Työntekijöiden ortopedisiin leikkauksiin liittyvistä tuottavuuden menetyksistä suurin osa eli noin 70 prosenttia syntyy leikkauksen jälkeisenä toipilasaikana. Reilu neljäsosa tuottavuuden menetyksiä kertyy ennen hoitoon pääsyä ja vain kaksi prosenttia sairaalahoidon aikana. Tämän osoittaa tuore rekisteritutkimus.

– Tulokset kertovat, että sairaalassa vietetty aika on jo huomattavan lyhyt. Sen sijaan hoitoon pääsyn sujuvoittamisella ja systemaattisella työhön paluun tukemisella voidaan vähentää hoidon kokonaiskustannuksia ja parantaa tuottavuutta, toteaa projektipäällikkö Jari Heiskanen Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa.

Itä-Suomen yliopisto teki tutkimuksen yhdessä Turun yliopiston, Turun yliopistollisen keskussairaalan ja australialaisen Monashin yliopiston kanssa. Tutkimuksessa tarkasteltiin ortopedisten potilaiden sairauspoissaoloja Varsinais-Suomen hyvinvointialueella vuosina 2020–2022. Aineisto kattoi 770 työikäistä, työssä käyvää potilasta.

Poissaolojen vuotuinen kokonaiskustannus oli noin kahdeksan miljoonaa euroa

Tutkimuksen aineisto koski yleisimpiä ei-akuutteja ortopedisia toimenpiteitä, kuten olkapään kiertäjäkalvosimen korjauksia, polven ja lonkan tekonivelleikkauksia sekä lannerangan välilevytoimenpiteitä ja luudutuksia.

Tutkijat mittasivat sairauspoissaolot ennen toimenpidettä, sairaalahoidon aikana ja toipilasaikana. Niistä aiheutuvat tuottavuuden menetykset laskettiin työkykypainotettujen elinvuosien avulla.  Työkykypainotettu elinvuosi kuvaa vuotta täysin työkykyisenä ilman sairauksista johtuvia poissaoloja työstä.

Sairaalahoitoa edeltävän vuoden aikana menetettiin yhteensä 74 työkykypainotettua elinvuotta, sairaalassaolon aikana neljä työkykypainotettua elinvuotta ja toipilasvuoden aikana 190 työkykypainotettua elinvuotta.

Potilasjoukon vuotuiset työstä poissaolon yhteiskunnalliset kokonaiskustannukset olivat yhteensä noin kahdeksan miljoonaa euroa. Summa sisältää sairauspoissaolot ennen toimenpidettä, sairaalassa ollessa ja toipilasaikana.  Sairaalahoidon osuus tästä oli vain 195 000 euroa.

Itä-Suomen yliopiston dosentin, yliopistotutkija Piia Lavikaisen mukaan hoidon kokonaiskustannuksia voi vähentää ja tuottavuutta parantaa hyödyntämällä kansallista TYÖOTE-mallia sekä muita olemassa olevia toimintamalleja. Lisäksi ottamalla käyttöön rekisteripohjainen, työkykypainotettuihin elinvuosiin nojaava seuranta resursseja voitaisiin kohdentaa sinne, missä vaikutus on suurin.