Kun sähkön hinta pomppaa pilviin, kulkutauti heiluttelee tilauskantoja ja raaka-aineen saatavuutta tai muu kriisi uhkaa, teollisuuslaitosten toiminnan on silti jatkuttava. Silloin kysytään resilienssiä.

Resilienssi tarkoittaa organisaatioiden muutosjoustavuutta eli kykyä ennakoida kriisitilanteita, ylläpitää toimintoja poikkeusoloissa, sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin sekä oppia ongelmatilanteista tulevaisuuden varalle.

Työntekijöiden joustavuus on osa resilienssiä; jos työntekijät eivät jousta, organisaation toimintaa on hankala sovittaa muuttuneisiin tilanteisiin. Työntekijät voivat joustaa esimerkiksi työtehtävissä, työajoissa, työn tekemisen paikassa ja palkoissa.

Tutkimushankkeemme tulokset osoittavat, että teollisuuden työntekijöillä on halua joustaa – myös kriisitilanteissa. Äkillisen kriisin kohdatessa työpaikkaa kolmannes työntekijöistä olisi valmis ylitöihin ja puolet harkitsisi asiaa tilanteen mukaan. Vain yhdeksän prosenttia ei suostuisi lainkaan ylitöihin. Enemmistö työntekijöistä olisi kriisitilanteissa valmis lyhentämään työaikaansa, siirtymään vuorotyöhön tai muuttamaan työvuorojaan ja siirtämään lomiaan. Etätöihinkin oltaisiin valmiita, mutta tätä joustomahdollisuutta ei tuotantotehtävissä juuri ole, toisin kuin asiantuntijatehtävissä.

Teollisuusorganisaatioissa työntekijöiden joustavuutta on koeteltu viime vuosina monta kertaa. Esimerkiksi koronapandemian aikana monessa teollisuusyrityksessä koettiin yllättävää kysynnän nousua, jolloin työtä siirryttiin tekemään aikaisempaa useammassa vuorossa, tehtiin ylitöitä ja siirrettiin sovittuja lomia.

Kasvanut tuotanto vaati myös uusien työntekijöiden perehdyttämistä ja perehdytykseen osallistui myös sellaisia työntekijöitä, joiden työtehtäviin se ei normaalitilanteessa kuulunut. Haastattelemiemme johtajien mukaan myös työntekijöiden moniosaaminen on ollut erilaisissa kriisitilanteissa tärkeää, sillä se on mahdollistanut työntekijöiden siirtymisen tehtävästä tai tuotantolinjalta toiseen tarpeen mukaan.

Haastattelemamme johtajat arvostivat työntekijöiden joustavuutta ja vastuunottoa kriisitilanteissa, sillä ilman niitä tuotannon käynnissä pitäminen tai äkillisesti kasvaneeseen kysyntään vastaaminen olisi ollut mahdotonta. Johdon edustajat kuvasivatkin että ”työntekijöiden vastuuntunto on tosi kovaa.”  Tutkimissamme organisaatioissa työntekijöitä oli myös palkittu joustavuudesta.

Työntekijöiden joustavuus on merkittävä osa teollisuustyöpaikkojen resilienssiä. Organisaatioissa on aina syytä varautua tulevia poikkeustilanteita varten ja pitää jo normaalitilanteessa yllä hyviä vuorovaikutus- ja neuvottelusuhteita työntekijöiden ja johdon välillä.

Joustavuuden tulee olla myös vastavuoroista: myös työnantajan kannattaa joustaa, jolloin vastavuoroisesti työntekijöiltä voi odottaa joustavuutta juuri silloin, kun sitä kriisitilanteessa tarvitaan. Tältäkään osin resilienssi ei siis synny kriisitilanteessa, vaan sitä rakennetaan tavallisessa työn arjessa.

 

Tiina Saari toimii tutkijana Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa. 

Tekstissä mainitut tutkimustulokset perustuvat artikkeliin ”Vastavuoroinen joustavuus osana teollisuusyritysten resilienssiä kriisitilanteissa”, joka on julkaistu työ- ja elinkeinoministeriön Työpoliittisessa aikakauskirjassa 1/2024.

Tutkimus on toteutettu osana ”Teollisuustyöntekijöiden toiminta kriisitilanteissa – joustavuuden ehdot ja käytännöt” -nimistä hanketta, jota rahoittaa Työsuojelurahasto.