Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Se voi tarkoittaa konkreettista matkaa ehkä maapallon toiselle puolelle, minkä jälkeen hahmottaa paremmin, mikä on tärkeää ja mikä kenties on tullut tiensä päähän. Tuo menetelmä on toiminut ainakin minulla – ilman, että olen sitä ymmärtänyt menetelmäksi – kun olen päättänyt monista isoistakin työ- ja privaattielämän muutoksista.

Tavallinen kesäloma suhteessa työhön voi toimia vastaavalla tavalla, vaikka fyysisesti pysyisi liki paikoillaan. ”Kun ihminen palaa loman jälkeen töihin, hänellä on hetken aikaa kirkkaammat silmälasit. Hän näkee tilanteen etäämpää ja pelkistetymmin.” Näin sanoi elokuun alussa lehtihaastattelussa psykologian tohtori, Työterveyslaitoksen Kirsi Ahola.

TUOTA KIRKASKATSEISUUTTA kannattaa hyödyntää ja itseään kuunnella. Jos paahtoi ennen lomaa pää punaisena tai kuin pimeässä putkessa, nyt jaksaa vielä kysyä itseltään ja työkavereiltaan, miten homma hoidetaan toisin. Mitä minä voin tehdä, mitä meidän yhdessä pitää tehdä, mikä on esimiehen rooli? Joskus rajat on asetettava itse ja itselleen: ei tänään ylipitkää päivää, ei illalla työsähköposteja, ei rästihommia viikonloppuna.

Antoisimmin uusi aika alkaa sanomalla kyllä: tänään käyn ystävän luona/elokuvissa/uimassa, illalla luen/virkkaan/puuhastelen omiani. Ja viikonloppuna olen lomalla: metsässä, harrastusporukassa tai kuin nähtävyyksiä ihmettelevä turisti kotikaupungissani.

Loman vaikutuksia tutkinut Jessica de Bloom Tampereen yliopistosta puhuu mikrolomista ja -tauoista. Silloin arjessakin tekee niitä asioita, joista lomalla nauttii. Hänen mukaansa jokaiseen päivään voi kuulua lomahetkiä.

SUHDE TYÖHÖN – tai lomaan – on meillä jokaisella omanlaisensa, ja niin pitää ollakin. Itseäni olen kutsunut (vanhaksi) sirkushevoseksi: kun loman jälkeen haistan maneesin tuoksun, vedän syvään henkeä, korjaan ryhtiäni ja alan innoissani kuopia maata.

Jos sirkushevonen minussa ei herää, on muutosten aika, pienten tai sitten suurempienkin.
Valoisaa ja antoisaa syksyä!

 

Työ Terveys Turvallisuus -lehti 4/2015, 25.8.2015, päätoimittaja Merja Karjalainen