Työelämä

Saattohoitaja pysyy kuolevan vierellä

| Teksti: Merja Karjalainen

– Vaikka potilaalle on muualla jo sanottu, että mitään ei ole enää tehtävissä, niin oikeasti voidaan vielä tehdä paljon, jotta elämän loppuaika olisi mahdollisimman laadukasta, sanoo saattohoitaja Kirsi Glantz. 

Noin 15 000 suomalaista tarvitsee vuosittain saattohoitoa, johon siirtymisestä päättää erikoissairaanhoidon lääkäri.

Helsingin lisäksi erillinen saattohoitokoti on Hämeenlinnassa, Tampereella ja Turussa. Lisäksi eri puolilla Suomea toimii hoitolaitosten yhteydessä saattohoitoon keskittyneitä yksikköjä, ja omaan kotiinkin hoito voidaan järjestää.

Palliatiivista eli oireita lievittävää hoitoa Suomessa tarvitsee 200 000–300 000 potilasta vuosittain. Sairaudesta ei enää parane, mutta elämänlaatu pyritään pitämään mahdollisimman hyvänä. Glantzin mukaan kipulääkkeitä on uskallettava antaa oireiden mukaan niin kauan kuin potilas niitä tarvitsee.

Saattohoito toteutetaan potilaan, omaisten ja moniammatillisen työryhmän yhteistyönä. Periaatteina ovat inhimillisyys, yksilöllisyys, potilaan itsemääräämisoikeuden säilyttäminen, kuunteleminen, turvallisuuden tunteen luominen ja tietenkin ammattitaitoinen hoito.

Potilaan toiveet toteutetaan mahdollisuuksien mukaan.

Kun Kirsi Glantz kysyi heikkokuntoisen syöpäsairaan vaimonsa luona olleelta mieheltä, mistä juomasta hänen puolisonsa pitäisi, mies naurahti: ”Tietenkin samppanjasta.” – He olivat hämmästyneitä, kun vein heille hopeanhohtoisella tarjottimella kuohuviinilasilliset, mansikoita ja vaimolle pillin pahoitellen, että samppanjaa ei valitettavasti jääkaapissamme ollut.

 

Teksti on osa Työ Terveys Turvallisuus -lehden numerossa 3/2015 julkaistua laajaa artikkelia saattohoitaja Kirsi Glantzin työstä.

Kannen kuva: Anna Dammert

3_2015_kansi

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje