaan aina tapauskohtaisesti. Aiempi nikotiinin käyttö ja lopettamiskokemukset selvitetään vieroitusprosessin alkaessa.

Vieroituslääkehoidon käyttöä voi kuitenkin hyvin perustella sillä, että se kasvattaa onnistumisen todennäköisyyden tutkimusten mukaan vähintään puolitoista- ja enimmillään jopa kolminkertaiseksi.

– Myös nikotiinikorvaushoidosta on paljon apua. Sekin kannattaa yhdistää vieroitusohjaukseen, Heikkilä sanoo.

Korvaustuotteita käytetään yleensä parin kuukauden ajan annosta vähentäen. Tarve on kuitenkin yksilöllinen ja voi jatkua pidempään. Haittavaikutuksiakin ilmenee. Tyypillisesti ne ovat paikallisia, esimerkiksi laastari aiheuttaa iho-oireita tai purkka ienärsytystä.

Uudet rutiinit tupakoinnin tilalle

Uusien rutiinien rakentaminen omaan arkeen on osa muutosta. Ikonen kertoo, että vertaisryhmässä jaetaan tästä kokemuksia ja välillä löytyy uusia innovatiivisia oivalluksia.

– Äkillisten tupakanhimojen varalle kannattaa olla suunnitelma, jonka avulla saa huomion pois tupakasta, Heikkilä vinkkaa.

Usein haju- ja makuaisti palautuvat tupakoinnin loputtua, mikä voi kasvattaa ruokahalua. Tietoinen muutos auttaa lihomisen ehkäisyssä. Liikunnan lisäämiseen ja terveelliseen, vähäenergiseen ruokavalioon on suositeltavaa pyrkiä. Pieni painonnousu on kuitenkin vähäisempi haitta kuin tupakoinnin jatkaminen.

 

Artikkeli on julkaistu alun perin TTT-lehdessä 4/2020.