Tahdonvoima tai syyllisyys eivät auta laihtumaan. Lihavuuden hoidossa on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi ravintoon ja liikuntaan myös uneen ja psyykkisiin voimavaroihin.

Sillä, miten lihavuus otetaan terveydenhuollossa puheeksi, on suuri merkitys hoidon tuloksen kannalta.

Näin näkee työterveyshuollon erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Eira Roos.

– Suomalaisista työikäisistä valtaosalla on ainakin vähän ylipainoa, ja monet kokevat siitä syyllisyyttä. Pyrin vastaanotolla hälventämään syyllisyyttä, koska potilaan ajatus omasta epäonnistumisestaan vain heikentää hoitotulosta.

Kun Roos tapaa potilaan, jonka kanssa olisi hyvä puhua painonhallinnasta, hän kysyy, haluaako tämä keskustella asiasta.

– Saatan sanoa, että näen painollakin olevan roolia tilanteessa. Jos hän ei halua keskustella asiasta kanssani, kerron, mihin voi ottaa yhteyttä, jos hän myöhemmin haluaa, Roos kertoo.

Lisää hyviä asioita

Jos keskustelu sopii potilaalle, seuraava kysymys on, mitä tämä itse ajattelee asiasta.

Usein Roos kysyy myös potilaan historiasta painonhallintaan liittyen. Moni on kokeillut jo kaiken ja pettynyt monta kertaa.

– Tutkimustieto puoltaa, että näitä asioita kannattaa lähestyä painoneutraalisti, Roos sanoo.

Niinpä hän johdattaa keskustelua kohti elämänlaadun parantamista ja terveyden edistämistä. Mitä hyviä asioita elämään voisi lisätä? Lisää unta, erivärisiä kasviksia? Miten liikkumisesta voisi tehdä mukavaa?

Lihavuuteen liittyy myös syömishäiriöitä, ja silloin hoitona ei ole laihdutus, vaan syömishäiriön hoito. Tämänkin takia on tärkeä miettiä, miten asian ottaa esiin.

– Väärällä tavalla puheeksi ottaminen voi johtaa hankaliin tilanteisiin, Roos varoittaa.

Uni ja jaksaminen tärkeitä

Hiljattain päivitetyn lihavuuden Käypä hoito -suosituksen mukaan hoidon tavoitteena voi olla hoitaa lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia ja estää lihavuuden paheneminen, ei laihduttaa normaalipainoon. Tätä Roos pitää tärkeänä viestinä. Aina normaalipaino ei ole realistinen tavoite.

Aiemmin lihavuuden hoidossa puhuttiin paljon liikunnasta ja ruuasta. Nyt niiden rinnalle tärkeiksi asioiksi on nostettu myös uni, jaksamishaasteet ja psyykkiset voimavarat. Huomiota kiinnitetään myös syömiseen ja painonhallintaan liittyviin ajatuksiin, tunteisiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen.

– Harvoin yksittäisellä ammattilaisella on annettavaa kaikkiin näihin. Lihavuuden hoidon pitäisikin olla moniammatillista.

Itsetuntemusta voi opetella

Painonhallinnassa ei ole kyse tahdonvoimasta, vaikka niin usein kuvitellaan.

– Tärkeämpää on ympäristön muokkaaminen sellaiseksi, että painonhallinta helpottuu. Painonhallintaryhmissä puhumme paljon siitä, miten esimerkiksi kotona kannattaa pitää esillä hedelmiä ja kasviksia, fiksuja vaihtoehtoja herkkujen sijaan, Roos kertoo.

Painonhallinta on yksilöllistä: Toista stressi lihottaa, ja toista se laihduttaa. Joku saa ruokarytmin kuntoon säännöllisen liikunnan avulla, toisella taas on sudennälkä liikunnan jälkeen.

Onkin tärkeä oppia tuntemaan itsensä ja tutkia omaa toimintaansa: mitä tein ennen repsahdusta?

– Ammattilaisen kannattaa käyttää aikaa laihduttajan ajatuskumppanina toimimiseen, Roos vinkkaa.

Apua lääkkeistä tai leikkauksesta

Lihavuuden lääkehoito yhdistetään aina elämäntapahoitoon tai laihdutustuloksen ylläpitoon.

– Lääkitysvaihtoehdot ovat nyt paremmat kuin koskaan, Roos kertoo.

Lääkkeistä orlistaatti estää rasvan imeytymistä syödystä ruuasta. Naltreksonin ja bupropionin yhdistelmälääke vaikuttaa aivoalueilla, jotka osallistuvat ruokahalun ja energiankulutuksen säätelyyn. Liraglutidi on pistettävä lääke, joka vaikuttaa haiman kautta. Se lisää kylläisyyttä ja vähentää ruokahalua. Omille potilailleen Roos määrää useimmin liraglutidia.

Lääkkeiden haaste on korkea hinta, joka jää kokonaan potilaan itse maksettavaksi.

Lihavuusleikkauksia on tehty jo pitkään, ja tulokset ovat varsin hyviä.

– Leikkaukseen pääsemiselle on aika tiukat kriteerit, ja sitä edeltää aina suunnitelmallinen elintapahoito.

Jos potilaalla on hoitamaton ahmimistyyppinen syömishäiriö, lihavuusleikkaus ei sovi hänelle. Leikkauksen jälkeen syömisiään on tarkkailtava jatkuvasti, mikä voi jopa pahentaa syömishäiriötä.

 

Lihavuuden Käypä hoito -suositus on päivitetty keväällä 2020.