Huoli hoitotyöntekijöiden riittävyydestä ja työssä jaksamisesta kasvaa. Vaikka päävastuu työuupumisriskin hallinnasta on organisaatiolla, työntekijän on mahdollista vaikuttaa jaksamiseensa myös itse.
Suomessa selvitettiin syksyllä 2020 kyselytutkimuksella koronapandemian vaikutuksia sairaanhoitajien uupumiskokemukseen. Korona-aika näytti lisänneen selvästi hoitajien uupumusta.
Valtaosa kyselyyn vastanneista, 73 prosenttia, ei kokenut olleensa uupunut ennen pandemiaa. Syksyllä peräti 40 prosenttia koki itsensä uupuneeksi tai erittäin uupuneeksi. Toiset 40 prosenttia koki olleensa ajoittain uupunut. Alan vaihtoa pohti yli puolet vastaajista. Melkein joka kolmas oli tosin pohtinut sitä jo aiemmin.
Työuupumuksen tunnistaa melko helposti. Oireita voivat olla esimerkiksi yleinen voimattomuus, pitkittynyt väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Koettu väsymys ei välttämättä hellitä lepäämällä tai nukkumalla, työtehtäviä saattaa jäädä tekemättä ja työn suorittaminen voi muuttua aiempaa mekaanisemmaksi. Tyypillinen kokemus uupuneena on, ettei suoriudu työstään kuten aiemmin.
Työkokemus ja ikä vaikuttavat työuupumusriskiin
Kokeneet hoitajat tuntuvat pärjäävän nuoria paremmin. Yhdysvaltalainen kyselytutkimus osoitti, että sairaanhoitajilla, joilla on lyhyempi työura ja jotka ovat 21–33-vuotiaita, on suurempi työuupumusriski kuin niillä, joilla on enemmän työkokemusta ja jotka ovat 50–65-vuotiaita.
Suuri vastuu heti valmistumisen jälkeen ja perehdytyksen puute lisäävät nuorten sairaanhoitajien työstressiä. Työnantajan onkin tärkeää huolehtia erityisesti työuran alussa olevien työhyvinvoinnista.
Organisaatioiden tulisi myös lisätä tiedon saatavuutta työuupumuksesta, uupumukselle altistavista tekijöistä, selviytymiskeinoista ja ennaltaehkäisystä. Näin uupumuksen oireet tunnistettaisiin ajoissa ja osattaisiin toimia tilanteen vaatimalla tavalla.
Vaikutusmahdollisuuksilla on merkitystä
Suomessa sairaanhoitajien vaikutusmahdollisuudet työssä ovat olleet keskimääräistä heikommat muihin asiantuntija-ammatteihin verrattuna. Tiedetään, että se heikentää työhyvinvointia. Kasvattamalla vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin vähentää henkilöstön vaihtuvuutta, pidentää työuria sekä lisätä merkityksellisyyden tunnetta, työssä jaksamista ja työn laatua alalla.
Hoitotyön vaativuus ja haasteellisuus ovat yhteydessä työuupumukseen. Työn kuormittavuutta lisäävät henkinen ja fyysinen kuormitus, toistuvat keskeytykset työnteossa sekä tehtävien uudelleen organisointi. Työn haasteellisuus kasvaa, jos yksilön voimavarat ovat puutteelliset tai työn hallinnassa on vaikeuksia.
Haastavina ajanjaksoina työntekijöiltä edellytetään sisäistä vahvuutta, itsetuntoa ja sitoutumista. Ne viriävät, kun työyhteisössä tunnistetaan yksilöiden ainutlaatuisuus ja heidän vahvuutensa. Yhteistyö sujuu, kun kaikkia arvostetaan ja uskotaan, että jokainen pystyy.
Teksti perustuu sairaanhoitajaopiskelijoiden Mirka Nahkurin (oik.) ja Mira Pyykön (2021) kirjallisuuskatsauksena toteutettuun opinnäytetyöhön Sairaanhoitajien työuupumuksen ennaltaehkäisy itsehoidon keinoin. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui seitsemästä kansainvälisestä terveys- ja hoitotieteellisestä tutkimusartikkelista.
Lue myös:
Korona on rasittanut ammattiryhmiä eri tavoin
Sairaanhoitaja, näin huolehdit itsestäsi
Vaikka päävastuu työuupumisriskin hallinnasta on organisaatiolla, työuupumusriskiinsä on mahdollista vaikuttaa myös itse omaa joustamiskykyä vahvistamalla ja itsestä huolehtimalla.
Resilienssi suojaa uupumukselta
Resilienssi eli kyky joustaa auttaa selviytymään vaikeista tilanteista ja vaikuttaa myönteisesti vastoinkäymisten ja elämänkriisien kohtaamiseen. Resilienssi mahdollistaa kasvun sekä itsetuntemuksen kehittymisen.
Tässä resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä joustokykyä. Se on psyykkinen ominaisuus, joka auttaa palautumaan vastoinkäymisistä jälleen ainakin tilannetta edeltäneelle tyytyväisyyden tasolle. Se myös auttaa suojaamaan psyykettä vaikeiden asioiden vahingoittavilta vaikutuksilta. Psyykkistä joustokykyä voi kehittää ja vahvistaa.
Myös positiivisiin asioihin keskittyminen helpottaa selviytymistä. Se lisää optimistisuutta, hyvinvoinnin tunnetta ja terveyttä sekä kehittää kykyä kohdata haastavia tilanteita.
Tietoisuustaidoista apua
Tietoisuustaidot ovat käytännöllinen ja tehokas hyvinvoinnin itsehoitokeino.
Tietoisuustaitojen harjoittelussa keskitytään tietoisesti nykyhetkeen, sen havainnointiin ja hyväksymiseen avoimesti, vastaanottavaisesti ja arvostelematta. Harjoittelun on havaittu kehittävän aivotoimintoja, kuten työmuistia ja tunteiden säätelytaitoja. Sillä on nähty myös myönteisiä vaikutuksia uneen sekä ahdistuksen ja masennuksen lieventymiseen.
Työpäivän aikana voi konkreettisesti pysähtyä, hengittää syvään ja keskittyä hetkeksi itseensä sekä nykyhetkeen.
Ihmissuhteet ja vuorovaikutustaidot vahvistavat hyvinvointia
Hyvien ihmissuhteiden vaaliminen on merkittävä osa työhyvinvointia. Hyvinvoiva työympäristö edellyttää luotettavia ja miellyttäviä ihmissuhteita työpaikalla. Siihen vaikuttavat arvostuksen osoittaminen, tuki ja rohkaiseminen. Lisäksi keskustelu, huumori ja tunteiden tuulettaminen tuovat lisäarvoa stressinhallintaan työyhteisössä.
Psyykkistä hyvinvointia lisäävät myös yksityiselämän välittävät ihmissuhteet, ajan viettäminen läheisten kanssa ja heiltä saatu tuki.
Henkiset voimavarat palautumisen tukena
Merkityksen löytäminen työstä kasvattaa työmotivaatiota. Henkilökohtainen ymmärrys omasta tarkoituksesta ja yhteinen arvomaailma organisaation kanssa – työn tekeminen sydämellä – piristävät ja vahvistavat sitoutumista työhön.
Omien energialähteiden tiedostaminen edistää palautumista. Energian lähteinä voivat toimia perheen tuki, sosiaaliset suhteet ja henkiset uskomukset.
Työssä jaksamista saattaa helpottaa havainto potilaan tilan edistymisestä tai se, että palauttaa mieleensä, miksi oli alun perin hakeutunut alalle.
Elintavoilla terveyttä ja hyvinvointia
Elintavoilla on tunnetusti vaikutusta hyvinvointiin. Terveellinen ruokavalio, riittävä sekä laadukas uni ja lepo vähentävät uupumusta sekä kehittävät resilienssiä. Riittävä unen määrä voi helpottaa myös tilapäistä stressiä ja edistää siten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä terveyttä.
Tietoinen hengittäminen, meditointi, jooga ja liikunta sekä oman ajan ottaminen rentouttavat, ja jo kohtalainenkin määrä liikuntaa lisää hyvinvointia. Säännöllisen, työpäivän jälkeisen liikuntaharjoittelun tiedetään lievittävän stressiä.
Tauot lisäävät stressinsietokykyä ja ovat siksi tärkeä osa työhyvinvointia. Erityisesti tietoisuustaitoharjoitukset ovat osoittautuneet vaikuttaviksi työn tauottajina kiireisen työn keskellä.
Töiden jättäminen työpaikalle ja mielekkäiden asioiden tekeminen vapaa-ajalla helpottavat työn ja vapaa-ajan erottamista. Näiden välinen tasapaino lisää psyykkistä hyvinvointia vaikuttaen myönteisesti muun muassa tunnesäätelytaitoihin.
Avaintekijät hyvinvointiin
Sopivilla ja mieleisillä itsehoitokeinoilla on mahdollista kehittää stressinhallintaa, elämänlaatua, tyytyväisyyttä ja resilienssiä. Itsehoitokeinoiksi on tärkeää löytää itselleen toimivat ja helposti toteutettavat keinot sekä hyödyntää niitä säännöllisesti. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Tehokas itsehoito edellyttää itsetuntemusta ja ymmärrystä henkilökohtaisista tarpeista sekä arvoista. Lisäksi tarvitaan niiden keinojen tunnistamista, jotka tuovat itselle tyydytystä ja lisäävät tyytyväisyyttä. Suhdetta itseen voidaan pitää avaintekijänä optimaaliseen terveyteen, myötätunnon osoittamiseen ja tuottavuuteen.
Hieno tiivistys tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Olennainen välittyy.