Sairaanhoitajien työ on usein vuorotyötä, joka kuormittaa unta ja vuorokausirytmiä. Terveystieteiden maisteri Marika Oravan tuore väitöstutkimus  tarkasteli päivä- ja vuorotyötä tekevien sairaanhoitajien itse arvioimaa unen määrää ja laatua sekä liikuntatottumuksia.

Aihe koskettaa monia, sillä sairaanhoitaja on Suomessa kolmanneksi yleisin ammatti. Noin puolet sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä tekee kaksi- tai kolmivuorotyötä.

Kyselyyn vastanneista vain runsas kolmannes täytti terveysliikuntasuositukset, vaikka kevyttä liikuntaa harrastettiin hieman väestöä useammin. Työaikamuoto ei selittänyt liikunta-aktiivisuutta. Esteiksi nousivat ajanpuute, työstä johtuva väsymys ja motivaation puute. Liikuntaa edistäisivät vastaajien mukaan parempi ajanhallinta, omien voimavarojen säätely, liikuntakaveri sekä ammattilaisen tuki. Myös lähellä sijaitsevat liikuntapaikat ja mahdollisuus liikkua työajalla nähtiin keinoina lisätä aktiivisuutta.

Unta ei saada riittävästi

Uni jäi työpäivinä alle suositusten sekä päivä- että vuorotyötä tekevillä. Lyhyet yöunet yhdistettiin omiin valintoihin, kuten myöhäiseen nukkumaanmenoon ja puutteelliseen stressinhallintaan. Erityisesti iltavuoron jälkeinen aamuvuoro lyhensi unta. Unen laatu ei täyttänyt kaikilta osin hyvän unen kriteerejä, ja yöllinen heräily oli yleistä. Säännöllinen liikunta, stressinhallinta ja hyvä unihygienia koettiin unta tukeviksi tekijöiksi.

Tutkimus osoitti, että sairaanhoitajat juovat vähemmän alkoholia, tupakoivat harvemmin ja sairastavat vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia kuin suomalaiset aikuiset keskimäärin. He myös raportoivat vähemmän unihäiriöitä. Silti liikunnan määrä ei eronnut merkittävästi muusta aikuisväestöstä. Ammatillinen tieto ei yksin riitä muuttamaan käyttäytymistä.