TURUN YLIOPISTON tutkijatohtori Janne Lahtiranta on tuonut julkiseen keskusteluun termin digitaaliset orvot. He ovat niitä, jotka eivät voi tai halua käyttää sähköisiä palveluita. Aikamme äänekkäimpien mielestä he ovat ”erilaisia”: heidän suhteensa teknologiaan on toisenlainen kuin pitäisi olla.
Lahtiranta on huolissaan varsinkin terveyspalveluiden ulkokehälle jäävistä. Hän puhuu potilaista, joiden arvoja ja valintoja tulisi kunnioittaa. ”Ikääntyneiden rinnalle saattavat tulevaisuudessa nousta kansalaiset, jotka yksinkertaisesti kieltäytyvät käyttämästä sähköisiä palveluita”, on Lahtiranta sanonut.
ON MYÖS NIITÄ, jotka puhuvat digitaalisesta syrjäytymisestä. Tilastoja riittää, ja niitä voi lukea monella tavalla: viime vuoden lopulla uutisoitiin, että 51 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista oli käyttänyt yhteisöpalveluja viimeisen kolmen kuukauden aikana. Ja sitten oli se toinen puolikas, 49 prosenttia. Luvut selvitti Tilastokeskus.
Digitaalisesti syrjäytyneeksi tai syrjäytymisuhan alla olevaksi leimataan vähintään se kolmannes suomalaisista, joka ilmoittaa, että ei käytä sosiaalista mediaa lainkaan. Alle 50 000 asukkaan kaupungeissa ja kunnissa näitä sosiaalisen median vastarannankiiskiä on yli 40 prosenttia, pääkaupunkiseudulla päälle 20 prosenttia. Some-änkyrät löysi tilastoihin Taloustutkimus, tutkimuksen teetti Yle Uutiset.
SYRJÄYTYMINEN KANTAA KIELTEISTÄ leimaa, huono-osaisuutta, ja helposti aletaan kaivella, löytyisikö ihmisestä itsestään jotain vikaa.
Digitaaliseen syrjäytymiseen tulee kuitenkin oma ulottuvuutensa, jos asuu vilttihatun laidoilla, kaukana kaupungeista ja taajamista. Tai yrittää tehdä siellä töitä. Kun sähköt ovat poikki jopa päiväkausia, kuten oli tammikuussa yli 10 000:lta keski- ja itäsuomalaiselta taloudelta, pelkkien sähköisten palveluiden varaan rakennettu Suomi ei tunnu uskottavalta.
Älykkäiden laitteiden kätevät sovelluksetkin osaavat yhä lopettaa toimintansa, kun joutuvat tietoliikenneverkkojen katvealueille. Ja myös monia töitä tehdään ”kentällä”, verkkojen ulottumattomissa.
EN VASTUSTA DIGITALISOITUMISTA! Päinvastoin: työn sujuvuutta ja laatua, tiedonkulkua ja työturvallisuuttakin edistetään mitä moninaisimmilla digipalveluilla.
TTT-lehtikin syntyy verkkoja ja verkostoja hyödyntämällä – myös etätyömahdollisuuksia käyttäen. Vilttihatun laidalla pätkivät kenties sähköt, mutta henkinen kotipaikka voi olla myös fyysinen ja yhä totta edes osan viikosta.
Se, mitä toivon, on kunnioitus ja arvostus niitä kohtaan, jotka elävät ja valitsevat – eivät toisin vaan – omalla, heille sopivalla tavalla. Myös heitä pitää kuulla ja palvella.
Valinnan mahdollisuuteen liittyy myös TTT-lehden henkiin jääminen. Ilman teitä lukijoita 44 vuotta paremman työelämän puolesta liputtanut lehti olisi siirtynyt historiaan. Painetun lehden olisi korvannut pelkkä sähköinen viestintä. Kiitos valinnastasi!
Työ Terveys Turvallisuus -lehti 1/2015, 10.2.2015, päätoimittaja Merja Karjalainen
Lue myös Minna Janhosen blogi: Sosiaalinen media tuli töihin
Mitä mieltä? Kommentoi!