Ensinnäkään ei ole olemassa yhtä työelämää. Väänäsen mukaan työelämän sisällä on monta työelämää ja erilaisissa ammateissa rasitustekijät eroavat toisistaan. Eri alojen työntekijöillä on myös toisistaan poikkeavia selviytymis- ja ratkaisukeinoja mielenterveyden ongelmiinsa.
Ketkä oireilevat?
Mielialalääkkeisiin turvautuvat hieman muita helpommin ihmissuhdetyötä tekevät. Lääkkeiden käyttäjiä on huomattu olevan muun muassa sosiaalityöntekijöissä ja kodinhoitajissa. Saman koulutustason ammateissa, joissa ei tehdä niin kiinteästi työtä ihmisten kanssa, masennuslääkkeiden käyttö on vähäisempää.
Psyykenlääkkeiden käyttö ei kuitenkaan kerro suoraan mielenterveyshäiriöiden yleisyydestä kyseisissä ryhmissä. Voi pikemminkin olla, että ihmissuhdeammateissa toimivat ja korkeammin koulutetut vain hakeutuvat herkemmin hoidon piiriin.
Mies- ja työntekijävaltaisilla kuljetusalalla ja rakennusteollisuudessa taas ei depressiolääkkeitä juuri käytetä. Mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan väistä näitä aloja. Suurimmista ammattiryhmistä kuljetusalalla ja rakennusteollisuudessa tehdään eniten itsemurhia.
Vakavia psyyken ongelmia on jonkin verran enemmän työntekijöillä kuin ylemmillä toimihenkilöillä. Heillä riski joutua sairaalahoitoon psykiatristen häiriöiden takia on 20–40 prosenttia korkeampi ylempiin toimihenkilöihin verrattuna.
Tilastot kertovat, että työikäisistä nelikymppiset naiset sairastavat eniten masennusta. Väänäsen mukaan on kuitenkin nähtävissä merkkejä, että nuorten ja nimenomaan tyttöjen henkinen pahoinvointi on kasvussa, mikä vaikuttanee myös tulevaisuuden työelämään. Väänänen arvelee tyttöjen mielen ongelmien johtuvan osin sosiaalisen median välittämistä ideaaleista, jotka ruokkivat vertailua ja vaatimuksia, joihin on vaikea yltää.
Työ siirtyi nettiin ja toimistoihin
Sekä yhteiskunta ja työelämä että työtä tekevä ihminen ja työtehtävät ovat muuttuneet. Vaikka moni asia on paremmin kuin ennen, muutosten mukana työstä on myös poistunut monia siihen hyvinvointia tuoneita elementtejä.
Väänänen havainnollistaa asiaa vakuutusmyyjän työllä:
Ennen vakuutusmyyjä ajeli omalla autollaan pitkin maaseutua ja eri paikkakunnilla, tapasi ihmisiä ja myi heille vakuutuksia. Työ oli itsenäistä ja muista riippumatonta. Sitten työ siirtyi toimistoihin. Tehovaatimus ja sidoksisuus lisääntyivät.
– Alettiin vaatia kovempia tuloksia ja tietotyöosaamista. Autonomia rapautui, ja uudenlainen stressaavuus nousi esiin, Väänänen selvittää.
Työssä on nykyisin paljon valintoja ja vastuuta verkostojen ylläpitämisestä ja aikatauluista. Vaaditaan itsensä johtamista, palautetta tulee niukasti. Yhtenä osana työhön kuuluu oman hyvinvoinnin johtaminen.
Varsinkin asiantuntijatyössä monet tehtävät ovat kiinni verkostojen aikatauluista. Kaikki ei ole omissa käsissä, mikä aiheuttaa stressiä ja painetta.
Aiemmin monessa työssä oli myös selvemmin alku ja loppu ja sen tulos oli selvemmin nähtävissä. Nyt työ on monin tavoin rajatonta ja loppumatonta.
Mielenterveyden näkökulmasta rajattomuudessa piilee vaara.
Omien arvojen vastainen työ kuormittaa
Yksi viime aikoina puhuttaneista haasteista työssä on se, ettei työtä pysty tekemään omien arvojen mukaisesti. Jos ei ole edellytyksiä tehdä työtä hyvin, eettinen kuormitus kasvaa. Tämä näkyy muun muassa hoitajien työssä.
Kunta10-tutkimuksessa todettiin vasta, että kunta-alalla työskentelevistä perus- ja lähihoitajista ja vanhustenhoidon työntekijöistä vähintään joka kolmas kokee merkittävää eettistä kuormitusta työssään. Myös kuntasektorin sairaanhoitajat, lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat sekä sosiaalityöntekijät joutuvat keskimääräistä enemmän toimimaan omien arvojensa vastaisesti.
Puhe mielenterveydestä on yleistynyt
Koska yhteiskunnallinen ja kulttuurin muutos on niin suuri, on vaikea sanoa, onko työelämässä enemmän tai vähemmän mielenterveyden ongelmista kärsiviä tai sairastuttaako nykyinen työelämä.
Myös mielenterveys käsitteenä on laventunut. Aiemmin sillä viitattiin arkipuheessa lähinnä vakaviin mielenterveysongelmiin, nyt se käsittää lisäksi monia uusia oireita ja psyykkisiä rasitustiloja. Sanat työuupumus, stressi ja masennus ovat siirtyneet muidenkin kuin asiantuntijoiden käyttöön. Ennen 1980-lukua työterveyslääkärille ei juuri tultu kertomaan masennuksesta, sillä masennus ei kuulunut yleisesti käytettyyn sanastoon.
Psyykkinen työsuojelu tuli lainsäädäntöön 1980-luvun lopulla. Työhyvinvoinnin asiantuntijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti sieltä asti. Kulttuurin muuttumisen myötä myös asenteet mielenterveyden ongelmia kohtaan ovat höllentyneet niin, että ongelmista uskalletaan puhua aiempaa enemmän.
Hyvä työ tukee mielenterveyttä
Työ synnyttää mielenterveyttä, kun se on ihmiselle sopiva.
– Hyvässä työssä keskeistä on se, että työtehtävät sopivat yhteen oman osaamisen ja motivaation kanssa. Työn tulisi tarjota haasteita, mutta epämukavuus ei saisi kasvaa liian suureksi mahdottomien aikataulujen tai liiallisten vaatimusten takia, Väänänen korostaa.
Psyykkisissä ongelmissa työntekijän ei kannata jäädä yksin vaan ottaa asia puheeksi työterveyshuollossa.
– Työntekijä voi myös itse huolehtia psyykkisestä työkyvystä ylläpitämällä kiinnostusta ja osaamista. Jaksamis- tai muita työhön liittyviä ongelmia tulee pyrkiä ratkomaan työkavereiden ja esimiehen kanssa. Kuitenkin työnantajalla on lainsäädännöllinen velvollisuus huolehtia työntekijästä ja hänen hyvinvoinnistaan sekä tarttua ennaltaehkäisevästi asioihin, jotka aiheuttavat psyykkisiä vaaroja työssä, Väänänen muistuttaa.
Lue mielenterveyden vahvistamisesta työpaikalla
TTT 2/2018: Mielen hyvinvointi puheeksi työpaikalla – Hei, mitä kuuluu?
Olipa hyvä kirjoitus, ihan naulan kantaan niin sanotusti. Tunnistan tämän oikein hyvin.
Mikseiköhän työnantaja reagoi mitenkään?
Hyvä artikkeli! Johtajuus omasta työstä on lisääntynyt. “Yhtenä osana työhön kuuluu oman hyvinvoinnin johtaminen.” Mitä tämä tarkoittaa työntekijän toiminnan kannalta?
Hei Johanna ja Maria!
Hienoa, että juttu kiinnosti. Työn muuttuminen on osa isoa yhteiskunnallista muutosta, jolle yksittäinen työnantaja ei voi mitään.
Kuten jutussakin todetaan, työnantajalla on kuitenkin lainsäädännöllinen velvollisuus huolehtia työntekijästä ja hänen hyvinvoinnistaan sekä tarttua ennaltaehkäisevästi asioihin, jotka aiheuttavat psyykkisiä vaaroja työssä.
Kysyin Akavan johtavalta asiantuntijalta Miia Kannistolta kannanottoa siihen, mitä oman hyvinvoinnin johtaminen tarkoittaa työntekijän toiminnan kannalta.
Hän vastasi näin:
”Työnantajalla on velvoitteet työsuojeluun. On työnantajan velvollisuus seurata, että toimitaan työaikalain asettamien rajojen puitteissa. Nykyään monen asiantuntijan työ on sellaista, että siinä vaaditaan itsensä johtamista, ja mitä paremmin työntekijä tuntee itsensä ja voimavaransa, sitä paremmin oman työn johtaminen onnistuu. Työnantajan tulee ennaltaehkäistä ongelmia, ja hän voi myös tarjota apua osaamispuutteisiin koulutuksella.”
Yst. Kirsi Väisänen, päätoimittaja