Kysyimme arviota ongelmakuljettajien määrästä tieliikenteessä VTT:n ja Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuuden tutkijoilta. Todellista lukua riskikuljettajista lienee mahdoton selvittää.

Liikennekouluttaja Pekka Moilanen esitti TTT-lehden 6/2019 karrikoidun arvion, jonka mukaan  ongelmakuljettajia olisi jopa puolet kuljettajista.

Autoilijoista peräti puolet on Moilasen kokemusten ja hänen eri lähteistä keräämiensä tietojen mukaan sekä hieman karrikoidusti sanottuna ”ongelmakuljettajia”. Ongelmalliseksi heidät voi tehdä muun muassa väsymys, huono näkökyky, päihteet, kolmiolääkkeet, ikä tai aggressiivinen luonne. Jopa 30 prosentilla kuljettajista on vaikeuksia ajaa hämärässä. Moilanen kertoi karrikoidun esimerkin:

– Kun ajat Tampereelta Helsinkiin, vastaan tulevista 2 000 autoilijasta 600:lla on vaikeuksia ajaa hämärässä, 200 on yli 65-vuotiaita, 160 aggressiivisia, 16 lääketokkurassa, kymmenen puolisokeita, kolme humalassa ja kaksi puoliunessa.

Nuorissa on riskikuljettajia

Onko väitteissä perää? Kysyimme ongelmakuljettajien määrästä VTT:n ja Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuuden asiantuntijoilta.

Työmatkaltaan tavoitettu VTT:n johtava tutkija Merja Penttinen piti ensikuulemalta Moilasen arviota ongelmakuljettajien määrästä liian suurena. Hän perusti arvionsa siihen, että liikenteessä 15–24-vuotiaat nuoret ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa. Silti heissäkin riskikuljettajia on vain 10–17 prosenttia.

Nuorilla vähäisen ajokokemuksen ohella riskejä lisää vähäinen elämänkokemus. Nuorille aikuisille, erityisesti nuorille miehille, eniten ongelmia liikenteessä aiheuttavat alkoholi ja muut huumeet, suuret ajonopeudet ja turvavyön käyttämättömyys.

Penttinen totesi myös, että koska keski-ikäiset kuljettajat ajavat paljon, heitä todennäköisesti sattuu vastaantulijoiksi iäkkäitä ja nuoria enemmän.

OTI kokoaa tiedot kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista

Onnettomuustietoinstituutin (OTI) liikenneturvallisuustutkijat Niina Sihvola ja Salla Salenius perehtyivät tarkemmin väitteisiin ja esittivät omat arvionsa ongelmakuljettajista. He muistuttavat, että OTI:n tiedot koskevat kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa mukana olleita kuljettajia, eivätkä luvut sellaisenaan ole verrattavissa yleisesti liikennevirrassa tavattaviin kuljettajiin.

Tutkijat muistuttavat myös, ettei ikä sinänsä tee kenestäkään ongelmakuljettajaa:

– Ikäryhmät voivat olla hyvin heterogeenisia riskien suhteen. Kannattaa myös huomioida, että iäkkään henkilön keho kestää onnettomuuden törmäysvoimia nuorta heikommin, joten onnettomuuden seuraukset ovat heille usein vakavampia.

Onnettomuuksiin joutuneet kuljettajat

Alla on Sihvolan ja Saleniuksen näkemyksiä väittämistä. Osa liikennekouluttaja Pekka Moilasen väitteistä on linjassa heidän arvioidensa kanssa, mutta eivät kaikki.

 

Hämäränäkö

Väite: 2 000 autoilijasta 600:lla on vaikeuksia ajaa hämärässä. Jopa 30 prosentilla kuljettajista on vaikeuksia ajaa hämärässä.

Tutkijoiden pohdinta: Tämä väite perustunee Specsaversin teettämään kyselytutkimukseen, johon vastasi tuhat autoilevaa suomalaista. Tutkimuksessa todetaan: ”Jopa miltei kolmasosa tutkimukseen osallistuneista autoilijoista vastasikin välttelevänsä pimeällä tai hämärällä ajamista, ja yli kolmasosa myös vastasi oman näkökyvyn mietityttäneen ajaessa.”

Huomasimme, että tulosta on uutisoitu mediassa niin, että se aiheuttaa väärinkäsityksiä: ”Heikko hämäränäkö vaivaa liki kolmannesta autoilijoista”. Uutisoinneista voi saada käsityksen, että näin monella todellakin on diagnosoitu heikko hämäränäkö.

Meillä ei ole tietoa yleisesti hämäränäköongelmien määristä kuljettajilla, mutta tutkituissa kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa mukana olleista kuljettajista vain harvoilla on todettu ongelmia hämärä- tai pimeänäön kanssa. Usein tämä tieto on vaikea selvittää varsinkin jälkikäteen, ja toisaalta kaikkien kuljettajien on luonnollisesti vaikeampi nähdä hämärässä kuin valoisassa.

Arvio: Aineistomme perusteella alkuperäinen väite 600 kuljettajasta kuulostaa suurelta.

 

Iäkkäät

Väite: Vastaantulevista 2 000 autoilijasta 200 yli 65-vuotiaita.

Tutkijoiden pohdinta: Yli 65-vuotiaiden kuljettajien osuus ajokorteista on noin 20 prosenttia, mutta iäkkäiden ajosuorite on muita ajokortillisia ikäluokkia pienempi. Esimerkiksi uusimman henkilöliikennetutkimuksen mukaan 35–54-vuotiaat henkilöauton kuljettajat ajoivat 38 kilometriä ja yli 64-vuotiaat 24 kilometriä vuorokaudessa.

Arvio: Näiden tietojen perusteella alkuperäinen väite 200 yli 65-vuotiaasta kuljettajasta kuulostaa suuruusluokaltaan oikealta.

 

Aggressiivisuus

Väite: 2 000 autoilijasta 160 aggressiivisia.

Arvio: Meillä ole tietoa eikä tiedossa aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Joka tapauksessa suhtautuisimme melko suurella varauksella tähän väitteeseen ilman sen tarkempia lähteitä.

 

Lääkkeet

Väite: 2 000 autoilijasta 16 lääketokkurassa.

Tutkijoiden pohdinta: Tutkituissa kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa vuosina 2013–2017 ajokykyyn vaikuttaneiden lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajoneuvoa kuljetti kaikista kuljettajista 4–8 prosenttia ja pelkistä aiheuttajakuljettajista 6–13 prosenttia.

Arvio: Meillä ei ole tietoa ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä käyttävien kuljettajien osuudesta liikennevirrassa.

Alkuperäinen arvio ei kuitenkaan vaikuta liian suurelta.

 

Näkövika

Väite: 2 000 autoilijasta kymmenen puolisokeita.

Tutkijoiden pohdinta: Tutkituissa kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa vuosina 2013–2017 näkökykyyn liittyvät ongelmat ovat olleet yhtenä onnettomuuden taustariskinä noin yhdessä prosentissa onnettomuuksista. Näin ollen näkökykyyn liittyvien ongelmien, kuten näköhäiriöiden ja silmäsairauksien, osuus näissä onnettomuuksissa on ollut vähäinen.

Arvio: Alkuperäiseen väitteeseen puolisokeista on vaikea ottaa kantaa tietämättä, mitä puolisokealla tässä tarkoitetaan. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa näkökykyyn liittyvät ongelmat ovat harvinaisia.

 

Rattijuopumus

Väite: 2 000 autoilijasta kolme humalassa.

Tutkijoiden pohdinta: Vuosina 2013–2017 kuolemaan johtaneista onnettomuuksista noin neljännes oli rattijuopon aiheuttamia. Liikenneturvan tilastokatsauksen mukaan vuonna 2018 liikennevirrassa puolestaan joka 770:s oli rattijuoppo ja joka 130:s oli maistellut.

Arvio: Väite on ihan linjassa Liikenneturvan tiedon kanssa. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa päihdekuljettajien suuri osuus selittyy sillä, että näissä tapauksissa on mukana usein myös muuta riskinottoa, kuten ylinopeutta ja turvalaitteiden käyttämättömyyttä.

 

Väsymys

Väite: 2 000 autoilijasta kaksi puoliunessa.

Tutkijoiden pohdinta: Vuosina 2013–2017 kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista 7 prosenttia johtui nukahtamisesta tai vireystilan laskusta. Tämän lisäksi tutkijalautakunnat arvioivat, että 15 prosentilla kuljettajista yhtenä taustariskinä oli väsymys.

Liikenneturvan mukaan noin neljäsosa kuljettajista on kertonut joskus torkahtaneensa rattiin ajon aikana. Lisäksi lähes jokainen on joskus ajanut väsyneenä.

Arvio: Väsyneenä ajavia on enemmän kuin alkuperäisessä väitteessä.

 

Entäpä kännykänkäyttäjät?

Liikennekouluttaja Pekka Moilasen esittämien ongelmasyiden lisäksi voisi olettaa, että kännykän käyttö ajaessa on lisännyt riskejä liikenteessä. Niina Sihvola Onnettomuustietoinstituutista arvioi oletusta näin:

– Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa puhelimen käyttöä on vaikea todentaa jälkikäteen. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien aineistojen perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että puhelimen käyttö olisi taustariskinä – joko ainoana tai yhtenä muiden taustariskien joukossa – muutamassa kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa vuosittain.

 

Artikkelissa viitattu juttu Ajetaanko teidän työpaikallanne turvallisesti ilmestyy TTT-lehdessä 6/2019 (27.11.2019). Osta lehti.