Työhyvinvointi

“Olenko ihan turha?” – Etätyö koettelee myötätuntoa ja luottamusta

Koronakeväänä monella työpaikalla siirryttiin etätyöhön, joka jatkuu edelleen. Vaikka digiloikassa on etunsa, vuorovaikutuksen kaventuminen nakertaa jaksamista, osoittaa tuore tutkimus.

| Teksti: Helinä Kujala | Kuva: Shutterstock
Tietokoneen ääressä istuva nainen kumartuu kohti vieressä istuvaa koiraa.

Mitä korona-aikana lisääntynyt etätyö tekee työelämän inhimillisyydelle? Rapautuuko myötätunto työyhteisöissä, lisääntyvätkö yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset?

Aihetta on selvitetty tuoreessa tutkimuksessa, jonka asiantuntijayritys CoHumans teki yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Sen perustuu kyselyyn, johon vastasi noin 120 ihmistä koronakevään aikana.

Tutkimusraportin mukaan myötätunto työyhteisössä on toisen tunteen huomioimista ja jakamista sekä konkreettisia tekoja toisen hyväksi. Aiemman tutkimustiedon mukaan myötätuntoinen työyhteisö on aikaansaava ja kokee työnsä merkitykselliseksi.

Etätyöstä sekä hyviä että huonoja kokemuksia

Vastaajista moni piti etätyötä haasteena vuorovaikutukselle ja myötätunnolle, mutta kokemukset eivät olleet mustavalkoisia. Sama vastaaja saattoi nähdä etätyöskentelyssä ja digivuorovaikutuksessa sekä kielteisiä että myönteisiä puolia.

Joissain tapauksissa työkavereiden keskinäinen kommunikaatio oli lisääntynyt ja kuulumisia vaihdettiin enemmän kuin normaalioloissa. Työtovereista oli ehkä tullut esiin uusia puolia, kun he toimivat kotioloissa, oman elämäntilanteensa keskellä. Osa koki myös, että etäkokouksissa on aiempaa tasavertaisempi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

Kielteisenä taas pidettiin vuorovaikutuksen vähyyttä ja etenkin spontaanien kohtaamisten puutetta. Juuri myötätunnon näkökulmasta tällä on iso merkitys.

– Myötätunnon edellytykset luodaan usein pienissä, spontaaneissa arjen hetkissä. Niissä syntyy se käsitys, voiko tiukassa paikassa kysyä apua kollegoilta. Miten toinen reagoi, jos näyttää siltä, että olen esimerkiksi uupumassa työtaakkani alle, kuvailee CoHumansin toimitusjohtaja, eetikko Anna Seppänen.

Piirroskuvan nainen istuu yksin käpertyneenä ja surullisen näköisenä.

“Olenko ihan turha?”

Seppänen teki tutkimuksen yhdessä kollegoidensa Jenni Spännärin ja Anne Birgitta Pessin kanssa. Tutkijoista oli tärkeää kerätä kokemustietoa poikkeuksellisesta ajasta, koska etätyö todennäköisesti yleistyy tulevaisuudessa muutenkin. Siitä – kuten muustakin työelämästä – on heidän mielestään syytä rakentaa inhimillisesti kestävää.

– Vaikka moni on varmasti aika kuormittunut tällä hetkellä, nyt olisi tärkeä aika pohtia, millaisia käytäntöjä työpaikalla luodaan. Ihmisten välinen yhteys ja yhteistyö eivät saisi luiskahtaa sellaiseksi, että kaikki ovat ensi keväänä uupuneita ja kokevat itsensä hirveän yksinäisiksi, Seppänen sanoo.

Kyselyaineiston perusteella etätyö uhkaa etenkin itsemyötätuntoa, mikä Seppäsen mukaan tuli joissain vastauksissa esiin hyvin koskettavasti. Olenko ihan turha, onko toimiva työyhteisö jossain ihan muualla, kuvasi eräs vastaaja vuorovaikutuksen puutteen aiheuttamia tuntemuksiaan.

– On aika musertava näkymä työelämään, jos ihminen on yksin kodissaan etätöissä ja miettii tällaisia kysymyksiä. Se nakertaa jaksamista, elämänlaatua ja sitoutumista.

Sanojen painoarvo kasvaa

Myötätunto välittyy usein hienovaraisten, nonverbaalisten viestien kautta. Eleiden ja mikroilmeiden kautta syntyy käsitys siitä, miten hyväntahtoisesti toisiimme suhtaudumme.

– Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että ihminen pystyy tunnistamaan myötätunnon kosketuksesta vaikka silmät sidottuina. Sekin tiedetään, että kriisiaikoina kokemus tuen saamisesta heikkenee, vaikka juuri silloin sitä erityisesti tarvittaisiin, Anna Seppänen sanoo.

Videopalavereissa ilmeet ja eleet latistuvat eikä kaveria voi hipaista olkapäästä, vaikka muussa tilanteessa niin tekisikin. Työpaikan sähköposti- ja pikaviestikanavissa taas korostuu sanojen painoarvo.

– Joku voi kirjoittamalla uskaltaa ilmaista asioita, joita ei saa sanottua ääneen palaverissa. Mutta toinen puoli on se, että kirjallisesta viestistä ei aina voi tulkita, ilmaiseeko ihminen asian hyväntahtoisesti. Tämä luo kasvupohjaa väärinymmärrykselle, mikä haastaa myötätuntoa.

Miten pidämme yhtä etänä?

Jos työyhteisössä käytetään esimerkiksi chattikanavaa, Anna Seppänen kehottaa kiinnittämään huomiota sen puhetapaan. Millaisia asioita siellä saa ottaa esiin? Onko siellä tilaa kaikille vai vain äänekkäimmille? Voiko siellä ilmaista tuntojaan ja huomioitaan ilman, että siitä seuraa tahallinen väärinymmärryksen aalto?

Videopalavereihin taas olisi hänen mielestään tärkeää luoda tilaa vapaallekin keskustelulle esimerkiksi kuulumisten kyselykierroksella. Myös yhteisistä pelisäännöistä on syytä puhua, koska kirjavat toimintatavat voivat alkaa herättää yhteisössä ärtymystä.

– Livepalaverissa tuskin kenellekään tulee mieleen laittaa lounasta tai alkaa tehdä vatsalihasliikkeitä kesken kokouksen. Ja harvoin kukaan tulee paikalle myöhässä tai lähtee aikaisemmin sanomatta muille sanaakaan.

Vaikka tutkimuksessa vastaajien joukko oli suhteellisen pieni, aineistoa kertyi tutkijoiden mukaan runsaasti.

– Ihmiset kirjoittivat paljon ja rikkaasti. Vaikutti siltä, että tuntojen purkamiseen oli koronakeväänä kertynyt tarvetta, Seppänen toteaa.

 

Lisää aiheesta:

Anna Seppänen, Jenni Spännäri ja Anne Birgitta Pessi: Inhimillisesti kestävä etätyöelämä? 

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje