Mika Muukkonen sinnitteli alkoholismin kanssa lähes kaksikymmentä vuotta. Toipuminen auttoi oivaltamaan, mistä päihderiippuvuudessa on kyse. Tätä oppia hän hyödyntää nykyisessä työssään päihdeterapeuttina.

Mika Muukkonen, 52, kohtaa työssään tavallisia, usein työelämässä olevia ihmisiä, joita yhdistää päihderiippuvuus. Hän työskentelee johtavana päihdeterapeuttina Päijät-Hämeessä sijaitsevassa Kantamossa, joka tarjoaa asiakkailleen Minnesota-tyyppistä hoitoa. Hoidon lähtökohtana on, että päihderiippuvuus on krooninen sairaus, josta toipuakseen on oltava pysyvästi raitis.

Yhdeksän vuotta sitten Muukkonen oli samassa käännekohdassa itsekin. Hän oli sairastunut alkoholismiin, joka oli ehtinyt tehdä hänen elämässään jo monenlaista tuhoa.

– Minulla kävi tuuri, että ei lähtenyt henki. Juomiseni oli siinä vaiheessa jo hyvin itsetuhoista, koska millään ei ollut mitään väliä. Oli vain itsesääli, joka entisestään ruokki riippuvuutta, hän kuvailee.

Perhe kärsii ensin

Päihderiippuvuus kehittyy yleensä vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluessa. Muukkonen on jälkeenpäin ymmärtänyt, että hänen kemiallinen riippuvuuteensa alkoholiin puhkesi jo 26-vuotiaana.

Siihen asti kyse oli ollut nuoruusvuosien hauskanpidosta, mutta tuolloin juomisesta alkoi tulla pakonomaista. Ulkoisesti kaikki näytti kuitenkin edelleen hyvältä: oli perhe, itse rakennettu omakotitalo, vakituinen työ asiakaspalvelutehtävissä.

Usein perhe on kärsinyt läheisensä alkoholinkäytöstä jo vuosia, ennen kuin päihdehäiriö alkaa näkyä työpaikalla. Myös Muukkonen hoiti työnsä, mutta vapaa-aikaan kuului olennaisena osana humalahakuinen juominen. Lopulta se johti silloisen avioliiton kariutumiseen.

Työpaikalla Muukkonen peitteli alkoholinkäyttöään selittelemällä. Jos työnantaja ihmetteli, miksi Muukkonen on maanantaisin niin poissaoleva, tämä kertoi kaipaavansa lapsiaan, joista hän ja ex-puoliso huolehtivat vuoroviikoin.

– Tarinastani jäi kertomatta se, että kun lapset olivat lähteneet sunnuntaina iltakuudelta äitinsä luokse, puoli seitsemältä olin jo juomassa. Maanantaina töissä olin poissaoleva ja vetäydyin syrjään, jotta kukaan ei haistaisi vanhan viinan tuoksua.

Muukkonen toteaa, että aina kun alkoholisti saa anteeksi, se antaa tälle luvan jatkaa juomista. Vaikka suojelulla on hyvä tarkoitus, se mahdollistaa ongelman pitkittymisen.

– Itselläni illat alkoivat venyä pitkiksi silloinkin, kun seuraavana päivänä piti mennä töihin. Joskus maksoin työkavereilleni siitä, että he tekivät minun työvuoroni.

Terveydentila paljastui

Lopulta Mika Muukkosen asema työpaikalla alkoi käydä tukalaksi. Hän ei ollut lukion jälkeen suorittanut muita opintoja, joten hän keksi itselleen ulospääsyn: nyt hän voisi kehittää itseään, ottaa opintovapaata ja kouluttautua insinööriksi.

Toisen opiskeluvuoden jälkeen Muukkonen sai uuden työpaikan mekaanisen metsäteollisuuden alalta toiselta paikkakunnalta, kauas kotikulmilta. Pian häntä oltiin jo vakinaistamassa esimiestehtävään.

Työterveyshuollon työhöntulotarkastuksessa Muukkosta jännitti. Hän oli pystynyt olemaan juomatta edellisen illan, mutta ollut kunnon humalassa kaksi päivää aiemmin. Lisäksi hän oli jättänyt kertomatta asioita terveydentilastaan, kuten sen, että rankan alkoholinkäytön seurauksena hän sairasti verenpainetautia.

– Kun lääkäri kuunteli sydäntäni, sain rytmihäiriön. Lääkäri huolestui ja halusi nähdä aiemmat terveystietoni. Se tiesi loppua silloiselle työuralleni.

Muukkonen oli tuolloin 35-vuotias ja omien sanojensa mukaan juonut itsensä työmarkkinoiden ulkopuolelle.

– Niin kauan kun tekee töitä, voi valehdella itselleen, että kaikki on hyvin. Kun työurani päättyi, kelvottomuuden tunteeni vain syveni ja syöksyin syvemmälle. Olin aina ollut aikaansaava ihminen, mutta enää en saanut aikaan muuta kuin humalan.

Läheiset panivat valitsemaan

Alamäki jatkui vielä kahdeksan vuotta, kunnes läheiset panivat miehen selkä seinää vasten. Tuossa vaiheessa 43-vuotiaalla Muukkosella oli uusi parisuhde ja edessä valinta: joko hän suostuu hoitoon tai vaimo lähtee. Muukkonen valitsi ensimmäisen.

– Se oli klassinen väliintulo, josta olen ikuisesti kiitollinen, hän sanoo.

Naantalin Rehapin hoitokeskuksessa Muukkonen sai samanlaista hoitoa kuin mitä Kantamokin tarjoaa. Siihen kuuluu aluksi kuukauden kestävä perushoitojakso hoitokeskuksessa. Sen jälkeen alkaa yhdentoista kuukauden avohoitojakso, jonka aikana asiakas käy viikoittain vertaistukiryhmässä.

Muukkonen kertoo, että hoidon alussa ensimmäisinä kuukausina olo oli turta eikä hän kyennyt kokemaan aitoja tunteita. Sitten alkoi tulla hyvän olon puuskia.

– Jos aivot ovat tottuneet saamaan alkoholista mielihyvää, elämä ilman ryyppyä tuntuu tylsältä. Vähitellen aivot kalibroivat itsensä, mielihyvään liittyvien välittäjäaineiden tuotanto käynnistyy, ja elämä taas alkaa maistua.

Hoidossa Muukkonen alkoi ymmärtää, mistä hänen toiminnassaan oli ollut kyse. Hän oli kokeillut alkoholia ensimmäisen kerran jo 12-vuotiaana ja ihastunut sen vaikutukseen heti. Kun juominen aikuisena muuttui pakonomaiseksi, kyse on ollut kemiallisesta riippuvuudesta, ei siitä, että hän olisi kelvoton ihminen.

Ymmärrys sairauden luonteesta ei kuitenkaan poista vastuuta, Muukkonen tarkentaa. Jokaisella on vastuu teoistaan, ja kun asiat kohtaa ja käsittelee, itsetunto vahvistuu.

– Kun hoitoon tullaan ulkoisella motivaatiolla, esimerkiksi läheisten pakottamana tai työpaikan hoitoonohjauksen kautta, ammattilaisten tehtävä on kääntää motivaatio sisäiseksi. Sitä kautta voi ryhtyä toimimaan uudella tavalla.

Mikään ammatti ei suojele

Toivuttuaan Mika Muukkonen päätti kouluttautua päihdeterapeutiksi, koska koki, että hänellä on annettavaa muille samanlaiseen tilanteeseen ajautuneille.

Kantamossa päihdeterapeuteilla on oma kokemus päihderiippuvuudesta toipumisesta ja sotealan peruskoulutus.

– Mikään ammatti ei silti suojele päihderiippuvuudelta. Vaikka olisi kuinka hyvä olo ja asiat mallillaan, ei tarvita kuin yksi ryyppy, kun on taas takaisin siellä, mistä on päässyt pois. Se on itsellenikin tärkeä muistutus.

Hän kertoo, että suurin osa päihdehoitokeskuksen asiakkaista tulee työelämästä ja myös palaa sinne. Koko vuoden mittaisen hoidon läpikäyneistä 90 prosenttia raitistuu.

Muukkoselle paras palkinto työstä onkin se, kun hän törmää entiseen asiakkaaseen ja näkee, että tämä voi hyvin.

– Kun saan olla mukana tällaisissa elämänmuutoksissa, minunkin juomisellani on silloin ollut jokin merkitys.

Päihdehoitokeskus Kantamon ilmainen neuvontapuhelin vastaa joka päivä klo 9-21 numerosta 09 3611 9880. Sieltä voi saada neuvoja, miten ottaa juominen puheeksi alkoholistin kanssa tai miten tunnistaa puhjennut riippuvuus.

Lisätietoa alkoholismista

Kommentit

  1. Olen käynyt oman hoitoni juurikin Kantamossa. Ennen aina epäilin, että mikään hoito ei voi minua muuttaa. Mutta niin vain kävi. Nyt nautin elämästäni ja läheisten luottamus palasi vähitellen. Rakastan elämää ja kaikkea sen mukana ♥️

  2. Arvostan valtavasti ihmisiä, joilla on rohkeutta jakaa haastavasta päihderiippuvuudesta kertovia omakohtaisia elämäntarinoita. Klassinen vaimon tekemä väliintulo oli varmasti rankka asia vaimolle, mutta rakkaudesta kumpuava teko. Itse olen seurannut sivusta erään ystäväni lapsen päihderiippuvuutta ja se raastaa sydäntäni, voi kuinka toivonkaan ratkaisun löytyvän pian https://www.muutosmatkaoy.fi/avopalvelut/paihdetyo

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje