Yleisin syy sairauslomalle jäämiseen on perinteisesti ollut tuki- ja liikuntaelinsairaus. Hyväksi kakkoseksi tai paikoin jopa ykkössijalle ovat kirineet mielenterveysongelmat. Niistä johtuvat poissalot töistä ovat lisääntyneet.

Siilinjärven kunta tarttui ongelmaan ja järjesti työntekijöilleen mahdollisuuden saada keskusteluapua. Kun työtekijät pääsevät puhumaan mieltä hiertävistä asioista ajoissa, ongelmat eivät kasva niin suuriksi, että ne vaatisivat poissaoloa töistä.

Kunnalla on Varkauden kaupungin kanssa yhteinen kehittämishanke, jonka yhtenä tavoitteena on vahvistaa ennalta ehkäisevää työkykyjohtamista. Hankkeessa etsitään matalan kynnyksen psykososiaalisia tukimuotoja, jotka auttavat työntekijöitä paitsi työhön liittyvissä myös yksityiselämän vaikeuksissa, kertoo Siilinjärven työhyvinvointisuunnittelija, työsuojelupäällikkö Anne Lankinen.

Hänen mukaansa yksityiselämän haasteet näkyvät työpaikoilla monin eri tavoin.

– Yksityiselämän ongelmat vaikuttavat niin merkittävästi työssä jaksamiseen, että vastuullisen työnantajan kannattaa tarjota niihin tukea.

Pilotista hyviä kokemuksia

Viime vuonna Siilinjärven kunta kokeili pilottina hyvinvointiin keskittyvää Auntie-palvelua, joka tarjoaa työntekijöille psykologista keskustelutukea esimerkiksi stressiin, ylisuorittamiseen ja unettomuuteen liittyvissä ongelmissa sekä johtamisen haasteissa. Kyse on yksilöllisestä keskusteluavusta, johon päästäkseen työntekijä ei tarvitse lähetettä eikä lupaa.

– Tutustuin referensseihin ja tiedustelin kokemuksia Porvoosta, jossa oli hyödynnetty kyseistä palvelua. Minulla ei ole tiedossa muita vastaavanlaisia palveluja, Lankinen sanoo.

Käyttäjien kokemukset olivat niin hyviä, että Siilinjärvi osti palvelupaketteja työntekijöilleen myös tälle vuodelle. Yksi paketti sisältää viisi 45 minuutin pituista etäkeskustelua tai -valmennusta. Sama työntekijä voi tarvittaessa käyttää myös useamman paketin.

– Työntekijät saavat valita itselleen sopivan paketin useasta vaihtoehdosta sen mukaan, mihin apua tarvitsevat. Kaikki kunnan työntekijät pääsevät vapaasti rekisteröitymään palveluun.

Palvelun käyttäjille tehtiin pilotin aluksi ja lopuksi kysely, jossa tiedusteltiin muu muassa työntekijän stressitasoa. Pilotin aikana palvelua käytti 17 henkeä, joista 13 vastasi kyselyyn. Vastaajat kokivat stressinsä vähentyneen 31 prosenttia. Työtehokkuus lisääntyi 27 prosenttia, ja työhyvinvointi kasvoi 50 prosenttia.

– Palvelua käyttäneet työntekijät kokivat voimavarojensa lisääntyvän ja olivat tyytyväisiä palveluun. Auntie-palvelu tarjoaa monipuolisesti erilaisia asiantuntijoita, Lankinen kertoo.

Täydennystä terveyspalveluihin

Siilinjärvellä kunnan henkilöstöllä on ollut tähän asti käytössä työterveyshuollon palvelut: lääkärin, sairaanhoitajan ja työterveyspsykologin asiantuntemus. Työterveyshuoltoon myös pääsee nopeasti.

Sen sijaan psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja työterveyshuollosta ei ole helposti saatavilla, vaan työntekijä on tarvittaessa ohjattu avopuolen mielenterveyspalveluihin. Niihin on kuitenkin pitkät jonot, eikä tilanne välttämättä vaadi terapiamuotoista hoitoa. Auntien yksilöllinen valmennus täydentää sekä työterveyshuollon että terveyskeskuksen palveluja.

– Siilinjärveltä puuttuvat tällä hetkellä matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut. Ostimme Auntie-palvelun paikkaamaan tätä puutetta. Sekä työterveyshuolto että esihenkilöt ohjaavat tarvittaessa työntekijöitä palvelun pariin, mutta esihenkilöt voivat hakeutua sinne myös itse.

Tarve jäsentää kokemuksia

Auntien palvelujen käytöstä ei tule potilasmerkintää, mikä Anne Lankisen arvion mukaan saattaa madaltaa kynnystä käyttää palvelua. Etenkin nuoret ovat tottuneet ratkomaan asioitaan keskustelemalla ja suhtautuvat luontevasti psykologiseen valmennukseen.

– Valtaosa työntekijöiden mielenterveysongelmista on lieviä. Ihmiset kärsivät unettomuudesta, lievästä ahdistuksesta, lievästä masennuksesta ja akuutista stressistä. Jos niihin ei puututa, ne johtavat sairauslomiin ja vaikuttavat näin myös työnantajaan.

Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa kertoo, että helposti saatavan keskusteluavun tarve on noussut selkeästi esiin sekä yksityisellä että julkisella puolella. Se kytkeytyy mielenterveyskysymysten esille nousuun koko yhteiskunnassa sekä siihen, että suhtautuminen mielenterveyspalvelujen käyttöä kohtaan on muuttunut aiempaa myönteisemmäksi.

Psykologinen lähestymistapa on yhä useammalle tuttu, ja työntekijät kokevat keskustelut työterveyspsykologin kanssa hyödyllisiksi. Työterveyslaitoksen haastattelututkimuksissa on tullut esiin ihmisten lisääntynyt tarve jäsentää kokemuksiaan reflektoimalla niitä ammattilaisen kanssa.

– Työterveyshuollot ovat kehittäneet omia palvelujaan vastaamaan kysyntään. Yksilöllisen avun kasvava tarve avaa tietä myös muille toimijoille, Mattila-Holappa sanoo.

Puolesta ja vastaan

Milloin sitten mielen hyvinvointi on nimenomaan terveyskysymys – ja milloin ei? Raja on Pauliina Mattila-Holapan mukaan häilyvä. Kaikki yksityisellä puolella hyvinvointipalveluja tarjoavat henkilöt eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia.

Kaikki eivät suhtaudu erilaisten psykologisten ja valmennukseen keskittyvien palvelujen tarjoamiseen varauksettomasti. Osa ajattelee, että tarve heijastaa yhteisöllisyyden katoamista työelämästä. Onko oikein, että työntekijöiden on itse etsittävä ratkaisut niin työhön kuin yksityiselämäänsäkin liittyviin ongelmiin? Osa taas pohtii, pyrkiikö työnantaja trimmaamaan työntekijöitään toivotunlaisiksi valitsemiensa palvelujen avulla.

Työntekijöiden mahdollisuus saada nopeasti apua ja tukea nähdään myönteisenä asiana. Hinnalla kilpailu puolestaan arveluttaa.

Keskustelua on käyty myös siitä, kuka varmistaa ulkopuolisten hyvinvointiasiantuntijoiden pätevyyden. Laki ei säätele esimerkiksi terapeutti-nimikkeen käyttöä, niinpä kuka tahansa voi nimittää itsensä jonkin alan terapeutiksi. Osa terapeuteista, kuten psykoterapeutit, ovat toki Valviran hyväksymiä ja valvomia terveydenhuollon ammattilaisia.

– Palvelun tarjoajan on määriteltävä sopimusta tehtäessä selkeästi, mitä se tarjoaa ja mitä ei. On myös tärkeä tunnistaa tilanteet, joissa oma ammattitaito ei riitä, ja ohjata asiakas esimerkiksi työterveyshuoltoon.

Eri keinot eri tilanteisiin

Työntekijöiden puute ja muut resurssiongelmat näkyvät mielenterveyden haasteina etenkin kuntien naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhuollossa ja varhaiskasvatuksessa. Mattila-Holappa muistuttaa, ettei näitä ongelmia ratkaista psykologisilla toimintamalleilla, vaikka niilläkin on oma tehtävänsä. Tarvitaan ratkaisuja sekä resurssipulaan että psykologisiin haasteisiin.

Kolmannen osapuolen näkemyksestä on apua esimerkiksi työpaikan vuorovaikutusongelmissa. Ulkopuolinen henkilö tuo ikään kuin ilmaa ja etäisyyttä hankaliin asioihin. Tällainen ulkopuolinen asiantuntija voi olla esimerkiksi työnohjaaja.

– Työnohjaus kuulostaa osin samanlaiselta kuin Auntien tarjoama palvelu, joskin työntekijöille tarjotaan useammin ryhmätyönohjausta kuin yksilöohjausta, Mattila-Holappa sanoo.

Hän suosittelee, että työntekijän ongelmasta keskustellaan työpaikalla silloin, kun sitä voidaan helpottaa työpaikan toimilla, esimerkiksi työjärjestelyin. Kun työ- ja toimintakyky liittyvät henkilökohtaisiin asioihin, yksilöllisestä keskustelusta ammattilaisen kanssa on apua.

Esihenkilöiden keinot puuttua työntekijöiden yksityiselämästä nouseviin ongelmiin ovat rajalliset. Yksityisen keskusteluavun tarjoaminen on yksi mahdollisuus vaikuttaa työkykyyn. Työntekijöitä voi kuormittaa yksityiselämässä esimerkiksi läheisten hoitaminen. Työntekijällä saattaa olla paljon tukea vaativa lapsi tai hän hoitaa iäkästä vanhempaansa.

– En halua asettaa eri keinoja tai tukimuotoja vastakkain siinä, miten mielenterveyskysymyksiä ratkotaan. Tarvitaan niin työterveyshuoltoa, työnohjausta kuin yksilöllistä jäsentelyapuakin, Pauliina Mattila-Holappa toteaa.