Saatko käyttää työssäsi vahvuuksiasi? Pidätkö tehtäviäsi pääosin mielekkäinä? Koetko työn imua, jonka vastapainona myös palaudut työstäsi riittävästi?

Onneksi olkoon: olet mitä ilmeisemmin löytänyt työn, joka sopii juuri sinulle!

Vaikka oma työ ei tuntuisikaan näin auvoisalta, jokainen voi ainakin jossain määrin vaikuttaa viihtymiseensä ja jaksamiseensa työssä. Siinä auttaa hyvä itsetuntemus.

– Kun ihminen tuntee itsensä, hän tietää, mistä hän motivoituu, innostuu ja kuormittuu. Se auttaa tunnistamaan muutoksen tarpeita arjessa ja havahtumaan ajoissa liialliseen kuormittumiseen, sanoo psykologian tohtori, kouluttaja Anniina Virtanen Työterveyslaitoksesta.

Virtanen on kirjoittanut tuoreen kirjan Tunne työminäsi, jossa käsitellään keinoja löytää yksilöllisiä tapoja jaksaa ja kukoistaa työssä.

Vaikka työ olisi samanlaista, yhdelle esimerkiksi työympäristön hälyisyys voi olla iso kuormitustekijä, kun taas toinen näyttäisi jopa nauttivan säpinästä ympärillään.

Anniina Virtasen mukaan se, miten ihminen ja työ sopivat yhteen, on merkityksellistä sekä työssä jaksamiselle että työhön motivoitu­miselle. Persoonallisuuden piirteiden lisäksi kyse on myös siitä, miten hyvin omat arvot sopivat yhteen työpaikan arvojen kanssa.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi työuupumuksen pääasialliset syyt liittyvät työoloihin. Vaikka työnantaja tarttuisikin asianmukaisesti kuormitusuhkaan, työoloja ei aina ole mahdollista muuttaa kovinkaan paljon.

– Näissäkin haastavissakin tilanteissa voi löytää keinoja tuunata työtä niin, että kuormituksen kanssa selviää ja työuupumusta voidaan ehkäistä. Ja toisaalta myös vahvistaa niitä positiivisia asioita ja voimavaroja, joita työssä on, Virtanen toteaa.

Työn tuunaaminen tarkoittaa työn muokkaamista niin, että siitä tulee itselle entistä mielekkäämpää. Se ei aina vaadi suuria muutoksia, kuten tehtävän vaihtamista tai uuteen projektiin hyppäämistä. Tuunaaminen voi tarkoittaa myös suojautumista työn kuormittavilta piirteiltä, ja silloinkin ratkaisuja kannattaa pohtia yhdessä esihenkilön kanssa.

 

Ekstrovertti vai introvertti?

Saatko energiaa ihmisistä ympärilläsi, vai väsytkö jatkuvasta vuorovaikutuksesta?

Mitä ekstrovertimpi eli ulospäin suuntautuneempi olet, sitä todennäköisemmin nautit työstä ihmisten parissa. Töiden jälkeenkin porukalla harrastaminen saattaa silloin olla mieluisampaa ja palauttavampaa kuin vaikka yksinäinen metsäkävely.

Introvertimpi eli sisäänpäin kääntyneempi ihminen taas yleensä tarvitsee yksinoloa ja rauhoittumista sosiaalisuuden vastapainoksi. Siihen kannattaa järjestää mahdollisuuksia paitsi vapaalla myös työpäivän aikana.

Esimerkiksi introvertti opettaja voi hyötyä tauoista, jotka saa viettää yksin.

– Jos opettajalla ei ole välitunnin valvontavuoroa, hän voisi jäädä luokkaan hetkeksi hengittelemään sen sijaan että menisi opettajanhuoneeseen, jossa on ehkä kova puheensorina ja vilkas keskustelu meneillään, Virtanen ehdottaa.

Introverteistä ja ekstroverteistä puhuttaessa on hyvä muistaa, että kyseessä on janan kaltainen jatkumo ja että monet sijoittuvat jonnekin tuon janan keskivaiheille. Se, kuinka ekstrovertti ihminen on, ei myöskään kerro mitään hänen osaamisestaan ja taidoistaan – ei edes sosiaalisista taidoista, vaikka niin välillä luullaan.

– Joskus jopa rekryilmoituksessa haetaan ekstroverttiä ihmistä. Se herättää kysymyksen, mitä silloin oikeastaan halutaan. Ekstrovertillä ihmisellä ei automaattisesti ole hyvät sosiaaliset taidot, ja vastaavasti introvertillä ne voivat olla erittäinkin hyvät.

 

Monta tapaa tuunata työtä

Voit pohtia työsi sopivuutta myös siitä näkökulmasta, miten tärkeänä pidät vaihtelunhalua. Innostutko muutoksista ja rutiinien rikkomisesta? Toistuuko työsi kuitenkin päivästä toiseen aika samanlaisena?

Kyllästymistä voi torjua vaikkapa hakeutumalla kurssille tai muuhun koulutukseen, joka toisi työhön uutta näkökulmaa. Joillain työpaikoilla työkierto antaa mahdollisuuksia toisenlaisten tehtävien kokeiluun.

Uutta virtaa voi saada myös aktivoitumalla vuorovaikutuksessa työyhteisön kanssa, Anniina Virtanen vinkkaa. Tällainen sosiaalinen tuunaaminen on usein mahdollista myös silloin, kun itse työhön tai työoloihin ei juuri pysty vaikuttamaan.

– Sosiaalinen tuunaaminen voi olla esimerkiksi työpaikan työsuojelu- tai tyhy-toimintaan mukaan lähtemistä. Tai ehkä sopiva rooli löytyy vaikka uuden työkaverin perehdyttäjänä.

Työn ja persoonallisuuden välinen ristiriita saattaa kuormittaa myös silloin, jos temperamentiltaan herkän ihmisen on työskenneltävä paljon ärsykkeitä sisältävässä ympäristössä. Esimerkiksi avotoimistossa työskentely on hankalaa sille, joka häiriintyy helposti äänistä ja ohikulkevista ihmisistä.

Työpaikalla yhdessä sovitut pelisäännöt helpottavat itse kunkin keskittymistä.

– Jos ympärillä on hälyä, avuksi voi ottaa vastamelukuulokkeet tai korvatulpat, jos työ sen sallii. Ja työkavereille voi sanoa, että niitä käytettäessä ei kannata tulla häiritsemään. Myös mahdollisuutta etätyöhön voi hyödyntää työn tuunaamisen keinona.

Virtanen huomauttaa, että keskimääräistä herkempi ihminen on tavallista alttiimpi huomaamaan myös myönteiset asiat. Esimerkiksi hyvä johtaminen ja työyhteisön sosiaalinen tuki hyödyttävät häntä tavallista enemmän.

– Herkkyys ei ole välttämättä kuormittava ominaisuus. Sen vaikutus riippuu siitä, millaisessa ympäristössä toimimme.

Vaikka herkkä ihminen yleensä oireilee ensimmäisenä, samat kuormitustekijät alkavat ennen pitkää rasittaa muitakin työyhteisön jäseniä. Tästäkin syystä on tärkeää, että työpaikalla etsitään tilanteeseen helpotusta jo varhaisten merkkien ilmaantuessa.

 

Harjoittelua pienin askelin

Yksi työuupumukselle altistava persoonallisuustekijä on Virtasen mukaan neuroottisuus eli tunne-elämän epätasapainoisuus, joka lisää alttiutta kokea herkästi negatiivisia tunteita, nähdä uhkia ympäristössä ja kuormittua.

Myös ylikorostunut tunnollisuus ja negatiivinen täydellisyyden tavoittelu ovat riskitekijöitä. Ne johtavat helposti ylisuorittamiseen ja joustamattomaan itsensä kontrollointiin – virheiden pelkoon ja tyytymättömyyteen.

Tunnollisuus ja perfektionismi voivat olla myös myönteisiä ominaisuuksia, Virtanen huomauttaa.

– Terveen tunnollisuuden on todettu parantavan työhyvinvointia ja työn sujuvuutta. Myös perfektionismi voi olla hyvälaatuista, jos se saa meidät tekemään hyvää työtä ja kehittymään mutta samalla pitämään huolta palautumisesta ja jaksamisesta.

Liialliseen perfektionismiin tai tunnollisuuteen taipuvainenkin voi pienin askelin harjoitella riman laskemista. Entä jos en tänään hioisi jokaista tehtävää viimeisen päälle tai jäisi taas ylitöihin?

– Jos työpäivä usein venyy, voit vaikka sopia kaverin kanssa kävelylenkille lähtemisestä heti työpäivän jälkeen tai jonkin muun menon, joka saa lopettamaan työpäivän ajoissa.

 

Tutustutaan toisiimme

Joissain tiimeissä on tapana tehdä persoonallisuustestejä, joiden tarkoitus on auttaa ymmärtämään itseä ja muita työntekijöinä sekä parantamaan siten koko tiimin dynamiikkaa. Anniina Virtasen mielestä testit voivat antaa yhteiseen keskusteluun apuvälineitä. Ensisijaisesti hän kannattaa kuitenkin arkisempaa toisiinsa tutustumista.

– Esimerkiksi uudessa tiimissä tai projektiryhmässä on hyvä varata aikaa siihen, että ihmiset tulevat toisilleen tutuiksi. Mikä on kenellekin helppoa ja innostavaa? Mikä taas vaikeaa ja kuormittavaa?

Virtanen huomauttaa, että jokainen pystyy ainakin jossain määrin toimimaan myös tavoilla, jotka eivät ole itselle täysin luontaisia. Kaikki ei siis ole sen varassa, millaisia persoonia olemme, vaikka ominaisuuksien tiedostaminen hyödyksi onkin.

– On hyvä myös muistaa, ettei persoonallisuus oikeuta ketään huonoon käytökseen työpaikalla. Vaikka olemmekin erilaisia tyyppejä, yhteiset pelisäännöt koskevat kaikkia.