TTT-lehti haastatteli Rudus Oy:n Helsingin pääkonttorissa työsken­televää työturvallisuuspäällikkö Lasse Heikkistä juttuunsa. Tämän jälkeen hovioikeus antoi tuomionsa Ruduksen Kiteen-tehtaalla vuonna 2021 sattuneesta työtapaturmasta. Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi alkuvuonna 2025 Rudus Oy:lle 80 000 euron yhteisösakon työturvallisuusrikoksesta. Heikkinen ei ole osallisena kyseisessä oikeustapauksessa.

Haastattelussa Heikkinen kertoi onnistumisten ohella parista työtapaturmasta, joista on otettu opiksi. Kiteen-tehtaalla tapahtunutta onnettomuutta Rudukselta ei haluttu kommentoida.

Työntekijä loukkaantui nostaessaan raudoitusverkkoja

Ruduksen Kiteen-tehtaalla sattui lokakuussa 2021 seuraavaa: Työntekijä nosti raudoitusverkkoa kaukosäätimellä ohjattavalla nosturilla niiden säilytystelineeltä. Nostettava metalliverkko takertui vaijeriin, ja työntekijän meni irrottamaan sitä. Tällöin noin 500 kilon painoinen verkkopino kaatui hänen päälleen. Tapaturma aiheutti työntekijälle ruhjeita ja ihorikkoja.

Työntekijä oli tehnyt kyseistä työtä päivittäin yli seitsemän vuoden ajan. Verkkojen takertuminen oli hänen kertomansa mukaan viikoittaista, ja sitä tapahtui myös muiden työntekijöiden tehdessä kyseistä työtä.

Tehtaalla raudoitusverkkoja säilytettiin pystyssä A-tolppien varassa. Kertoman mukaan ratkaisu oli ollut käytössä liki 30 vuotta. Tehdaspäällikkö oli tiennyt kyseisen varastointi- ja säilytystavan olleen käytössä muuallakin.

Työnantaja ilmoitti tapaturmasta poliisille, jota kautta se tuli aluehallintoviraston tietoon ja tarkasteltavaksi työsuojelurikoksena. Tämän jälkeen tarkastaja selvitti tapahtunutta ja historiaa.

Vaara oli ollut tiedossa

Toimintaohjeen mukaan nostot oli pitänyt tehdä käytävän puolella vaara-alueen ulkopuolella, jotta verkkojen kaatuessa henkilöille ei aiheutuisi vaaraa. Kuitenkin verkkojen nostotyö oli edellyttänyt vaara-alueella työskentelyä. Myöskään nostettavan kohteen takertuessa ei ollut ollut vaihtoehtoja, vaara-alueelle oli ollut välttämätöntä mennä irrottamaan takertuma. Näin olivat toimineet kaikki nostotyötä tekevät.

Tämän oli muiden ohella todennut oikeudessa myös syytettynä ollut tehdaspäällikkö. Kuitenkaan hänen ja yhtiön puolustuksen mukaan tarvetta työturvallisuutta parantavalle ratkaisulle ei ollut, vaan ohje noudattaa varovaisuutta ja huolellisuutta vaara-alueella riitti ehkäisemään onnettomuuksia.

Tehtaan työsuojeluvaltuutettua kuultiin oikeudessa tapausta käsiteltäessä. Hänen mukaansa työntekijät tiesivät tapaturmaa edeltäneistä läheltä piti -tilanteista koskien verkkojen kaatumisia. Yksi työntekijä oli kertonut tehneensä kirjallisen vaaratilanneilmoituksen, mutta valtuutettu ei tiennyt, oliko sitä kirjattu järjestelmään.

Varautuminen oli riittämätöntä

Oikeus katsoi, ettei tapaturmassa loukkaantunut työntekijä toiminut ohjeiden vastaisesti. Yksin työskentelyä ei ollut kielletty, eikä nostotyötä ollut ohjeistettu kahden tehtäväksi. Vaara-alueelle meneminen oli ollut välttämätöntä työtehtävien hoitamiseksi. Sitä, kuinka takertumistilanteessa olisi tullut toimia toisin, ei ollut työntekijöille ohjeistettu.

Edelleen oikeus totesi yhtiön olleen pitkään tietoinen vaarasta, joten sillä on ollut velvollisuus huolehtia, että vaaratekijä poistetaan. Verkkojen kaatumisen estämiseen löytyi ratkaisu vasta onnettomuuden jälkeen.

Näin ollen yhtiön menettely on ollut moitittavaa, totesi oikeus.

Tavallista suurempi sakko

Pyysimme ylitarkastaja Sampo Pelkosta Itä-Suomen AVIsta arvioimaan ­työturvallisuuden tasoa teollisuusyrityksissä.

Yhteisösakon suuruus työturvallisuusrikoksissa vaihtelee tapauskohtaisesti, ja siihen vaikuttavat yrityksen koko, taloudellinen asema ja rikoksen vakavuus.

– Työoikeuskäytäntöön nähden Ruduksen yhteisösakko, 80 000 euroa, on suuri, arvioi Pelkonen.

Laiminlyönti oli katsottu vakavaksi, ja siksi sakko on tavanomaista suurempi. Yhteisösakon määrä tosin aleni käräjäoikeudessa määrätystä sakosta, joka oli 100 000 euroa.

Pelkosen mukaan laiminlyönti ei voinut johtua siitä, että metalliverkkojen säilytysratkaisun parantaminen olisi ollut merkittävän kallista. Suunnitteluun on myös saatavilla asiantuntija-apua.

– Metallirakenteiden suunnitteluun perehtyneitä asiantuntijoita on paljon. Aika nopeasti turvallisempi ratkaisu löydettiinkin työsuojelutarkastajan käynnin jälkeen.

Erikoisena Pelkonen pitää myös oikeudessa esiin tuotua asiaa, että työsuojeluvaltuutetulla ei ole ollut pääsyä yrityksen turvallisuusjärjestelmään.

– Yhtiöt esittävät aina käräjillä näyttöjä turvallisuustyöstä, hienoja käppyröitä, mutta itse katsoisin ennemmin sitä todistelua.

Tietoista piittaamattomuutta

Usein ajatellaan, että turvallisuuspuutteet johtuvat tietämättömyydestä ja että isoissa yrityksissä asiat on yleisesti hoidettu hyvin.

Pelkonen on seurannut työturvallisuusrikosten oikeustapauksia 20 vuotta ja tuntee aiheen. Hän korostaa, että ei seuraavassa puhu Rudus Oy:stä vaan yleisesti.

– On paljon työnantajia, jotka ottavat selvää ja tekevät parhaansa. Isoja ja pieniä. Mutta on myös hyvinkin suuria teollisuusyhtiöitä, joissa on äärimmäistä piittaamattomuutta. Suurin osa noudattaa sääntöjä, mutta tiedän käräjätuomioista, joissa laiminlyönti on katsottu tahalliseksi. Eli tieten ei ole haluttu korjata puutteita.

Lisäksi Pelkosen mukaan on tapauksia, joissa on toimittu tietämättömyyttään eikä työturvallisuusmääräyksiä tunneta. Usein kuitenkin toimintaa ohjaa raha. Yhteisösakotkin ovat ylitarkastajan mielestä Suomessa liian pieniä hillitäkseen työturvallisuusrikoksia.

– Yleensä isoilla teollisuusyhtiöillä syynä laiminlyönteihin on tuotannon tulos. Kalliitkaan tekniset suojaratkaisut eivät silloin merkitse, vaan vain se, jos ratkaisu hidastaa tuotantoa. Valitettavasti jotkin isot yhtiöt ovat kiinnostuneita vain yhtiön tuloksesta. Silloin työntekijän terveys ja turvallisuus jäävät toiseksi.

Pelkosen yhdessä esimerkissä kuolemanvaaraa aiheuttanut vanerilevyjen lajittelukone oli jätetty muuttamatta turvalliseksi siksi, että työn tehokkuus olisi kärsinyt.

– Syyteoikeus oli ehtinyt vanhentua työnantajan edustajia kohtaan. Sen sijaan työnantajayhtiö tuomittiin yhteisösakkoon, ja tuon yhteisösakon perusteluissa käräjäoikeus totesi tahallisuuden. Yhtiön edustajat olivat siis olleet tietoisia kyseisen koneen suojaamattomuudesta ja vaarallisuudesta ja siitä huolimatta jättäneet suojauksen toteuttamatta.

 

Kuva: Erikokoisia raudoitusverkkoja käytetään yleisesti betonirakenteiden vahvistamiseen.