Etelä-Savon käräjäoikeus on tuominnut marjanviljelyä harjoittaneelle yrittäjälle 70 päiväsakkoa työsyrjinnästä ja työaikasuojelurikoksesta. Hänen on lisäksi maksettava työntekijöille vahingonkorvauksia.

Oikeusjutussa asianomistajina olleet yksitoista työntekijää oli palkattu tilalle poimimaan mansikoita ja vadelmia kesällä 2020. Työntekijöille oli maksettu poimittujen marjakilojen mukaan urakkapalkkaa, joka oli huonon sadon takia ollut liian alhainen. Ansiot olivat jääneet jo normaalilla työajalla alle puoleen siitä, mitä ne olisivat olleet työehtosopimuksen mukaisella minimipalkalla työskenneltäessä.

Työntekijät olivat kertomansa mukaan tehneet yli 11 tunnin työpäiviä saamatta ylityökorvauksia. Työnantaja ei ollut pitänyt työaikakirjanpitoa todellisista työtunneista, vaan kaikille oli kirjattu päivittäin sama työn aloitus- ja lopetusaika. Asianomistajat olivat heikossa taloudellisessa asemassa olleita ulkomaalaisia kausityöntekijöitä, jotka yhtä lukuun ottamatta puhuivat vain albanian kieltä.

Käräjäoikeus katsoi työnantajan syrjineen poimijoita kansalaisuuden ja kielen perusteella. Syrjintä ilmeni epäedullisena palkkauksena ja työaikoina verrattuna työntekijöihin, jotka työskentelevät työehtosopimusta noudattavan työnantajan palveluksessa.

Työntekijöille olisi pitänyt maksaa tuntipalkan mukainen takuupalkka työstään. Työnantaja maksoi myöhemmin puuttuvat palkat, minkä oikeus otti huomioon lieventävänä seikkana tuomiossaan.

Työaikakirjanpito tarvitaan myös urakalla tehtävään työstä

Työsuojeluviranomainen muistuttaa, että työnantajan on noudatettava vähintään yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen ehdoista ja työoloista. Jos urakka-ansion toteutumiselle ei ole edellytyksiä, työnantaja voi joko nostaa urakkataksaa tai siirtää työntekijät poimimaan marjoja aikapalkalla. Työaikakirjanpitoa tulee pitää myös urakalla tehtävässä poimintatyössä. Sen avulla työnantaja pystyy seuraamaan, onko käytetty urakkahinnoittelu työehtosopimuksen suuruinen.

 

Tiedot perustuvat työsuojeluhallinnon tiedotteeseen (27.6.2024). Sen julkaisuajankohtana tuomio ei ollut lainvoimainen.