Jukka Tiitinen työskentelee ruiskuvaluoperaattorina Imatralla. Työ Delight Packaging Oy:ssä on fyysistä: siinä käsitellään tuotteen raaka-aineita, lisätään massoja koneen työstettäväksi, pakataan ja liikutaan koneiden välillä. Toimitusjohtajan ja kuusi ruiskuvaluoperaattoria työllistävässä tehtaassa syntyy kartonkisia ruoka-astioita.
Kun työpaikka omistajavaihdoksen myötä siirtyi Lahdesta Imatralle, tehtaassa alettiin tehdä kahta 12-tuntista vuoroa kolmivuorotyön sijaan. Työaika on nyt kello 7–19 tai 19–7, ja työpäiviä on kolme viikossa. Osa työntekijöistä matkaa vapaapäiviksi takaisin kotiin Lahteen.
Ei juuri rajoitteita
Tiitinen muutti työn perässä Imatralle ja on tyytyväinen työhönsä. Hän tekee nykyisin pelkkää päivävuoroa. Iän myötä yötyö alkoi tuntua liian raskaalta ja palautuminen työstä hidastui, joten työnantaja myöntyi toiveeseen päivätyöstä.
Sairautensa vuoksi Tiitinen ei sen sijaan tarvitse muuta erityiskohtelua kuin normaalia pidemmät ruokatauot.
Avanteen takia Tiitisen on pureskeltava ruokansa erityisen hyvin. Siksi ruokailuun menee häneltä helposti tupla-aika muihin verrattuna. Kaikkea voi syödä, mutta ruokaa ei voi hotkia.
Kun Tiitinen aloitti edellisessä työpaikassaan, hänelle kerrottiin, että ruokatauot ovat 20 minuutin pituisia. Kuullessaan toiveen pidemmästä ruokatauosta esimies totesi, että Tiitinen voi hyvin syödä 40 minuuttia. Toiset käyttävät saman ajan tupakkatauoillaan, ja tupakoimattomana Tiitinen ei vietä aikaa tauoilla enempää kuin muutkaan. Liikunnallinen elämäntapa pitää miehen terveenä ja hyväkuntoisena.
Diagnoosi tuli kolmikymppisenä
Tiitisen ensimmäiset oireet alkoivat kolmikymppisenä. Vessaan piti päästä tiheään. Kivuista mies ei juuri kärsinyt, mutta verinen ripuli säikäytti.
Diagnoosin haavaisesta paksusuolentulehduksesta hän sai vuosituhannen vaihteessa. Lääkityksenä oli alkuun antibiootteja, tulehdusvaiheessa solunsalpaajia ja kortisonia.
Kerran pari vuodessa toistuneet huonot jaksot veivät välillä sairaalaan, kun ravinto ei imeytynyt ja vointi meni heikoksi.
– Sairaus piti neljän seinän sisällä. Jos halusi mennä kauppaan, ei voinut syödä koko aamuna, koska ruokailun jälkeen piti käydä vessassa muutaman minuutin välein. Ripulointi ja verentulo ei loppunut ollenkaan, Tiitinen kuvailee.
Leikkaus poisti vaivat
Tiitinen työskenteli tuolloin FoxConn Oy:n palveluksessa, ja työ vei komennukselle Unkariin. Sieltä tuli äkkilähtö kotimaahan, kun vaiva äityi oikein pahaksi. Raskaan työputken aiheuttama stressi saattoi vaikuttaa sairauden pahenemiseen, Tiitinen epäilee.
65-kiloisesta viisikymmenkiloiseksi laihtunut mies päätyi leikkauspöydälle. Pahasti tulehtunut paksusuoli poistettiin kokonaan elokuussa vuonna 2005 ja peräsuoli myöhemmin, kun tulehdus levisi sinne. Leikkauksen myötä avanteesta tuli kaveri loppuiäksi. Alkoi normaali elämä.
– Kun opin toimimaan avanteen kanssa, pystyn nyt elämään kuin kuka tahansa. Töissä minulla on housuhaalari, kun toisilla on housut ja takki. Mahan kohdalta väljä haalari ei purista avannekohtaa. Myös tavaroita nostaessa tulee olla varovainen tyräriskin takia.
Tiitisen mukaan avanneongelmat voivat joissakin tapauksissa estää työnteon kokonaan. Hänellä itsellään ei ole ollut iho-ongelmia tai hankaluuksia sidoksen pysymisen kanssa. Jotkut joutuvat vaihtamaan sidosta jopa kerran päivässä, kun Tiitinen tekee sen kerran kaksi viikossa.
Työyhteisön taholta Tiitinen ei ole kokenut ennakkoluuloja. Työhaastattelussakin hän on kertonut avoimesti sairaudestaan.
Tukea vertaistoiminnasta
Tiitinen palasi vielä töihin Unkariin ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta joutui myöhemmin työttömäksi. Vasta silloin mieli alkoi työstää tapahtunutta.
Puolen vuoden työttömyysjakso leikkausten jälkeen veti mielen matalaksi. Toisaalta työttömyyden aikana oli aikaa työstää sairauden tuomia muutoksia elämässä ja hakea apua vertaisilta. Oli myös aikaa osallistua Kelan kustantamaan kuntoutukseen.
Sopeutumisvalmennuskurssit Tiitinen koki erityisen arvokkaiksi vertaistuen ja esimerkin takia.
– Oli hienoa nähdä, että moni sairastunut voi elämässään ihan hyvin. Itsellä meni kuitenkin vuoden päivät oppia hyväksymään, että sitä on pussikuskina loppuelämänsä.
Juttu on ilmestynyt alun perin TTT-lehdessä 2/2019 sarjassa Työelämän selviytyjät.
Kuinka tukea työntekijää, jolla on tulehduksellinen suolistosairaus?
Avoin keskustelu auttaa löytämään parhaat keinot päästä asiassa eteenpäin. Sairastava työntekijä tuntee itse sairautensa.
Seuraavista järjestelyistä saattaa olla apua:
Helppo pääsy WC-tiloihin. Sairastavien pitää usein päästä nopeasti vessaan ilman suurempia ennakkovaroituksia. Työpisteen järjestäminen lähelle WC-tiloja voi auttaa. Ihmiset ovat ymmärrettävästi huolissaan hajuista ja äänistä, jotka voivat olla kiusallisia. Näistä murehtiminen on usein stressin aihe.
Kunnolliset WC-tilat. Työpaikan vessojen yksityisyys ja ilmanvaihto saattavat olla puutteelliset. Tällaisissa tapauksissa pääsy erilliseen omaan tilaan, kuten invavessaan, voi lievittää kiusaantuneisuutta.
Joustavat työjärjestelyt. Työntekijä saa tehdä lyhyempää työpäivää silloin, kun hän voi huonommin, ja korvata menetetyn ajan, kun kunto taas kohenee. Työpaikalle voi saapua myöhemmin ja tehdä menetetyn työajan takaisin jatkamalla työpäivää.
Kannustava sosiaalinen työympäristö. Tiimin jäsenet tai työtoverit, jotka tukevat toisiaan, voivat parantaa tuottavuutta ja yhteishenkeä.
Lääkäri- ja sairaalakäynnit. Työstä poissaolon (joka ei ole osa lakisääteistä lomaa) salliminen näissä tapauksissa on tärkeää.
Työn tavoitteiden säätäminen. Työssä huomioidaan sairauspoissaolojen tai sairaudesta johtuvan uupumuksen vaikutus.
Etätyöskentelyn mahdollisuus. Mahdollisuus tehdä etätyötä kotoa käsin voi vähentää väsymystä ja auttaa työntekijää tuntemaan, että hänestä huolehditaan – erityisesti silloin, kun vointi on huonompi.
Lähde: www.ibd.fi
Suolistosairautta sairastavien sekä heidän läheistensä etujärjestö IBD ja muut suolistosairaudet ry tarjoaa vertaistukea sairastuneille.
Lisätietoa: www.ibd.fi
Mitä mieltä? Kommentoi!