Suomessa on noin 50 000 tulehduksellista suolistosairautta eli IBD:tä sairastavaa, ja vuosittain yli 2 000 saa sairausdiagnoosin. Yleisimmät IBD-sairaudet ovat haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti.
Oireita voivat olla muun muassa vatsakivut, ruokahaluttomuus, tarve päästä usein vessaan, verinen ripuli tai ummetus, väsymys, laihtuminen ja kuume. Sairaus esiintyy yleensä aaltoillen.
Syytä sairastumiseen ei tiedetä. Koska IBD on yleisempää länsimaissa kuin kehittyvissä maissa, syitä on etsitty muun muassa ruokavaliosta, antibioottien käytöstä sekä hygieniatasosta.
Sairauspoissaoloja ja kuluja
IBD:tä ja muita suolistosairauksia sairastavien etujärjestö Crohn ja Colitis ry oli mukana, kun vuonna 2017 selvitettiin IBD- ja reumasairauksien aiheuttamia poissaoloja työstä sekä niistä yksilölle, työnantajalle ja yhteiskunnalle syntyviä kustannuksia.
Sairastuneet pärjäävät töissä vaihtelevasti.
– IBD on yksilöllinen sairaus, eikä sen vaiheita voi yleensä ennakoida. Aaltoileva taudinkuva on haastava, sillä välillä on pitkiä hyviä aikoja, mutta sitten sairaus aktivoituu. Sairauden takia voi joutua uudelleenkouluttautumaan tai etsimään toisenlaisen työnkuvan, toteaa Crohn ja colitis ry:n viestintäpäällikkö Renja Nikula.
– Ja vaikka IBD ei suoranaisesti vaikuttaisi työntekoon, siihen liittyvät liitännäissairaudet, kuten nivelkivut, voivat aiheuttaa haasteita työelämässä.
Sairaus voi estää työnteon joissakin tehtävissä
Selvityksen mukaan reuma- ja IBD-sairaudet vaikuttavat huomattavasti sairastavien tulonmuodostukseen ja siihen, miten he kokevat asemansa työelämässä. Näihin vaikuttavat työkyvyttömyyden lisäksi esimerkiksi vajaakuntoisena työskentely sekä työn valinta. Neljännes kyselyyn vastanneista opiskelijoista ilmoitti kouluttautuvansa uudelleen sairautensa vuoksi.
Crohn ja Colitis ry, Elinkeinoelämän keskusliitto, Tehy, Lääkäriliitto, Sitra ja muut selvityksen laatineet tahot peräävät pitkäaikaissairauksien parempaa hoitoa. Niiden mukaan sote-uudistuksen yhteydessä tulisi huomioida pitkäaikaissairaiden hoitoketjut, joissa paneudutaan sairastavan hoitoon moniammatillisesti ja kokonaisuutena.
Hoitohenkilökunta ei riitä
Jatkoselvityksessä huomattiin, että hoitoon tarkoitetut sairaaloiden määrärahat olivat liian pienet ja resursseja kohdennettiin väärin. Lisäksi havaittiin rekrytointivaikeuksia ja osaavan henkilökunnan puutetta.
Sekä gastroenterologeja että reumatologeja tulee eläköitymään paljon seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta uusien kouluttaminen vie vuosia ja erikoistumispaikkoja on vähän. Potilasmäärät kuitenkin vain kasvavat tulevina vuosina.
Lisätietoa:
Tekemätöntä työtä, näkymättömiä kustannuksia -selvitys. (Esior Oy, 2017.)
www.ibd.fi/vaikuttaminen/selvitykset
Kyllä colitikseen sairastuneelle kuuluisi automaattisesti alin vammaisetuus. Työkyky on mitä on. Se vaihtelee. Ja rasittaa mieltä. On todella tyhmää että pitää vielä olla psykiatrilta lausuntoja että saa vammaisetuuden. Kun kulin Kelan terapiassa sain vammaisetuutta. Kun se loppui olinkin terve psykiatrin mielestä. Ei lääkkeitä masennukseen. Vain heipat.
En kyllä tiedä miten masennuslääkkeet auttaisi asiaan, että vessaan on päästävä just eikä kohta, joka taas rajoittaa työmahdollisuuksia sekä työtehtäviä. Itsellä vaihtui joku aika sitten pomo joka ei tunnu ymmärtävän asian raadollisuutta. Miettii varmaan miksi tällainen vammainen on vuosia sitten (yli 10) palkattu. Suoli aktivoituu ns paniikista (ei pääsyä vessaan), uudet tilanteet jne…tutussa ympäristössä esim kotona voi suht hyvin.
Todella mieltä syövä tauti on tämä chroni…
Omasta mielestäni kyllä alentaa työkykyä. Sairauden lisäksi voi tulla anemiaa joka vaikuttaa jaksamiseen ja keskittymiseen. Yöllä kun juoksentelee vessassa tai heräät kivun takia niin se vaikuttaa tietenkin väsymykseen. Sitten jatkuva vessassa käyminen ja se voi olla myös noloa työpaikalla hajun ja äänten takia.