Oven takana voi olla yksinäisyyttä, kipua, huonosti nukuttuja öitä. Siellä voi olla puhekaveria odottava ikäihminen tai syvästi ahdistunut muistisairas. Joskus siellä voi olla myös lähitienoon ryyppyporukka, iso koira tai huumeita käyttävä lapsenlapsi.

– Yllätyksiin on varauduttava, toteaa lähihoitaja Johanna Hareja Raision-Ruskon yhteistoiminta-alueen kotihoidosta. Hän joutui kerran puntaroimaan sitä, uskaltaako tulla ulos muistisairaan asiakkaan asunnosta, jonne pyrki tämän lähestymiskiellossa oleva läheinen.

– Iltavuorossa oli kiire ja arvelin, että silloin kukaan kollegoista ei ehdi avuksi. Päätin poistua, tilanne ratkesi, ja kyseinen henkilö lähti pois. Juttelinkin hänen kanssaan, sillä tiesin hänet entuudestaan.

Älä vähättele, ilmoita eteenpäin

”Tämä nyt vain kuuluu tähän työhön”, on väärä päätelmä, jos hoitaja ahdistuu roisista kielenkäytöstä tai siitä, että asiakas tarraa kiinni. Olkoonkin, että asiakas on iäkäs tai sairas.

Raision-Ruskon sosiaali- ja terveyspalvelujen työsuojeluvaltuutettu Juha Jokela painottaa, että vasta luvut puhuvat päättäjille selvää kieltä. Vaaratilanneilmoitukset pitää tehdä, jotta työn ongelmiin pystytään puuttumaan.

Hän työskentelee itsekin lähihoitajana kotihoidossa.

– Fakta on, että väkivalta- ja uhkatilanteet ovat kasvussa. Eniten niitä on sanallisessa muodossa; muistisairautta on paljon, ja siihen voi liittyä ruma kielenkäyttö. Toki myös kiinni tarttuminen on yleistä.

Raisiolla on kaikkia kaupungin työntekijöitä koskeva sähköinen vaara- ja uhkatilannelomake, joka menee työterveyshuoltoon, työsuojeluun ja esimiehille. Hoitopuolella on lisäksi HaiPro-järjestelmä, johon raportoidaan potilas- ja työturvallisuutta vaarantavat tapahtumat.

– Kotihoidossa tilanteista pitäisi tehdä ilmoitus molempiin. Kaupungin yleisessä uhkatilannerekisterissä on kotihoidosta silti aika vähän ilmoituksia, enemmän niitä tehdään varmasti HaiPro-järjestelmään, Jokela kertoo.

– Ilmoitusten lisäksi kannustan aina ottamaan yhteyttä esimieheen, hän jatkaa.

Parityöskentely avuksi

Myös osastonhoitaja Elina Porekari kertoo, että käytännössä vaaratilanteista tullaan usein kertomaan suoraan esimiehille.

– Vaara- tai uhkatilanteesta keskustellaan, ja asialle pyritään heti tekemään jotain. Tärkeä ennalta ehkäisevä keino on esimerkiksi parityöskentely. Asiakaskäynti voidaan muuttaa nopeasti niin sanotuksi paripaikaksi. Kun tilanne on rauhoittunut tai muuttunut parempaan suuntaan, parityöskentely puretaan.

Hän myöntää, että vaaratilanneilmoituksia pitäisi tehdä enemmän.

– Hoitajillakin saattaa olla siinä kynnys, osa ehkä ajattelee näiden tilanteiden kuuluvan hoitotyöhön.

– Jos asiakas on kovin ahdistunut ja lyö, kotihoidon tiimin sairaanhoitaja vie tietoa myös hoito- ja hoivayksikön geriatrian erikoislääkärille. Kotihoidon on lisäksi mahdollista saada konsultointiapua psykiatriselta sairaanhoitajalta. Olemme myös saamassa kotihoitoon toisen geriatrin kevään aikana.

Koulutusta asiakastilanteisiin

Porekari kertoo, että uhkaavissa tilanteissa hoitajaa on ohjeistettu poistumaan asiakkaan kodista heti. Vaaratilanteiden hallinta ja ennaltaehkäisy pyritään huomioimaan myös koulutuksessa.

Kotihoidon työntekijöille suunnattua aggressiivisen asiakkaan kohtaamiskoulutusta järjestettiin syksyllä 2016. Helmikuussa 2019 hoitohenkilökunnalle oli lähisuhdeväkivaltaa käsittelevä koulutus. Maaliskuussa Raision kaupunki järjestää haastavien ja tunnepitoisten asiakaspalvelutilanteiden hallintaa koskevan koulutuksen.

Työsuojeluvaltuutettu Juha Jokela toivoo lisää nimenomaan hoitoalalle räätälöityä turvallisuuskoulutusta.

– Itsepuolustustyyppistä koulutusta meillä on ollutkin.

 

Alun perin juttu ilmestyi 2/2019 TTT-lehdessä nimellä Mitä on oven takana?.

LISÄÄ AIHEESTA

Eristyshuoneeseen Niuvanniemen sairaalassa ei koskaan mennä yksin

Sote-alan työväkivaltaa on mahdollista hallita nykyistä paremmin

Näkökulmia sosiaalihuollon palvelujen turvallisuuteen (esimerkkinä Vantaan kaupungin ohjeistus). (THL, päivitetty 2017.)

Väkivaltatilanteet ja sen uhka kotihoitotyössä – työpaikkojen hyvät käytännöt ennaltaehkäisyssä. Virpi Fagerström ja Tuula Leino. (Työterveyslaitos, 2014). Molemmat raportit luettavissa verkossa: www.julkari.fi.