Nykytiedon mukaan tehokkain hoito pitkäkestoiseen unettomuushäiriöön ovat kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät. Pysyvin tulos saadaan, kun hoito on alusta saakka lääkkeetöntä.

– Silloin ihminen itse aktiivisemmin prosessoi, mistä unettomuus johtuu, ja muuttaa toimintaansa ja ajattelutapojaan. Kun uni paranee, hän luottaa siihen, ettei se johdu lääkkeistä, sanoo psykologian tohtori, erikoispsykologi Heli Järnefelt Työterveyslaitoksesta. Järnefelt on tutkinut unettomuuden lääkkeetöntä hoitoa ja tekee potilastyötä psykoterapeuttina hoitaen muun muassa unihäiriöistä kärsiviä.

Liki jokainen kärsii joskus tilapäisestä unettomuudesta, jonka syynä voi olla esimerkiksi työstressi, elämänmuutokset, sairaus tai kipu. Tämä on normaalia, mutta joskus unettomuus kroonistuu unettomuushäiriöksi.

Unettomuushäiriössä oireita on ollut vähintään kolmena yönä viikossa kuukauden ajan. Oireet ovat esimerkiksi nukahtamisvaikeutta, virkistämätöntä unta tai unijakson aikaista heräämistä ja valveillaoloa.

Lääkärin arvio usein tarpeen

Moni unettomuushäiriöstä kärsivä kokee nukkumiseen liittyviä suorituspaineita.

– Lisäksi voi kehittyä huolia ja pelkoja unettomuuden seurauksista. Nukkumistottumukset voivat muuttua haitallisiksi ja ylläpitävät uniongelmaa, Järnefelt kuvaa.

Haitallisia nukkumistottumuksia voi syntyä esimerkiksi silloin, jos unta on vaikea saada työviikon aikana, mutta viikonloppuisin nukutaan pitkään ja vuorokausirytmi häiriintyy. Myös huonon yöunen korvaaminen pitkillä päiväunilla voi häiritä unirytmiä.

Työterveyshuollossa unettomuudesta kärsivän asiakkaan kohtaa useimmin työterveyshoitaja. Jos kyseessä on selvästi häiriötasoinen unettomuus, tarvitaan lääkärin arvio tilanteesta. Joskus ainakin yhtenä syynä voi olla hoitamattomia sairauksia tai muita unihäiriöitä, kuten uniapnea tai levottomat jalat.

Unettomuushäiriön diagnoosi perustuu haastatteluun, kliiniseen tutkimukseen ja unipäiväkirjaan.

Unipäiväkirja auttaa

Jo ensimmäisellä käyntikerralla potilaan täytettäväksi annettava unipäiväkirja on hyvä menetelmä unettomuuden arvioinnissa ja hoidossa. Siihen täytetään nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Lisäksi vastataan kysymyksiin nukahtamisen kestosta ja valveillaolosta vuoteessa sekä kofeiiniannoksista, alkoholinkäytöstä, lääkkeistä ja työajoista.

– Helposti huomio kiinnittyy vain niihin öihin, kun on nukuttu huonosti. Potilas saa unipäiväkirjasta kokonaisvaltaisen arvion nukkumisestaan, Heli Järnefelt sanoo.

Seuraavalla käynnillä tarkastellaan sitä, millaista nukkuminen on ollut ja mitkä tekijät siihen mahdollisesti vaikuttavat.

– Kun ihminen havainnoi nukkumistaan, hän saattaa jo sen perusteella muuttaa käsityksiään ja toimintatapojaan.

Jos unettomuusoireiden syynä on jokin akuutti kriisitilanne tai ongelma työssä, tulisi hoitaa syytä eikä oiretta. Tarvittava tuki voi Järnefeltin mukaan olla vaikka lähete psykologille, joka tekee arvion työ psykososiaalisista kuormitustekijöistä ja suosituksen työn muokkaamiseksi.

Lääkettä vain tilapäisesti

Käypä hoito -suositus ei suosittele unilääkkeitä unettomuushäiriön hoitoon kuin tilapäisesti akuutissa tilanteessa. Tehokkaimmaksi hoitomuodoksi on todettu kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät. Kyseessä on yleensä 4–6 kerran ryhmä- tai yksilömuotoinen lyhytterapia, ei varsinainen psykoterapia.

Ellei lyhytterapiasta ole apua, psykoterapiakin on yksi hoitovaihtoehto.

Noin puolella unettomista voidaan todeta jokin mielenterveyden häiriö, yleisimmin masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Heidänkin unettomuutensa kannattaa huomioida itsenäisenä ongelmana.

– Unettomuuden hoito parantaa mielenterveyden häiriöiden hoidon ennustetta, Järnefelt toteaa.

Työterveyslaitos järjestää työterveyshuollon henkilökunnalle suunnattuja koulutuksia unettomuuden hoidon lääkkeettömistä menetelmistä.

– Näissä menetelmissä vaikutetaan unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin, kuten haitallisiin nukkumistottumuksiin, huoliin, pelkoihin ja ylivireään mieleen.

Ylivireää mieltä opetellaan rauhoittamaan rentoutus- ja tietoisuustaitoharjoitusten avulla. Elämäntapoja ja nukkumisympäristöä muokataan hyvää unta tukevaksi. Huolien ja pelkojen käsittely pyritään siirtämään päivään. Vuoteessa vietetään vain se aika, kun nukutaan: jos uni ei tule, noustaan ylös.

Jos käytössä on unilääke, potilasta tuetaan unilääkkeen vähentämisessä.

Vuorotyö on oma lukunsa

Jos henkilö on vuorotyössä tai hänellä on epäsäännöllinen työaika, on tärkeä selvittää, onko kyse vuorotöihin liittyvästä unihäiriöstä. Siitä voi olla kyse, jos unettomuus tai väsymys tulee esiin vain tiettyjen työvuorojen aikana.

– Unettomuuden hoitokeinoista voi olla apua, mutta kannattaa miettiä yksilöllisesti, onko tarvetta ja mahdollisuus luopua niistä työvuoroista, joissa vakavat unettomuusongelmat tulevat esille, Heli Järnefelt sanoo.

Unettomuuden syistä riippumatta hoito voidaan aloittaa unenhuollon ohjauksesta ja käydä läpi elämäntapoja ja elämäntilannetta.

– Työterveyshuollossa olisi hyvä sopia yhteiset toimintalinjat: mitä tekee hoitaja, mitä lääkäri ja milloin potilas lähetetään psykologille tai fysioterapeutille. Näin unettomuuden hoidosta tulee sujuvaa, eikä tehdä samoja asioita.

 

LISÄÄ AIHEESTA

Työikäisten unettomuuden hoito. Heli Järnefelt ja Christer Hublin (toim.). (Työterveyslaitos, 2018.)

Artikkeli on julkaistu alun perin TTT-lehdessä 6/2020.