Suomessa on laskettu ensimmäistä kertaa väestötason viitearvot elinajanodotteelle, joka ottaa huomioon terveyden vaikutukset sekä työkykyyn että arjen toimintakykyyn. Itä-Suomen yliopisto on mukana kehittämässä kansainvälisesti vertailukelpoista mittaria. Vastaavia viitearvoja on aiemmin laskettu Australiassa ja Kanadassa.
Aikuisten keskimääräinen toiminta- ja työkykykerroin oli 0,77 asteikolla 0–1. Miehillä kerroin oli 0,78 ja naisilla 0,76. Arvo yksi tarkoittaa täyttä kykyä tehdä työtä ja suoriutua päivittäisistä tehtävistä.
Tietojen perusteella tutkijat laskivat toiminta- ja työkykypainotetun elinajanodotteen. Se oli 20-vuotiailla miehillä 42,9 vuotta ja naisilla 46,1 vuotta. Tavallinen elinajanodote ulottuu vastaavasti noin 80 ja 85 vuoden ikään.
Luvut eivät tarkoita, että ihmisen toiminta- ja työkyky päättyisi tietyn iän saavuttamisen jälkeen. Mittari kokoaa elämän aikana koetut eriasteiset toimintakyvyn menetykset täyttä toiminta- ja työkykyä vastaaviksi vuosiksi.
– Terveystaloudellisissa arvioinneissa terveyden vaikutuksia tarkastellaan yleensä lähinnä ansiotyön näkökulmasta. Halusimme huomioida myös kotityöt, läheisistä huolehtimisen ja muut palkattomat tehtävät, kertoo tutkimuksen päätutkija, yliopistotutkija Piia Lavikainen.
Lavikaisen mukaan palkattomat tehtävät ovat tärkeä osa ihmisten arkea ja yhteiskunnan toimintaa, mutta niiden merkitys jää usein taloudellisissa arvioinneissa näkymättömäksi.
Uusia viitearvoja voidaan käyttää muun muassa sairauksien aiheuttamien toiminta- ja työkyvyn menetysten, väestöryhmien välisten erojen sekä terveys- ja hyvinvointipolitiikan vaikutusten arviointiin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 3 644:ää Suomessa asuvaa 20–79-vuotiasta. Kesällä 2024 kerätty aineisto edusti Suomen aikuisväestöä maantieteellisesti ja väestörakenteeltaan.
Mitä mieltä? Kommentoi!