Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus selvitti vuonna 2017 kolmen tietovaltaisen yrityksen työntekijöiden sitoutumista.

Tuloksista hahmottui kahdeksan tapaa sitoutua työhön. Ne vaihtelevat sitoutumisen ulottuvuuksien eli tunneperäisyyden, normatiivisuuden ja jatkuvuuden mukaan. Myös kohde vaihtelee: sitoutua voi tiimiin, organisaatioon tai asiakkaisiin.

Tutkimusjohtaja Tuula Heiskasen mukaan mikään sitoutumisen tyyppi ei ole täysin yksipuolinen, vaan luokittelua laadittaessa havaittiin myös monia yhdistäviä tekijöitä.

 

Tiimit eivät säily ikuisesti

Tutkituilla työpaikoilla työntekijät sitoutuivat yleisimmin tiimiin. Heiskasen mielestä oma tiimi on kotipesä, joka antaa työntekijälle tunnetta arjen jatkuvuudesta. Se on myös keskeisin vuorovaikutuksen paikka.

– Vahvasti tiimiin sitoutuneet työntekijät pitävät huolen siitä, että asiat hoidetaan. Usein heidän työnsä liittyy organisaation perustason toimintoihin, Heiskanen sanoo.

Nykyajan työelämä voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia tuttuun tiimin sitoutuneille. Organisaatiot eivät enää tahdo pysyä ennallaan muutamaa kuukautta pidempään. Samalla tiimitkin myllätään uusiksi: ei auta, vaikka olisi ollut kuinka kiva porukka.

 

Uratyyppi voi myös palata takaisin työpaikkaansa

Tutkimuksessa löytyi myös klassinen etenijätyyppi, joka sitoutuu omaan uraansa ja haluaa kehittää itseään jatkuvasti. Uraihmiset saattavat synnyttää organisaatiossa jännitteitä, sillä he voivat siirtyä lähtökuoppiin hyvinkin herkästi: työpaikan vaihto on hyvä tilaisuus oppia uutta ja hankkia asiakkaita.

Omaan uraansa sitoutunut työntekijä voi Heiskasen mukaan olla työpaikalle myös mahdollisuus.

– Hän voi palata myöhemmin aiempaan työpaikkaansa entistä pätevämpänä, jos hän on saanut organisaatiosta hyvän kuvan, Heiskanen sanoo.

 

Mielekkyys on tärkeää asiansa edistäjille

Asiakkaisiin sitoutuneet työntekijät tuovat organisaatioon osaamista muualta. Riskinä on, että he samaistuvat asiakkaisiin liiankin vahvasti. Koska he oppivat asiakkailta, he saattavat myös kokea olevansa velkaa näille.

Uudenlaisena tyyppinä työelämään ovat tulleet tärkeän asian edistäjät. He ovat sitoutuneet kiinnostavaksi ja merkittäväksi kokemaansa asiaan. He ovat tehneet valintansa ja ovat valmiita tiettyihin uhrauksiin: merkittävän asian ajaminen on palkkaa ja muita etuja tärkeämpää.

Heiskasen mukaan tällainen tyyppi tuo esimiehille haasteita. Uudet ideat ja näkökulmat voivat kuitenkin olla organisaatiolle mahdollisuus – siitäkin huolimatta, että tiukasti yhteen asiaan keskittyvät työntekijät voidaan kokea työyhteisössä ulkopuolisiksi.

 

Sitoutumisen kokonaisuus

Pitäisikö esimiesten huolestua, jos työpaikalla näyttäisi olevan vääränlaista sitoutumista? Tai siellä ei ole juuri tietynlaista sitoutumista?

Heiskasen mielestä pelkoon ei ole syytä.

– Meidän tulisi ymmärtää nykyistä paremmin, että organisaatioissa on eri tavalla sitoutuvia työntekijöitä. Jokaiselle on varmasti oma paikkansa kokonaisuudessa.

Heiskanen arvioi itse sitoutuvansa tiiviisti työhönsä. Hän on työskennellyt uransa aikana pääasiassa yliopistossa.

– Nykyisessä työssäni monitieteellisen yksikön tutkimusjohtajana saan toimia kapasiteettini ylärajoilla. Opin myös koko ajan uutta, Heiskanen sanoo.

Hän ei tunnustaudu uratyypiksi vaan mieltää työnsä enemmänkin palveluksi.

– Olen sitoutunut luomaan puitteita yksikkömme tutkijoille. Se innostaa minua ja tuo työhöni merkitystä.

 

Juttu on ilmestynyt alun perin TTT-lehdessä 2/2017.