Työhyvinvointi

Sisäilmaongelmia tulisi ratkoa moniammatillisella yhteistyöllä – ympäristöherkkyys voi selittää pitkittynyttä oireilua

Sisäilmaongelmia voidaan ratkaista onnistuneesti, kun työ on moniammatillista ja tavoitteellista. Toimijoiden välisten vastuiden ja roolien tulee olla selkeitä ja tekemisen perustua tutkittuun ja uusimpaan tietoon. Työterveyslaitoksen asiantuntijat avaavat artikkelissa, miten sisäilmaongelmia tulisi hoitaa.

| Teksti: Titta Manninen ja Hanna Keränen | Kuva: Shutterstock

Sisäilmaongelmia ei ratkaista yksin. Työskentely on ryhmätyötä, jossa ovat mukana ainakin kiinteistön omistajan, linjajohdon, tilojen käyttäjien, työsuojelun ja työterveyshuollon edustajat. Moniammatillisella yhteistyöllä, joka tapahtuu sisäilmaryhmässä, on useita etuja. Se varmistaa osaamisen, parantaa vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä ja lisää tilan käyttäjien luottamusta ongelman ratkaisemiseen.

Suurimmalle osalle kunnista sisäilmaongelmien käsittely on tuttua. Noin 70 prosenttia kunnista on laatinut kirjallisen toimintaohjeen, jossa on kuvattu sisäilmaongelmien käsittelyprosessi sekä määritelty toimijoiden roolit ja vastuut.

Vaikka kunnilla on jo toimintaohjeita, eri toimijoiden välisten roolien ja vastuiden selkeyttäminen on nähty tärkeänä esimerkiksi työterveyshuollossa.

Työnantaja huolehtii sisäilman laadusta työpaikoilla

Työturvallisuuslain mukaan työnantajan tulee arvioida työhön liittyviä haittoja ja vaaroja sekä tunnistaa ongelmia ja poistaa terveyden kannalta vahingollisia tekijöitä. Työolot eivät saa aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle.

Työnantaja vastaa myös siitä, että tilojen käyttäjät tuntevat sisäilmaongelmien haittailmoitusmenettelyn ja keskeiset toimintatavat ongelmien ratkaisemisessa. Tilojen käyttäjien vastuulla taas on ilmoittaa sisäilmahaitoista ja käyttää tiloja niiden käyttötarkoituksen mukaisesti.

Kiinteistön omistaja puolestaan huolehtii siitä, että rakennus täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, ja huolehtii rakennuksen kunnosta ja ylläpidosta. Rakennusta koskevien selvitysten teettäminen kuuluu ensisijaisesti rakennuksen omistajalle, joka usein tilaa ne ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Rakennusterveysasiantuntija voi rakennuksen tutkimisen lisäksi laatia altistumisolosuhdearvion ja johtaa selvitysprosessia.

Työterveyshuolto arvioi terveysnäkökulmaa

Yleisesti voidaan sanoa, että työterveyslääkärin tulee arvioida ja tukea työntekijöiden ja työyhteisön terveyttä, hyvinvointia sekä työ- ja toimintakykyä sekä antaa näitä koskevaa ohjausta ja neuvontaa, kuten ehdotuksia työssä selviytymisen tukemiseksi.

Kun rakennukseen on tehty sisäilmastoselvitys ja selvityksessä on ilmennyt löydöksiä, arvio niiden vaikutuksista terveyteen kuuluu työterveyshuollolle. Työterveyshuollon tehtävänä on antaa tietoa myös yleisesti sisäilmatekijöiden terveysvaikutuksista.

Työterveyslääkäri perehtyy työtiloja koskeviin altistumisolosuhdetietoihin. Tässä hän konsultoi rakennusterveysasiantuntijaa. Lääkäri selvittää tarvittaessa tiloihin liittyvää työntekijöiden kokemaa haittaa, oireilua ja terveydentilaa sekä yksilö- että ryhmätasolla.

Sisäilmastokysely antaa lisätietoa

Sisäilmastokyselyn avulla saadaan tietoa käyttäjien sisäympäristöön liittämistä oireista ja haitoista sekä sisäilmaongelman ratkaisemiseen vaikuttavista tekijöistä ryhmätasolla sellaisissa kohteissa, joihin on käytettävissä luotettavat sisäilmastokyselyn vertailuaineistot.

Kyselyä voidaan käyttää myös tehtyjen korjaustoimenpiteiden jälkeiseen seurantaan yhdessä muiden seurantamenetelmien kanssa. Pelkästään oireita ja haittoja kysymällä ei voi tehdä päätelmiä rakennuksen kunnosta.

Terveyttä ja oireilua koskevien kysymysten käsittely taas kuuluu aina terveydenhuollon ammattilaiselle eikä ole esimerkiksi kuntotutkijan, sisäilma-asiantuntijan tai rakennusterveysasiantuntijan tehtävä.

Sisäilmaan liitetty oireilu on yleistä, monitekijäistä ja yksilöllistä

Oireiden perusteella ei voi tunnistaa sisäilmaongelmaa tai sen syytä, ja siksi ongelman tunnistuksen tulisi perustua rakennus- ja taloteknisiin selvityksiin. Jotkin sisäilman epäpuhtaudet, kuten tupakansavu, pöly, kosteus- ja homevauriot, voivat aiheuttaa esimerkiksi hengitysteiden oireita. Oireilun taustalla on usein samanaikaisesti monia eri tekijöitä.

Rakennukseen liittyvien tekijöiden ohella oireiluun vaikuttavat myös yksilölliset tekijät, työn kuormittavuus ja työyhteisön toimivuus.

Kuva: Sisäympäristössä ilmenevän oireilun ja haittakokemusten taustalla voi olla monia tekijöitä. Yksilön tilanteen ratkaisemiseksi on oleellista tunnistaa kaikki ne tekijät, joihin voidaan vaikuttaa.

 

Sisäilmaan liitetty oireilu on yleistä: joka kolmas toimistotyöntekijä kokee jatkuvia olosuhdehaittoja työpaikan sisäilmastoon liittyen ja joka viides viikoittaisia oireita työympäristöön liittyen.

Myös rakennuksissa, joissa olosuhdetekijät ovat kunnossa, merkittävä osa ihmisistä kokee olosuhdehaittaa ja oireita työtiloissa. Sisäilmaan liitettyjen oireiden kirjo on myös laaja, oireet voivat vaihdella ohimenevistä haittatuntemuksista elämänpiiriä rajoittavaan pitkittyneeseen oireistoon.

Ympäristöherkkyys voi selittää pitkittynyttä oireilua

Joskus oireet saattavat jatkua, vaikka rakennus on korjattu onnistuneesti tai on siirrytty uuteen rakennukseen. Oireita voi myös olla, vaikka rakennuksessa ei ole havaittu selvityksistä huolimatta epäpuhtauksia tai oireita aiheuttavia olosuhteita, ja silloin oireilun taustalta kannattaa etsiä mahdollisia muita syitä.

Osalla ihmisistä sisäilmaan liitettyjen oireiden taustalla on ympäristöherkkyys, jolloin oireet ovat yleensä pitkittyneitä ja laaja-alaisia. Tällöin oireiden syntyminen ei selity altisteiden vaikutuksilla elimistöön, vaan kyse on haitalliseksi koetusta ympäristöstä, joka aktivoi keskushermoston suojajärjestelmät tuottaen laaja-alaisia oireita.

Sisäilmatekijöillä on terveysvaikutuksia

Pitkäaikainen altistuminen rakennusten laaja-alaisille kosteus- ja mikrobivaurioille voi lisätä hengitystieoireiden ja astmaan sairastumisen riskiä. Usein julkisuudessa ovatkin esillä rakennusten homeongelmat, mutta myös monet muut tekijät sisäilmassa voivat vaikuttaa käyttäjien hyvinvointiin ja terveyteen.

Rakennuksissa voi esiintyä myös asbestia, jolle altistuminen lisää riskiä sairastua syöpään. Asbestipölyn hengittämisestä aiheutuva riski koskee esimerkiksi purkutöitä, eikä kiinteänä rakenteissa oleva asbesti yleensä aiheuta ongelmaa.

Rakennus- ja talotekniset ratkaisut sekä maaperä vaikuttavat sisäilman radonpitoisuuteen, ja Suomessa on Euroopan korkeimmat radonpitoisuudet. Kohonneet sisäilman radonpitoisuudet voivat lisätä syöpäriskiä sekä asunnoissa että työpaikoilla, jos radonin hallintatoimenpiteet eivät ole riittäviä.

Ulkoilman pienhiukkasille (esimerkiksi liikenteen ja energiatuotannon päästöt) altistumisen tiedetään ohimenevien silmien ja hengitysteiden oireiden lisäksi lisäävän muun muassa sydän- ja verenkiertoelimistön haittoja. Myös erityisesti kotitalouksien sisäilmassa voi olla hetkellisiä pienhiukkasten lähteitä puun tai kynttilöiden polton vuoksi.

Toimistoympäristö on usein melko puhdasta

Sisäilman pienhiukkasten pitoisuutta voidaan merkittävästi vähentää toimivan ilmanvaihdon ja suodatuksen avulla. Joskus sisätiloissa saatetaan altistua myös tupakansavulle. Ympäristön tupakansavulle altistuminen lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, hengityselinsairauksiin ja syöpään.

Tupakkalaki on merkittävästi vähentänyt tupakansavulle altistumista työpaikoilla. Muilla toimistoympäristön sisäilmatekijöillä on vähäisempi merkitys sairauksien riskitekijänä.

Tutkimusten mukaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet ovat nykyään toimistoympäristöissä matalia ja haitalliset terveysvaikutukset epätodennäköisiä.

Mineraalivillakuidut puolestaan voivat aiheuttaa ärsytysoireita, mutta niidenkin määrät ovat toimistoympäristöissä niin vähäisiä, ettei niihin liittyen ole muun muassa toksikologisen tarkastelun perusteella todettu terveyshaittaa toimistoympäristöissä.

 

Vanhempi asiantuntija Titta Manninen ja erikoislääkäri Hanna Keränen työskentelevät Työterveyslaitoksessa.

Osa tekstistä on julkaistu aiemmin Ympäristö ja Terveys -lehdessä 8/2021.

 

Lue myös: Työympäristöt hyvinvoinnin tukena

Tieteellisiä julkaisuja sisäilmasta: www.ttl.fi/tyoymparisto/sisaymparisto/sisailma/tieteelliset-julkaisut-sisailmasta/

thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/sisailma/sisailmatutkimus-thl-ssa/julkaisuja-sisailmasta

Toimintamalli sisäilmaongelmien ratkaisuun

Työterveyslaitos on kehittänyt toimintatapoja työpaikkojen sisäilmaongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen jo vuoden 2000 alusta lähtien. Tutkimus- ja kehittämishankkeiden tulokset ja opit on koottu toimintamalliksi ja ohjeiksi työpaikoille ja työterveyshuolloille.

Toimintamallin ja siihen liittyvien ohjeiden avulla pyritään ratkaisukeskeisyyteen ja tavoitteellisuuteen prosessin eri vaiheissa. Keskeistä on hyödyntää uusinta, tutkittua tietoa sekä määritellä toimijoiden roolit ja vastuut.

Malli tarkastelee sisäympäristöä kokonaisuutena, johon kuuluvat rakennus- ja talotekniset tekijät sekä sisäilmasto-olosuhteet, tilojen käyttäjien kokemukset ja terveydentila sekä sisäympäristöön liittyvät toimintatavat.

Työterveyslaitoksen verkkomateriaali aiheesta

Kommentit

  1. Hei
    Hyvä kooste sisäilmaongelmista.
    Mistä on saatavissa tekstissä mainittu ”Toiminta sisäilmaongelmien ratkaisuun”

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje