Onhan noita saikuttajia, vapaa-ajalla kyllä jaksavat mennä ja touhuta, eikä mikään vaivaa.
Keskustelupalstoilla purnataan toisinaan siitä, miten jotkut saikuttavat eli ottavat sairauslomaa ilman syytä. Mutta onko ilmiölle pohjaa todellisuudessa? Saikutetaanko suomalaisilla työpaikoilla?
– Kyllä se varmasti on yksittäisten henkilöiden käyttämä tapa joillain työpaikoilla, mutta mistään isosta ilmiöstä ei voi puhua, sanoo tutkimusprofessori Annina Ropponen Työterveyslaitoksesta.
Saikutus todennäköisesti liittyy päivän parin poissaoloihin, joihin useimmilla työpaikoilla riittää oma ilmoitus sairastumisesta.
Työterveyslaitos kävi viime syksynä läpi tutkimustietoa aiheettomista sairauspoissaoloista hallitusohjelman taustaselvityksiä varten. Ropposen mukaan näyttöä ei löytynyt siitä, että kyse olisi konkreettisesta ongelmasta. Toisinaan esitetyt arvelut siitä, että lyhyitä sairauspoissaoloja olisi eniten viikonlopun yhteydessä perjantaisin ja maanantaisin, eivät myöskään saaneet tutkimuskatsauksesta vahvistusta.
– Tiedetään, että joskus lyhyitä sairauspoissaoloja käytetään kuormituksen hallintaan ja myös motivaatiosyistä. Jokin asia työpaikalla harmittaa, ja ihminen ajattelee, että okei, en mene tänään töihin, koska päätäkin särkee. Mutta näin toimivien joukko on huomattavan vähäinen, Ropponen arvioi.
Toisaalta tilastotiedot kertovat, että osalla työntekijöistä on vain vähän tai ei lainkaan sairauspoissaoloja. Lisäksi jonkin verran on niitä, jotka joutuvat olemaan pitkään poissa työstä esimerkiksi syövän tai muun pitkäaikaisen sairauden vuoksi.
Etätyön yleistyminen on hämärtänyt sairastamisen ja työnteon välistä rajaa. Flunssaa poteva tai jalkavammasta toipuva ei voi lähteä työpaikalle, mutta kotona hän saattaa ahkeroida lähes samaan tapaan kuin normaalistikin.
Kuka saikuttaa ja miksi?
Jos yksittäiset työntekijät saikuttavat, mitä heistä tiedetään? Ovatko he nuoria vai vanhempia työntekijöitä? Millä aloilla he työskentelevät?
Jos tarkastellaan lyhyitä sairauspoissaoloja yleisesti, niitä on enemmän nuorilla kuin vanhemmilla ikäluokilla, Annina Ropponen kertoo. Tätä voi kuitenkin selittää se, että nuoriin ikäluokkiin kuuluu pienten lasten vanhempia, jotka altistuvat päiväkodeissa ja kouluissa kiertäville flunssa- ja vatsatautiepidemioille.
Toiseksi tiedetään, että lyhyet sairauspoissaolot ovat yleisempiä palvelusektorilla ja teollisuudessa eli tehtävissä, joissa tehdään läsnätyötä. Sekään ei välttämättä kerro mitään saikutuksesta.
Sen sijaan elintavat voivat selittää ilmiötä joiltain osin.
– Jonkin verran on näyttöä siitä, että jos työntekijän alkoholinkäyttö on riskitasoista, syntyy lyhyiden sairauspoissaolojen piikkejä. Alkoholin riskikäyttö koskettaa kuitenkin vain hyvin pientä osaa työssäkäyvistä, se on harvinainen ongelma.
Toistuvat päivän parin sairauspoissaolot ovat hälytysmerkki, johon esihenkilön pitää reagoida varhaisen tuen mallin mukaisesti. Poissaoloille voi olla täysin pätevä syy, mutta joskus kyse voi myös olla työkykyongelmista, päihteiden käytöstä tai vaikka työyhteisön ristiriidoista. Työpaikalla on hyvä luoda selkeät pelisäännöt sairauspoissaoloja koskeviin käytäntöihin. Puuttumisen raja-arvoiksi voidaan sopia esimerkiksi kolme 1–3 päivän sairauspoissaoloa kolmen kuukauden aikana.
Ropponen arvelee, että joillain työpaikoilla saikutus saattaa olla työkulttuuriin pesiytynyt tapa. Kun joku käyttää mahdollisuutta hyväkseen eikä jää siitä kiinni, työkaverikin tekee samoin.
Toisaalta on hyvä muistaa, ettei työkaverin sairauspoissaolon syytä voi tietää, ellei tämä itse sitä kerro.
– Kaikki sairaudet eivät näy ulospäin, ja sairaana ollessakin toimintakyky voi vaihdella.
Tilaisuus tekee varkaan?
Flunssaa, vatsatautia tai vaikka migreeniä potevalle on suuri helpotus, jos hänen ei tarvitse vääntäytyä työterveyshuoltoon tai terveysasemalle sairauslomatodistuksen takia. Omailmoituskäytäntö on myös osoitus siitä, että työnantaja lähtökohtaisesti luottaa henkilöstöönsä.
Työterveyslaitos selvitti vuonna 2016 omailmoituskäytännöstä kertyneitä kokemuksia. Tuolloin havaittiin, etteivät sairauspoissaolot ainakaan kunta-alalla lisääntyneet, kun käytäntö laajeni koskemaan enintään viiden päivän sairauspoissaoloa aiemman kolmen päivän sijaan.
– Tämä kertoo siitä, että työntekijät käyttäytyivät vastuullisesti ja hyödynsivät tätä mahdollisuutta sillä tavoin, kuin oli tarkoitettukin, Ropponen sanoo.
Jos työntekijä saikuttaa, hän käyttää luottamusta väärin. Siihen voi olla esimerkiksi taloudellinen syy: hoitoalalla työskentelevä ilmoittautuu sairaaksi työpaikallaan mutta meneekin tekemään päiväksi keikkatyötä, josta saa paremman palkan. Vielä ei ole tutkittua tietoa, että näin tapahtuisi, mutta Ropponen on nähnyt mediassa tämän suuntaista arvelua.
– Jos työntekijä toimii näin, jostain se kyseisessä työyhteisössä kertoo, ja sitä pitäisi päästä purkamaan. Sote-sektorin työntekijät ovat tosi kovilla eikä palkka ole kovin kummoinen, joten voi olla, että tilaisuus tekee varkaan. Se on aika inhimillistä, vaikkei olekaan oikein, Ropponen pohtii.
Miten estää väärinkäytöksiä?
Jos työpaikalla epäillään työntekijöiden saikuttavan, Annina Ropponen ei heti luopuisi omailmoituskäytännöstä. Sen sijaan hän miettisi uudelleen, millä tavoin sairastumisesta ilmoitetaan.
– Ilmoituskanavana on yleensä sähköposti, tekstiviesti, whatsapp tai puhelu. Jos työnantajalla on epäilyksiä väärinkäytöksistä, puhelinsoitto lienee silloin paras ilmoitustapa. Tai jos työntekijällä on käytössään tietokone, voidaan edellyttää videoyhteyttäkin.
Mitä etäisempi pomo ja huonompi työilmapiiri, sitä suuremmaksi väärinkäytösten riski kasvaa. Jos sairauspoissaolot huolettavat, kannattaakin ensimmäiseksi katsoa, olisiko työhyvinvoinnissa parannettavaa.
Parasta väärinkäytösten ennaltaehkäisyä tutkimusprofessorin mukaan on, että työntekijä kokee olonsa työyhteisössään niin turvalliseksi, että hän uskaltaa kertoa mahdollisista ongelmistaan ja kuormituksistaan.
– Kenenkään elämä ei ole tasaista, eikä työelämäkään. Jos esihenkilöltä tai työyhteisöltä ei saa hankalissa tilanteissa tukea, on ehkä helpompi tarttua luuriin ja ilmoittaa olevansa poissa.
Ropponen kiinnittäisi huomiota myös kuormitushuippuihin. Jos esimerkiksi yrityksen saama iso tilaus pakottaa henkilöstöä venymään työssään tavallista enemmän, on muistettava keskustella heidän kanssaan siitä, milloin tilanne helpottaa. Muuten se voi tuntua ylitsepääsemättömältä.
– Uskon, että suomalaiset työssäkävijät ovat voittopuolisesti niin fiksuja ja tunnollisia, että työpaikoilla kyllä löytyy ratkaisuja myös väärinkäytösten torjumiseen.
Sairausloman omavastuu arveluttaa
Hallitus aikoo muuttaa sairausajan palkkaa niin, että työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa ensimmäisestä sairauspoissaolopäivästä, ellei työehto- tai työsopimuksessa ole toisin sovittu. Omavastuupäivä ei koske viiden vuorokauden tai sitä pidempiä sairauslomia, ja myös työtapaturmasta tai ammattitaudista aiheutuvat sairauspoissaolot on rajattu ulkopuolelle.
Käytännössä muutos koskisi ainakin toistaiseksi vain pientä joukkoa, sillä valtaosa työntekijöistä on jonkin työehtosopimuksen piirissä.
Jos tutkimusprofessori Annina Ropponen saisi päättää, hän jättäisi uudistuksen tekemättä.
– Näin työterveystutkijan näkökulmasta pidän sairauspoissaolon omavastuupäivää arveluttavana. Ainakaan itselleni ei ole avautunut, mitä sillä voitettaisiin. Lisäksi muutos vaikuttaisi eniten niihin, jotka tekevät läsnätyötä esimerkiksi palvelusektorin naisvoittoisilla matalapalkka-aloilla, hän sanoo.
Suurin osa lyhyistä sairauspoissaoloista johtuu flunssasta ja muista hengityselinsairauksista. Jos työntekijä haluaa välttää palkanmenetyksen ja tulee töihin puolikuntoisena, pahimmassa tapauksessa tauti pitkittyy ja leviää. Se ei ole kenenkään etu.
Erittäin selkeä ja hyvin kirjoitettu artikkeli.
Itselläni on herännyt sama kysymys; mitä tällä voitetaan!?! Uskon, että tämä on sidoksissa soteuudistukseen ja hiljattain tehtyyn tutkimukseen tulevasta sotealasta, jossa työntekijä voi valita työaikapankista, milloin tekee hoiva-alan työtä.
Toinen seikka tähän artikkeliin on se, miksi tämä julkaistaan vasta nyt, kun lakivalmistelu on jo edennyt ja taitaapa olla hyväksytty jo (?)
Työsuojeluvaltuutettu
Tutkimusprofessori Ropponen sanoo: “Alkoholin riskikäyttö koskettaa kuitenkin vain hyvin pientä osaa työssäkäyvistä, se on harvinainen ongelma.”
Käypähoidon mukaan: “alkoholi on merkittävä työikäisten kuolemien aiheuttaja. On arvioitu, että alkoholin riskikäyttäjiä (henkilöitä, joilla alkoholinkäyttö on terveysriski) on Suomessa noin 500 000. Terveydenhuollon naispotilaista noin 10 % ja miespotilaista lähes 20 % on alkoholin ongelmakäyttäjiä. ”
Eli oikeastiko alkoholin riskikäyttö koskettaa vain hyvin pientä osaa työssäkävijöistä. Rohkenen olla eri mieltä.
Näin migreeniä sairastavana tämä huolestuttaa. Estolääkityksestä huolimatta yksittäisiä kohtauspäiviä tulee silloin tällöin. Joskus yhden sairaspäivän jälkeen toinen päivä voi mennä palautuessa, mutta olen silti tullut siksi päiväksi töihin. Jos tessiin ei saada palkallista ensimmäistä sairaspäivää niin sitten luultavasti pidän palautumispäivän eli toisen sairaspäivän hyvillä mielin kotona.
Hei, Jos työelämässä on puheeksi ottamisen kulttuuri ja lähiesimiehellä on hyvä suhde työntekijöihin, ollaan jo pitkällä työpaikan asioiden hoitamisessa. Tällöin lähiesimies tuntee alaisensa ja hänen on helppo lähestyä työntekijää jos hänellä on ongelmia tai jatkuvaa sairastamista. Itse olen työssäni huomannut, että nuoremman polven, uudet lähiesimiehet osaavat nämä asiat jo hyvin ja tarttuvatkin tehtäviinsä ennakkoluulottomasti, välittävästi ja ovat läsnä työpaikalla. Itselläni on vaikutelma, että asiat ovat muuttumassa ja työpaikkojen työhyvinvointi muuttuu myös pikkuhiljaa paremmaksi. Tämä suunta on ollut orastavana jo pidemmän aikaa. Mutta, kun uusia lähiesimiehiä tulee töihin, niin usein käy niin, että he itse jäävät ilman tukea. Tukea ei tule lähikollegoilta tai ylemmältä johdolta, joissa usein on vielä aika konservatiivista johtamistyyliä. Tämän lisäksi Suomessa työelämän kiristyvän ja konservatiivisen otteen paluu, eivät tee hyvää työelämän positiiviselle kehitykselle.
Työikäinenhän ei ole sama kuin työssäkäyvä. Tuli vaan mieleen, että kuinka moni kuolemaanjohtanut alkoholin suurkuluttaja enää oli työelämässä.
On kyllä työnantajan heikkoutta valvoa jos on todellinen ongelmakäyttäjä työpaikalla eikä kukaan ole sitä huomannut.
Hyvä artikkeli, varsinkin tuo kunta-alan 5 päivän omailmoitus ei ole lisännyt sairaspoissaolon määrää. Hyvä tieto! Kertoo jo itsessään aika paljon työkulttuurista ja moraalista.