Työelämästä on kirjoitettu mediassa enemmän kuin koskaan aiemmin. Syy on luonnollinen: työ ja työelämä muuttuvat nopeammin kuin koskaan, ja tämä teema koskettaa meitä kaikkia. Ja kun jokin asia pääsee kunnolla keskustelun keskiöön, alkaa kuplia ja syntyy helposti vastakkainasettelua, niin nytkin.
Olemme tehneet Varmassa töitä joustavasti eli työskennelleet sekä toimistolla että etätyöpisteissä jo useita vuosia. Hybridityö sopii hyvin tämänkaltaiseen asiantuntijaorganisaatioon, jossa tehdään tietotyötä monissa erilaisissa rooleissa.
Hybridityö työ joustoa, huomioi ihmisten erilaiset työnteon tarpeet ja elämäntilanteet sekä lisää mahdollisuuksia yhdistää työ- ja siviilielämän toiveet. Koska meillä hybridityön periaatteet on luotu yhdessä, opittu yhdessä ja tuunattu uusiksi yhdessä, on malli uinut arkeemme sujuvasti aste asteelta.
Näiden kokemusten jälkeen olen ollut yllättynyt siitä, miten valtavia tunnelatauksia hybridityö ja ylipäätään etänä tehtävän työn lisääntyminen synnyttää. Karrikoiden voi sanoa, että työpaikoille on syntynyt kaksi leiriä: ne, jotka liputtavat vahvasti etätyön nimeen ja voisivat luopua toimistoista kokonaan, ja ne, jotka haluavat palata pikakelauksella entiseen ja unohtaa kaiken-maailman-etätyö-hömpötykset.
Tunne on hyvä, koska se kertoo asian tärkeydestä. Kaikille osapuolille sanoisin silti, että kun olet päässyt kiukkusi ylitse, asetu tarkastelemaan asiaa mahdollisimman neutraalisti.
Voisiko kuitenkin olla niin, että tässäkin asiassa paras mahdollinen piilee jossain puolivälissä ja että tässäkin asiassa työelämä muuttuu vain parempaan suuntaan? Voisiko olla, että nämä käsillä olevat muutokset ovatkin ratkaisun avaimia isompiin haasteisiin kuin vain siihen, kuinka monta päivää viikossa saa tai pitää olla toimistolla?
Suomessa väestö vanhenee, lapsia syntyy yhä vähemmän ja nuorten asenne työhön on erilainen aiempiin sukupolviin verrattuna. Arvo- ja asennemaailmat muuttuvat, vastuullisuus on keskiössä eri lailla kuin ennen. Entisiä töitä katoaa samalla, kun uusia syntyy, yrittäjyyden merkitys on kasvussa, eikä omaa työuraa haluta sitoa enää yhteen työnantajaan. Globaali maailma on saatavilla aiempaa helpommin. Näiden merkittävien muutosten kautta työelämä ja arjen käytännöt ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen radikaalisti.
Faktojen jälkeen pieni ryhdin kohotus ja sitten toimintaa. Työpaikoilla puhutaan nyt pidosta ja vedosta. Tunnista oman toimialasi ja organisaatiosi keskeiset pito- ja vetovoimatekijät. Lyön vetoa, että joustavuus ja juuri mahdollisuus hybridityöhön on yksi avaintekijä.
Muutosten onnistumiseksi on oltava joustoja, joilla saamme mahdollisimman monen kiinni työelämään. Koska maailma ja työkaverit ympärillämme muuttuvat, kannattaa pysyä itse mukana ja olla luomassa toimintamalleja ja rakenteita, joissa uusi syntyy.
Minun kokemukseni mukaan hybridi on hyvis.
Hybridityöstä kirjoittaa Katri Viippola. Hän siirtyi työeläkeyhtiö Varmasta Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtajaksi kesäkuun alussa.
Mitä mieltä? Kommentoi!