​Pohditko koskaan, miten työ ja työyhteisö tukevat ja mahdollistavat terveellisiä valintojasi? Entä miten työhyvinvointisi liittyy terveyteesi?

Terveyttä edistetään yleensä terveystarkastuksilla, ohjauksella ja neuvonnalla. Tukena voivat olla älykellot, henkilökohtaiset verkkovalmennukset ja valmennusohjelmat. Tämä ei kuitenkaan riitä.

Työpaikan rakenteiden ja prosessien tulee tukea työhyvinvoinnin kehittämistä ja työterveyden edistämistä. Keskeistä on sisällyttää työhyvinvoinnin tukeminen esihenkilöiden tehtävänkuviin ja vahvistaa heidän osaamistaan siinä. Lisäksi työhyvinvoinnin asiat tulee sisällyttää perehdyttämiseen, kehityskeskusteluihin ja palaverikäytäntöihin.

Tarvitaan osaamista paitsi siitä, mihin asioihin kannattaa paneutua, myös siitä, millä keinoilla onnistutaan muuttamaan asenteita, ajattelua ja käyttäytymistä yhdessä.

Luotettava ja validi tieto henkilöstön työhyvinvoinnista auttaa organisaatioita kohdistamaan kehittämistoimia. Työhyvinvointikyselyissä kerätään yleensä tietoa työstä ja sen organisoinnista, työyhteisöistä, johtamisesta ja esimiestyöstä sekä muutoksiin sopeutumisesta, työkyvystä ja palautumisesta. Niistä esimerkkinä on Mitä kuuluu? -työhyvinvointikysely sotealan työntekijöille.

Kyselyyn vastaaminen antaa kuvan omasta työhyvinvoinnista – mikä on kunnossa, ja missä on kehitettävää? Tarkastellessaan työhyvinvointikyselyn tuloksia kukin työntekijä voi myös pohtia omaa tilannettaan suhteessa työyhteisön tilanteeseen. Tärkeää on tunnistaa, miten työn kuormitustekijät vaikuttavat omaan terveyteen ja voimavaroihin pitää itsestä huolta.

Alhaalta ylöspäin tapahtuvaa kehittämistä kannattaa suosia työpaikoilla. Kun työntekijät osallistuvat yhdessä työhyvinvointinsa ja työnsä kehittämiseen, se vahvistaa autonomiaa ja toimijuutta. Syntyy kokemus paitsi oman ammattitaidon arvostamisesta myös yhteenkuuluvuudesta.

Nämä tekijät vaikuttavat sisäiseen motivaatioon ja lisäävät todennäköisesti sitoutumista työyhteisöön ja työpaikkaan. Kun työntekijät tuottavat yhdessä ratkaisut, ne toimivat arjessa. Silloin he myös sitoutuvat niiden toteuttamiseen.

Ruokaa, liikuntaa ja unta pidetään turhaan vain yksilön vastuulla olevina asioina. Kuitenkin työkavereiden tuki ja työyhteisön arvostukset vaikuttavat esimerkiksi siihen, voiko kiireenkin keskellä pitää ruokatauon, syödä rauhassa ja elpyä hetken työstä. Tai puretaanko yhdessä työhön liittyviä hankalia tunteita työssä säännöllisesti, esimerkiksi työvuoron lopuksi, jotta niitä ei tarvitse yöllä herätä murehtimaan.

Kun työssä on paljon kuormitusta, yksilön voimavarat voivat ehtyä ja itsestä huolenpito saattaa unohtua, kun siitä eniten hyötyisi. Silloin työyhteisö voi toimia kannattelijana.