Kädet ja jalat palelevat kylmässä yleensä ensimmäiseksi. Niiden pintaverisuonet supistuvat jäähtyessä, jotta lämmönhukka vähenisi ja verenkierto keskittyisi tärkeisiin sisäosiin. Verenkierron vastus ääreisosissa kasvaa ja lisää sydämen työmäärää. Verenpaineen noustessa veri paksunee ja sen virtaavuus hidastuu, koska osa veriplasmasta poistuu verenkierrosta. Kylmä voi lisätä rytmihäiriöitä.

Tutkimusprofessori Hannu Rintamäki Työterveyslaitoksesta sanoo, että verenkiertoelimistö reagoi heti, kun kylmä pakkasilma osuu kasvoihin.

– Pään alue luovuttaa tehokkaasti lämpöä. Kun se on suojattu, vaikutukset verenkiertoonkaan eivät ole niin jyrkkiä.

Kylmässä kaikki on raskaampaa – myös paksun vaatetuksen vuoksi – ja ulkoilmaan pitäisi totutella vähän aikaa, ennen kuin alkaa reippaasti liikkua tai työskennellä. Hengittäminenkin käy raskaammaksi, koska kylmä ilma jäähdyttää, kuivattaa ja supistaa hengitysteiden putkistoa.

Terveilläkin työikäisillä on isoja eroja kehon lämmöntuotannossa. Parhaiten lämpöä tuottaa ja kylmää sietää isokokoinen, runsasrasvainen mutta hyväkuntoinen, kylmään sopeutunut nuori mies. Herkimpiä ovat lapset ja vanhukset sekä henkilöt, joilla on kylmään reagoiva sairaus, esimerkiksi sepelvaltimo- tai keuhkoahtaumatauti, aivoverenkierron sairaus, diabetes, astma tai tuki- ja liikuntaelimistön sairaus.

Terveydelle ihanteellinen lämpötila on erilainen eri maissa. Suomessa kuolleisuus on matalimmillaan 14 asteessa, Välimeren maissa 22–25 asteessa.

 

Tilaaja, lue koko juttu TTT-lehdestä 6/2017.