Kasvatustieteen maisteri Sze Wah Chanin väitöstutkimus osoittaa, että opettajan työhyvinvointi heijastuu suoraan luokkahuoneen vuorovaikutukseen. Tutkimus kohdistui suomalaisiin peruskoulun opettajiin ja tarkasteli yhteyttä koetun työhyvinvoinnin ja opetustilanteissa havainnoidun vuorovaikutuksen laadun välillä.

Yläkoulussa korkea stressi oli yhteydessä heikompaan vuorovaikutuksen laatuun. Enemmän stressiä raportoineet opettajat tarjosivat oppilaille keskimäärin vähemmän tunnetukea, toiminnan organisointia ja ohjauksellista tukea. Toisin sanoen kuormitus näkyi arjen pedagogisissa valinnoissa ja siinä, miten opettaja oli läsnä oppilailleen.

Alakoulussa korostui työn imu. Opettajat, jotka suhtautuivat työhönsä energisesti ja kokivat sen merkitykselliseksi, tarjosivat vahvempaa tunnetukea ja ohjauksellista tukea. Myönteinen työhyvinvointi ei siis jää taustatekijäksi, vaan näkyy konkreettisena toimintana.

Viisi erilaista vuorovaikutustyyliä

Tutkimuksessa tunnistettiin alakoulussa viisi erilaista vuorovaikutustyylin profiilia. Vuorovaikutustyyli tarkoittaa opettajalle ominaista tapaa toimia oppilaiden kanssa arjen opetustilanteissa. Se ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka lämmin tai etäinen opettaja on, miten hän ohjaa toimintaa ja miten johdonmukaisesti hän ylläpitää työrauhaa. Nämä tyylit olivat yhteydessä sekä opettajien kokemaan työhyvinvointiin että ulkopuolisten havainnoimaan vuorovaikutuksen laatuun.

– Tämä viittaa siihen, että opettajan kokemus omasta työhyvinvoinnistaan ja tapa toimia luokkahuoneessa kietoutuvat tiiviisti yhteen, Chan toteaa.

Opettajat tarvitsevat tukea

Tutkimus tarjoaa myös käytännön suosituksia. Opettajien tukeminen voi tarkoittaa stressinhallintaa vahvistavia työpajoja, mentorointia sekä reflektiokäytäntöjä, joiden avulla opettaja tunnistaa ja kehittää omaa vuorovaikutustyyliään. Koulujen tulisi varata aikaa ja resursseja yhteiseen reflektointiin ja kokemusten jakamiseen. Täydennyskoulutus voi puolestaan vahvistaa vuorovaikutusosaamista ja työn imua.

– Niin työhyvinvoinnin kielteiset kuin myönteiset ulottuvuudet heijastuvat konkreettisesti vuorovaikutuksen laatuun opetustilanteissa. Opettajien hyvinvoinnin tukeminen ei siis ole vain yksilön asia, vaan koko kouluyhteisön keskeinen keino vahvistaa myönteisiä opettaja-oppilassuhteita ja luoda edellytyksiä oppilaiden oppimiselle ja kehitykselle, Chan sanoo.