Siivousala kiinnosti Akaassa asuvaa Merja Laurikaista jo nuorena. Kouluttauduttuaan alalle hän työskenteli ensin laitoshuoltajana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja myöhemmin useita vuosia siivoustyönjohtajana yksityisessä yrityksessä.
Työ siivoustyönjohtajana oli epäsäännöllistä ja stressaavaa. Aikaa myöten se osoittautui liian kuormittavaksi ja Laurikainen kouluttautui ryhmänohjaajaksi. Nykyinen työ on paineetonta päivätyötä.
Tehtävä erityisnuorten parissa tuntuu tärkeältä ja omalta. Opiskelijat kouluttautuvat ammattiopisto Luovin Tampereen yksikössä toimitilahuoltajiksi ja kodinhuoltajiksi.
– He tulevat suoraan peruskoulusta tai käytyään VALMAn eli ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulun. Olen heidän tukenaan työssäoppimisjaksoilla. Ohjaaja on päivän tai kaksi mukana työpaikalla, Laurikainen kertoo.
Uniapnea ilmeni jo nuorena
Uniapnea Laurikaisella on diagnosoitu jo parikymppisenä. Sairauden päiväaikainen oire on voimakas väsymys, ja tämä näkyi myös selvästi myös hänen olotilassaan.
– Ei auttanut, vaikka kuinka paljon nukkui. Ei tarvinnut kuin istahtaa, niin nukahdin saman tien. Nukkuessa kaveri nappasi tyynyllä, että lopeta se kuorsaaminen.
Nukkuma-asennon vaihtaminenkaan ei auttanut kuorsaamiseen. Myös hengityskatkoksia ilmeni, vaikka nukkui kyljellään. Autolla ajaessa piti välillä pysähtyä väsymyksen takia, Laurikainen kertoo.
– Siihen aikaan oli tapana hoitaa uniapneaa leikkauksella, mikä ei ole enää niin yleistä, kun muu hoito on kehittynyt.
Uniapneaan perehtynyt lääkäri Adel Bachour kertoo, että leikkaushoitoa käytetään nykyisin harvoin ja vain, kun nielurisat ovat suurentuneet. Nielun ahdas rakenne ja suuret nielurisat altistavat vaivalle. Jos päiväaikaista väsymystä ilmenee ja perheessä on muita uniapneaa sairastavia, voi jo arvailla kärsivänsä samasta riesasta. Tämä pätee myös Laurikaiseen, jonka isä ja veli ovat saaneet saman diagnoosin.
Vaikeiden oireiden vuoksi Laurikainen pääsi nopeasti leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen väsymys pysyi poissa yli kaksikymmentä vuotta.
– Olen aina tehnyt liikkuvaa työtä, se pitää virkeänä ja on ollut helpotus. Jos olisin tehnyt istumatyötä, se olisi ollut tuskaa. En ole myöskään joutunut olemaan sairauslomalla uniapnean takia.
Keski-ikäiset sairastavat
Laurikaisen sairaus alkoi nostaa päätään uudestaan vasta keski-iässä. Noin vuosi sitten hän alkoi epäillä väsymystä uniapnean aiheuttamaksi ja hakeutui lääkärin vastaanotolle.
Yleisimmin sairaus ilmeneekin keski-iässä, kun painoa alkaa kertyä. Yli puolet uniapneasta kärsivistä on ylipainoisia. Heillä nielun alueelle kertynyt rasvakudos ahtauttaa ylähengitysteitä aiheuttaen toistuvia hengityskatkoksia. Näin käy erityisesti selinmakuulla.
Tehokkaimmaksi avuksi hengityskatkoksiin on osoittautunut ylipainehoito. Laite puhaltaa ilmaa nenän kautta hengitysteihin sopivalla paineella kasvoille asetetun maskin kautta ja varmistaa näin hengittämisen unen aikana.
Laurikainenkin nukkuu yönsä nykyisin CPAP- eli ylipainelaitteen kanssa. Samalla se välittää hänen unitietonsa Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, joka hoidon toteuttaa. Uuden unikaverinsa ansiosta Laurikainen nukkuu tavallisesti seitsemästä kahdeksaan tuntia vuorokaudessa ja herää virkeänä. Myös Taysista tulleen palautteen mukaan tilanne on hyvä.
Ennen kuin Laurikainen sai ylipainelaitteen käyttöönsä, hänen untaan seurattiin vuorokauden ajan mittauslaitteella. Tutkimuksen seurauksena hän sai kuulla, ettei kevyemmistä hoitokeinoista hänen tapauksessaan olisi apua.
Lievissä tapauksissa uniapneaa voidaan hoitaa uniapneakiskolla tai ohjaamalla potilas nukkumaan kylkiasennossa asentohoitotuotteiden eli erilaisten tyynyjen, reppujen ja liivien avulla.
Yöaikaisen hoidon lisäksi on tärkeää pysyä hyvässä kunnossa, ylipainoa ei saisi kertyä. Kuntoaan Laurikainen hoitaa kävelylenkeillä koiran kanssa. Hän käy myös jumpassa ja pyöräilee osan työmatkastaan.
CPAP-laitteen käyttö vaati vähän opettelua.
– Alussa nenä kipeytyi, mutta sierainmaskiin tottui. Oikeankokoista maskia voi kuitenkin joutua sovittelemaan.
Ajokuntoa seurataan
Merja Laurikainen on nyt nukkunut maskin kanssa puoli vuotta ja asennoitunut siihen, että laite jää hänelle pysyväksi apuvälineeksi. Päivittäinen huolto pitää laitteen kunnossa.
– Puhdistan laitteen päivittäin huuhtelemalla letkut ja vaihtamalla veden. Kerran kuussa liotan osat astianpesuaineliuoksessa.
Motivaatiota laitteen käyttöön lisää se, että jos Laurikainen ei olisi ottanut laitetta käyttöönsä, hän olisi menettänyt ajolupansa. Unenaikaisella seurannalla varmistetaan edelleen ajokuntoa. Hoidon onnistumista arvioidaan C- ja D-ajokorttiluokassa vähintään vuoden välein.
– Ajan autolla, joka on katsastettu kevytkuorma-autoksi, ja sen takia tarvitsen BC-kortin.
Lähteet: Hengitysliitto, Duodecim-lehti, www.kaypahoito.fi
Lue myös: Korona nosti uniapneaa sairastavan terveysriskiä
Juttu on julkaistu alun perin TTT-lehdessä 6/2020.
Uniapnea on ylähengitysteitä ahtauttava sairaus, joka aiheuttaa unenaikaisia hengityskatkoksia ja on hoitamattomana vakava terveysriski. Suomessa se on vähintään 300 000 henkilöllä.
Oireita ovat päiväaikaisen väsymyksen lisäksi muun muassa hengityskatkokset, herääminen tukehtumisen tunteeseen, levoton yöuni, suun kuivuminen, yöhikoilu, yöllinen virtsaamistarve, aamupäänsärky – ja jopa unettomuus. Diagnoosi ei edellytä kuorsausta, eikä kuorsaus aina ole uniapneaa.
Yleisin sairaus on 40–65-vuotiailla, mutta sitä voivat sairastaa kaikenikäiset ihmiset, lapsetkin.
Vaikeaa uniapneaa sairastava saa CPAP-laitteen lääkärin määräyksellä maksutta lainaksi.
Tekstin on tarkistanut uniapneaan perehtynyt keuhkosairauksien dosentti, erikoislääkäri Adel Bachour.
Googletin kysymykseni, vaan en vastausta saanut. Kun käyttää sierainmaskia, niin onko nukuttava suu kiinni ja kun en osaa, tuntuu että ilmaa ei tule riittävästi. Maski ei käynyt ollenkaan, mikä neuvoksi?