Anun sisar joutui henkirikoksen uhriksi syksyllä 2013.
– Kaikki tapahtui yllättäen ja vei maton jalkojen alta. Seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä töihin, mutta laitoin pomolle viestin tapahtuneesta ja hän vastasi ymmärtävästi ja kehotti ottamaan aikaa, Anu muistelee.
Aikaa Anu tarvitsikin. Yhtä toimintamallia surun kohtaamiseen ei voi antaa, ja siksi surevan toiveita on tärkeä kuunnella. Myös sairausloman tarve on hyvin yksilöllistä läheisen kuoleman jälkeen. Jotkut haluavat palata töihin nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat pitkän sairausloman työkyvyn palauttamiseksi. Sairauslomaa myönnetään kuitenkin hyvin vaihtelevasti.
Läheisen äkillisestä menetyksestä johtuvalle työkyvyttömyydelle ei ole omaa diagnoosia, ja siksi sairausloman saaminen voi olla joskus vaikeaa. Työnantaja voi helpottaa tilannetta tukemalla ja ohjaamalla surevaa työterveyshuollon sekä surujärjestöjen tarjoaman vertaistuen piiriin.
Anu ajatteli ensin työn helpottavan oloa mutta huomasi muutaman viikon jälkeen tarvitsevansa enemmän aikaa surra.
– Onneksi työterveyslääkärini on ottanut minut aina hyvin vastaan ja ymmärtänyt, että menetyksen jälkeen ihmisen toimintakyky ei ole normaali. Hän tajusi tilanteen ja ymmärsi, että haen sairauslomaa sen vuoksi, että voin huonosti, Anu kertoo.
Avoin keskustelu auttoi
Joissain tilanteissa surevan töihin paluuta voidaan helpottaa vähentämällä työaikaa tai tarjoamalla muita joustoja. Myös etätyömahdollisuutta ja tehtävien uudelleenjärjestelyä voidaan harkita.
Varhaiskasvatuksessa työskennelleen Anun työtehtäviä ei tapahtuman jälkeen muutettu, sillä hän itse ja esihenkilö olivat yhtä mieltä siitä, että poissaolo oli tilanteessa paras ratkaisu.
– Työni on luonteeltaan ihmisten kanssa olemista, joten pelkäsin jatkuvasti romahtamista. Ehkä toimistotyössä yksinäni olisin pystynyt tekemään työni lyhyemmällä poissaololla, nyt kuitenkin sairauslomia oli pätkissä pitkin vuotta, Anu miettii.
Avoin keskusteluyhteys surevan ja työnantajan välillä on tärkeää surevan töihin paluun helpottamisessa. Surevalta voi rohkeasti kysyä, millaisia ajatuksia, toiveita ja pelkoja hänellä on. Vaikka hän ei heti apua toivoisikaan, esihenkilön kannattaa kysyä asiasta säännöllisesti uudelleen, sillä tarpeet voivat muuttua pitkänkin ajan jälkeen.
Ylipäätään yhteydenpito on tärkeää, sillä sen on havaittu helpottavan myöhempää töihin paluuta. Ennen varsinaista paluuta töihin on myös suositeltavaa tehdä kirjallinen töihinpaluusuunnitelma, johon on kirjattuna kaikki sovitut järjestelyt, jotka helpottavat työssä jaksamista.
Anu puhui alusta alkaen avoimesti tilanteestaan, ja esihenkilön kanssa löytyi yhteinen ymmärrys vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen.
– Sovimme, että voin sanoa, etten pysty tai jaksa, jos sellainen olo tulee. Silloin joku muu voi hoitaa asian, Anu kiittelee.
– Kaikki työyhteisössä ymmärsivät, miten suuresta asiasta menetyksessä oli elämässäni kyse, eikä minkäänlaista kyräilyä esiintynyt.
Surevan kohtaamista voi harjoitella
On tärkeää, että esihenkilö huolehtii surevan toiveiden toteutumisesta. Jotkut surevat toivovat, että menetyksestä tiedetään ja puhutaan työpaikalla, toiset taas haluavat pitää läheisen kuoleman yksityisasiana. Anu kertoo, että hänen paluutaan työpaikalle helpotti työkavereiden ymmärtäväisyys. Työkaverit olivat läsnä ja kuuntelivat sekä pystyivät puhumaan Anulle muistakin kuin menetykseen liittyvistä asioista.
– Tilannetta varmasti helpotti se, että olen avoimesti puhunut ja kertonut menetyksestä ja sanonut, että jos asia mietityttää, minulta voi aina kysyä. En halua, että tapahtuma on mikään peikko, ja siksi olen mukana myös Surevan kohtaaminen -hankkeessa.
Surevan kohtaaminen -hankkeen tavoitteena on lisätä ammattilaisten tietoja ja taitoja kohdata läheisensä äkillisesti menettänyt sureva. Hankkeen takana on neljä valtakunnallista surujärjestöä: Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, KÄPY Lapsikuolemaperheet ry, Nuoret Lesket ry ja Surunauha ry – vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille. Hankkeen toiminta rahoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön myöntämällä avustuksella.
Anu on toiminnassa mukana kokemusasiantuntijana.
– Henkilöstöä ei koskaan kouluteta liikaa surevan kohtaamisesta. Kuuntelemisen ohella on tärkeää, että surevat huomioidaan yksilöinä. Läheisensä menettänyt ihminen on niin hajalla ja rikki, että häntä on välillä käsiteltävä silkkihansikkain, jottei tule loukanneeksi, hän huomauttaa.
Surevan kunnioittava ja tukeva kohtaaminen on taito, jota voi kehittää. Maksuton ja kaikille avoin Surevan kohtaaminen työelämässä -webinaari järjestetään 9. syyskuuta 2021. Webinaari tarjoaa kattavasti tietoa niin työnantajan, työntekijän kuin surevankin näkökulmasta.
Itselläni on saman kohtalon kokeneena täysin päinvastainen kokemus työpaikaltani. Menetin poikani henkirikoksen uhrina. Työpaikallani alkoivat heti ilkeät juorut, oikeudenkäynnin ja uutisoinnin vuoksi juorut, pahat puheet ja suoranaiset valheet menivät vielä pidemmälle. Työkaverikin petti luottamuksen ja yhtyi juoruajien kannattajiin. Jouduin puuttumaan ihmisten puheisiin. En pystynyt enää palaamaan samaan työkohteeseen, vaan jouduin vaihtamaan työkohdettani. Olisin kaivannut empatiaa, mutta sitä en saanut. Ihmettelen ihmisten julmuutta ja ilkeyttä. Omilta pomoiltani sain onneksi hyvää ja ymmärtävää kohtelua.