Kasvatuspsykologian professori, opetusneuvos Niina Junttila on tutkinut suomalaisten yksinäisyyttä ja ostrakismia, joka tarkoittaa tahatonta tai tahallista ulkopuolelle sulkemista. Työpaikoilla tapahtuvaa ostrakismia ei Suomessa ole juuri tutkittu, mutta kansainvälistä tutkimusta siitä on jonkin verran.

– Niiden tutkimusten mukaan työpaikkaostrakismia koetaan yleisemmin kuin kiusaamista, häirintää tai sanallista satuttamista. Ulkopuolelle sulkeminen myös vaikuttaa huomattavasti voimakkaammin sekä työntekijään että koko työyhteisöön, Junttila kertoo.

Pitkittyneen yksinäisyyden tiedetään lisäävän riskiä sairastua masennukseen ja myös joihinkin fyysisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin. Junttilan mukaan yhtenä taustatekijänä tässä voi olla yksinäisyyden aiheuttama stressi, joka heikentää immuunijärjestelmää. Tilanne vain huononee, jos pahaa oloaan lääkitsee vaikkapa lohtusyömisellä tai päihteillä.

– Tutkimukset ovat osoittaneet, että ne, jotka kokevat tulevansa ulkopuolelle suljetuiksi työyhteisössään, sairastuvat, jäävät pitkille sairauslomille ja vaihtavat työpaikkaa muita useammin. Tämä kaikki heikentää työn tulosta ja sitä kautta koko työyhteisön tulosta.

Tahallinen ostrakismi on kiusaamista

Työyhteisössä yksinäisyys ja ostrakismi voivat ilmetä esimerkiksi näin:

Tiimin jäsenillä on tapana käydä yhdessä lounaalla, mutta yhtä kollegaa ei koskaan kysytä mukaan.

Kokouksissa yksi osallistujista jää usein ilman puheenvuoroa. Jos hän saakin sen, kukaan ei kommentoi hänen ehdotuksiaan.

Taukotilassa jutellaan tulevan viikonlopun suunnitelmista, mutta yhden työkaverin vapaa-ajan vietto ei tunnu kiinnostavan ketään.

– Kyse ei ole siitä, että tehtäisiin tai sanottaisiin jotain väärin, vaan siitä, että ei sanota eikä tehdä yhtään mitään, Junttila summaa.

Hän painottaa, että tahallinen ostrakismi on kiusaamista ja väkivaltaa. Mutta kyse voi myös olla tahattomasta ihmisen sivuuttamisesta, johon voi vaikuttaa esimerkiksi se, että tämä itse on syrjäänvetäytyvä. Hänelle ehkä yksinäisyys on tuttua jo entuudestaan tai hän kokee itsensä kömpelöksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Yhteys muihin ihmisiin on kuitenkin tärkeää meistä jokaiselle. Aivotutkimuksesta tiedetään, että ulkopuolelle sulkeminen aktivoi aivoissamme saman alueen kuin tuntiessamme fyysistä kipua.

– Meitä satuttaa eniten se, jos emme tule kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi. Kaikkien aikojen yleisin rangaistusmenetelmä on sulkea ihminen ulkopuolisuuteen, ja siksi ihmisiä pannaan vankilaan tai heitä on suljettu saarelle tai lähetetty Siperiaan, Junttila sanoo.

Jos nähdyksi tulemisen tarve ei täyty, joskus negatiivinenkin huomio voi tuntua ihmiseltä paremmalta kuin se, että ei saisi huomiota lainkaan. Tämä taas voi purkautua häiritsevänä tai provosoivana käytöksenä ja johtaa entistä suurempaan yksinäisyyteen.

Jokainen voi lievittää yksinäisyyttä ympärillään

Lähes kaikki ihmiset kokevat jossain elämänsä vaiheessa yksinäisyyttä, joka voi tulla eteen yllättäenkin esimerkiksi muuton tai työpaikan menettämisen seurauksena. Vuosia jatkunutta yksinäisyyttä kokee suomalaisista noin joka kymmenes.

Yksinäisyys voi olla sosiaalista, emotionaalista tai molempia. Sosiaalista yksinäisyyttä kokevalla ei ole ihmissuhteita siinä määrin kuin hän toivoisi. Emotionaalinen yksinäisyys taas tarkoittaa syvää ulkopuolisuuden tunnetta, jota ihminen kokee riippumatta siitä, onko hänellä ihmisiä ympärillään vai ei. Niina Junttilan mukaan tämän taustalla ovat usein lapsuusajan heikot kiintymyssuhteet ja pinttynyt käsitys omasta arvottomuudesta.

Pitkään jatkuessaan yksinäisyys johtaa usein kielteisiin ajatusvääristymiin ja taipumukseen tulkita muiden käytöstä niin, että käsitys omasta huonommuudesta vahvistuu.  Silloin vaikkapa työkaverin viaton huumori voi tuntua itselle osoitetulta piikiltä tai neutraali katse vihamieliseltä.

– Emotionaalisen yksinäisyyden tuottamista ajatusvääristymistä voi olla vaikea päästä irti ilman kognitiivisen psyko- ja käyttäytymisterapian menetelmiä. Mutta jos löytää yhdenkin ihmisen, jonka kanssa voi puhua ja purkaa tuntemuksiaan, sillä voi olla suuri vaikutus tulevaisuuteen. Itsestä välittäminen ja luottamus vahvistuvat, Junttila sanoo.

Hän muistuttaa, että jokainen meistä voi lievittää yksinäisyyttä ympärillään myös työpaikoilla. Keinot ovat yksinkertaisia ja ilmaisia: tervehtiminen, silmiin katsominen, kuulumisten kysyminen – ylipäätään toisten ihmisten ystävällinen huomioiminen.

HelsinkiMission uusi ohjelma torjuu yksinäisyyttä työelämässä

Myös pitkään yksinäisyyden vähentämiseksi työtä tehnyt HelsinkiMissio haluaa torjua yksinäisyyttä työyhteisöissä. Järjestö on käynnistänyt maksullisen Work to Belong -ohjelman, joka tarjoaa koulutusta ja keinoja ilmiön tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen.

Kimmokkeen ohjelmaan antoi THL:n vuoden 2020 lopussa julkaisema asiantuntijaraportti, jonka mukaan koronapandemia oli lisännyt yksinäisyyden tunnetta noin neljänneksellä työikäisistä.

– Järjestössämme heräsi ajatus, että miksi emme hyödyntäisi toimivia menetelmiämme ja toimintatapojamme myös työelämässä, kertoo HelsinkiMission viestintä- ja varainhankintajohtaja Hanna Koskenkangas.

Ohjelmaan osallistuvilla työpaikoilla tehdään aluksi kysely, jossa selvitetään yksinäisyyden yleisyyttä ja ilmenemismuotoja organisaatiossa. Lisäksi tarjolla on koulutusta ilmiön tunnistamiseen ja ongelman vähentämiseen esimerkiksi työyhteisön rakenteita ja toimintatapoja muuttamalla.

Koskenkankaasta tärkeää on jo se, että tietoisuus ilmiöstä kasvaa.

– Olemme huomanneet, että työyhteisöissä yksinäisyys sekoitetaan usein yksin työskentelyyn, vaikka siitä ei ole kyse. Joku voi kokea yksin työskentelyn erittäin mielekkääksi. Ja vastaavasti joku toinen saattaa olla koko ajan kontaktissa muiden kanssa mutta kokee silti haitallista, pitkäkestoista yksinäisyyttä, hän toteaa.

Välittävä yhteydenpito ja palautteen saaminen on tärkeää

HelsinkiMission ohjelma toimii niin strategisella, rakenteellisella, esihenkilötyön ja tiimityön tasolla kuin yksilötasollakin. Esihenkilöille tarjotaan koulutusta aiheen puheeksi ottamiseen, ja yksinäisyydestä kärsivillä on mahdollisuus saada järjestön kautta henkilökohtaista keskusteluapua. Kun yritys sitoutuu ohjelman tavoitteisiin, se saa sertifikaatin, joka varmistetaan vuosittain toistamalla tuloksia mittaava kysely.

Hanna Koskenkankaan mukaan yksi keino torjua yksinäisyyttä on edistää palautetietoista työkulttuuria, joka vahvistaa työyhteisöön kuulumista. Työkulttuuri pohjautuu silloin osallisuuteen, dialogiin ja jatkuvaan oppimiseen.

– Välittävä yhteydenpito ja edistävän palautteen saaminen on äärimmäisen tärkeää etenkin haastavina aikoina ja työuran alussa oleville. Sitä kautta jokainen tulee nähdyksi ja kuulluksi työyhteisössä.

 

Work to Belong -ohjelma on tarkoitettu kaikenkokoisille yrityksille ja organisaatioille sijainnista ja toimialasta riippumatta. Pilottiyrityksinä siinä ovat mukana Alko, Sanoma ja OP Helsinki.