Työkoneiden ja ajoneuvojen kuljettajien kokokehotärinää arvioidaan standardilla, jonka riskirajat eivät tutkimuksen mukaan perustu tarkkoihin annos–vasteyhteyksiin.
Tutkijat arvioivat ISO 2631-1 -standardissa määriteltyä varoitusvyöhykettä, jota käytetään kokokehotärinän mahdollisten terveysriskien tunnistamiseen. Analyysin mukaan vyöhykkeen rajat ovat syntyneet pitkälti asiantuntijoiden käytännöllisenä kompromissina. Niitä ei ole johdettu tutkimuksista, jotka osoittaisivat tietyn tärinäannoksen aiheuttavan tietynsuuruisen terveysriskin.
Nykyinen menetelmä soveltuu kohtuullisesti istuvien kuljettajien alaselkäkivun riskin arviointiin. Näyttö on kuitenkin selvästi heikompaa niska- ja hartiavaivojen sekä neurologisten ja verisuoniperäisten haittojen kohdalla.
Standardin varoitusvyöhykettä ei tutkijoiden mukaan pitäisi käyttää jalkojen kautta välittyvän tärinän terveyshaittojen arviointiin. Tällaiselle käytölle ei ole riittävää tutkimusnäyttöä. Myös työntekijän asento, ikä, kehon rakenne ja aikaisempi altistuminen vaikuttavat siihen, millaisia terveyshaittoja tärinästä voi seurata.
Tutkijat ehdottavat kiinteiden rajojen täydentämistä malleilla, jotka arvioivat eri terveyshaittojen todennäköisyyttä altistumisen voimakkuuden ja keston perusteella. Tutkimus oli kohdennettu kirjallisuuden analyysi, ei systemaattinen katsaus. Sen perusteella ei voida päätellä, ovatko nykyiset riskirajat yleisesti liian korkeita tai matalia.
Mitä mieltä? Kommentoi!