Urakriisin tunnistaa työelämävalmentaja Riikka Pajusen mukaan siitä, että ihminen pohtii päivittäin työtään ja suhdettaan siihen. Työ ei ehkä enää tunnu omalta tai tarjoa innostavia haasteita – tai haastaa ja kuormittaa liikaakin.

– Jos huomaa menevänsä kuin autopilotilla päivästä toiseen eikä ole aikaa tehdä mukavia asioita tai nukkua edes kunnon yöunia, tarvitaan pysähtymistä. On se sitten vaikka mökillä yksin vietetty vuorokausi, jonka aikana voi miettiä, missä menen työssäni ja elämässäni muutenkin, Pajunen sanoo.

Jos nykyinen työ vie energiaa enemmän kuin antaa sitä, asialle on syytä tehdä jotain. Äkkinäisiä ratkaisuja Pajunen ei kuitenkaan suosittele, vaan asioita on hyvä puntaroida eri näkökulmista ja realiteetit huomioiden.

– Moni miettii vain järkevää ratkaisua, joka ei kuitenkaan ehkä ole sydämen polku. Sille lähteminen vaatii usein rohkeutta, ja siksi moni taipuu vain järjen suuntaan.

Kasvatustieteiden maisteriksi sekä ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi opiskellut ja HR-tehtävissä toiminut Pajunen on itsekin kokenut urakriisejä. Unelmatyönsä hän löysi perustettuaan Montevista Oy -yrityksen ja ryhdyttyään valmentajaksi vuonna 2006. Missiona on auttaa ihmisiä oman elämäntehtävänsä etsinnässä.

– Jokainen ihminen on uniikki kokonaisuus vahvuuksia, arvoja, unelmia, kokemuksia ja mahdollisuuksia. Käytämme vain pientä osaa kapasiteetistamme, vaikka voisimme tehdä niin paljon enemmän omannäköisiä asioita ja kokea syvää rauhaa, hän sanoo.

Tässä Pajusen vinkit neljään eri elämänvaiheeseen. Monia niistä voi hyödyntää missä vaiheessa uraa vain.

“Mistä tiedän, mille alalle haluan?”

Nuorille kasautuu entistä enemmän ja yhä varhemmin paineita ammatinvalinnasta. Niitä luodaan koulussa ja valitettavan usein myös kotona.

– Tärkeintä on kuunnella itseään, vaikka ulkopuolelta tulisi mitä neuvoja tahansa. Joillakin vanhemmilla on vahvoja näkemyksiä: Totta kai menet lääkikseen, niin kuin muutkin meidän suvussa. Ohjailu saattaa olla myös hienovaraisempaa ja tulla esiin rivien välistä, Riikka Pajunen sanoo.

Hän kehottaa omien mielipiteiden kertomisen sijaan esittämään kysymyksiä. Jos nuorta kiehtoo jokin ala, mikä siinä innostaa ja miksi?

Joskus urapolun löytäminen vie aikaa ja rakentuu pala palalta, ja sekin on vain hyväksyttävä. Erilaisia töitä kannattaa kokeilla rohkeasti.

– Voit mennä päiväksi sukulaissedän firmaan tai pyytää päästä tarjoilemaan omaan lempikahvilaan. Kokeile vaikka kymmentä eri työtä päivä tai kaksi, ja ehkä näet, mikä voisi kiinnostaa.

Tietoa ammateista voi kerätä myös vaikkapa haastattelemalla ihmisiä eri aloilta. Eikä mitään ole menetetty, jos valittu opiskeluala tai työpaikka osoittautuu vääränlaiseksi.

– Kirjoita itsellesi ylös, mitä opit, ja hyödynnä tietoa seuraavissa paikoissa. Kaikista kokemuksista voi oppia.

“Mistä saisin uutta virtaa työhön?”

Kun työvuosia on jo jonkin verran takana, urapohdinnat voivat herätä monesta syystä. Ehkä työajat sopivat huonosti elämäntilanteeseen tai työstä on tullut niin tuttua ja rutiininomaista, ettei se enää innosta.

Riikka Pajunen kehottaa tekemään ratkaisuja aina oma terveys edellä. Minkä arvosanan antaisit omalle hyvinvoinnillesi? Mikä alentaa lukemaa, ja mikä sitä nostaisi?

– Mieti myös motivaatio- ja stressitekijöitä. Jos työ stressaa liikaa, onko kuormitukselle tehtävissä jotain? Aina ei ole, jos esimerkiksi yrityskulttuuri on huono tai kommunikaatioyhteys omaan esihenkilöön ei toimi.

Työntekijän halu muutokseen saattaa tulla ilmi työpaikalla vasta irtisanoutumisen hetkellä tai kun hän joutuu stressin seurauksena sairauslomalle.

– Valmennan paljon esihenkilöitä, ja he usein surevat avoimen puheen puutetta. Jos he tietäisivät tilanteesta aiemmin, työntekijä voisi ehkä siirtyä työkiertoon organisaation sisällä. Tai työroolia voitaisiin muokata niin, että se vastaa entistä paremmin hänen arvojaan ja vahvuuksiaan.

Jos nämä keinot eivät tepsi tai ole käytettävissä, on ehkä aika etsiä uusi työpaikka, kouluttautua tai selvittää yrittäjyyden mahdollisuus. Pohdintojen tueksi Pajunen tarjoaa neljä kysymystä:

Jos lähdet nykyisestä työstäsi, mitä koet menettäväsi? Mitä pelottavaa uudessa tilanteessa on? Mistä luopuminen on helppoa? Mitä uutta kutkuttavaa on edessä?

“Kuka palkkaisi viisikymppisen?”

Viisikymppinen ehtii hyvin toteuttaa unelmiaan – hänhän on vielä tosi nuori, Riikka Pajunen toteaa. Silti jopa nelikymppiset saattavat pitää itseään liian vanhoina työmarkkinoille tai kouluttautumaan.

– Headhunterit aina sanovat, että ikä ei ole este mutta henkilön huono asenne omaa ikäänsä kohtaan voi olla suuri este.

Asenteessa on korjattavaa, jos ihminen ei enää usko itseensä tai olettaa jo ennakolta, että työnantajat suosivat nuorempia hakijoita. Tämä käsitys helposti syntyykin, jos hakee töitä vain työpaikkailmoituksia seuraamalla ja kilpailee paikasta kymmenien tai satojen hakijoiden kanssa.

Tehokkaampaa on etsiä piilotyöpaikkoja eli sellaisia tehtäviä, jotka eivät ole vielä avoinna ja joiden tarvetta työnantaja ei ehkä itsekään ole oivaltanut. Pajusen asiakkaista noin 90 prosenttia työllistyy piilotyöpaikkoihin. Kaikki alkaa omien vahvuuksien, arvojen ja intohimojen selkeyttämisestä.

– Tee lista mieluisimmista firmoista ja ryhdy salapoliisityöhön eli selvittämään, millaisia tarpeita niillä on. Kun otat itse työnantajiin yhteyttä, osoitat olevasi oma-aloitteinen ja kiinnostunut. Korona-aika on lisäksi mullistanut työmarkkinat niin, että monia töitä voi tehdä mistä päin Suomea vain.

Valmentajan mielestä keski-ikä on hieno uuden elämänvaiheen alku. Plakkarissa on vuosikymmenten kokemus, ja nuoruuden epävarmuudet ovat takana päin – miksi siis jarrutella, jos mieli halajaa uusille urille?

– Keski-iässä voi räjäyttää kaikki vanhat uskomukset ja normit ja elää rohkeaa, omannäköistä elämää, Pajunen kannustaa.

“Purjehdinko eläkkeelle – vai uusiin tuuliin?”

Eläkeiän lähestyessäkin on mahdollista hypätä uusiin työkuvioihin, jos nykytilanne ei miellytä. Riikka Pajunen kertoo tavanneensa ammatinvaihtajia, jotka ovat opiskelleet seniori-iässä uudelle, innostavalle alalle.

Erityisen tärkeää muutoksen hakeminen on, jos ihminen yrittää sinnitellä eläkeikään asti uupumuksen partaalla. Kun terveys pettää, sitkeyden hintaa voi joutua maksamaan loppuelämänsä.

– Suomalainen jää usein sairauslomalle vasta siinä vaiheessa, kun seinä on vastassa. Kenenkään ei tarvitse uuvuttaa itseään työssään, Pajunen painottaa.

Hän sanoo, että meitä rajoittavat usein eniten omat sisäiset tunnelukot, jotka liittyvät uhrautuvuuteen, vaativuuteen ja riittämättömyyteen. Omaa tilannettaan voi aina parantaa – niillä pelimerkeillä, joita kulloinkin on käytettävissä.

– Kaikilla on omat rajoituksensa mutta myös mahdollisuutensa. Jollakin on ehkä perintö taskussa ja talous turvattu, toinen voi elää köyhyysrajoilla. Miten rakentaa omista pelimerkeistä kaunein mahdollinen palapeli?

Joskus ratkaisu voi löytyä vaikkapa nykyisen työn osa-aikaistamisesta ja lisätulojen hankkimisesta muulla tavoin. Ehkä voisit toimia keikkatyöntekijänä tai yrittäjänä ja näin hyödyntää kertynyttä osaamistasi. Vai olisiko nyt aika ottaa opintovapaata ja lähteä kohti uutta?

– Urakriisin keskellä tärkeintä on miettiä sitä, mitä itse haluaa ja mikä on itselle hyväksi. Se ei ole egoismia, vaan tervettä itsenäisyyttä ja itsensä arvostamista, Pajunen summaa.

 

www.riikkapajunen.fi

Tilaaja, lue lisää aiheesta

TTT-lehti 3/2020: Muotoile oma urasi.

TTT-lehti 6/2020: Opi tunnistamaan vahvuutesi.

TTT-lehti 5/2021: Työnhakijaksi vuosikymmenten jälkeen.

Tilaa lehti. Tilaajana käytössäsi on TTT-lehden arkisto vuodesta 2015 alkaen.