Työelämä

Yksi työ ei enää riitä – eikä aina houkuttele

TILAAJILLE
Yhä harvemman suomalaisen toimeentulo rakentuu yhden kokoaikaisen työn varaan. Osa-aikatyö, keikat ja usean työn yhdistelmät ovat vakiintuneet osaksi työelämää. Miten se heijastuu työhyvinvointiin?

| Teksti: Kirsi Väisänen | Kuva: Adobe Stock
TILAAJILLE Yhä harvemman suomalaisen toimeentulo rakentuu yhden kokoaikaisen työn varaan. Osa-aikatyö, keikat ja usean työn yhdistelmät ovat vakiintuneet osaksi työelämää. Miten se heijastuu työhyvinvointiin?

Tämä sisältö vaatii tilauksen. Kirjaudu sisään jos olet tilaaja.

Epätyypilliset työsuhteet kasautuvat naisille – kolme esimerkkiä sivutöiden tekijöistä

Minna Wallenberg, 56, asuu Mikkelissä. Hän on työskennellyt neljä vuotta osa-aikaisesti koulunkäynninohjaajana peruskoulussa. Wallenberg voisi halutessaan tehdä lisätunteja iltapäiväkerhossa, mutta ei pidä sitä realistisena, sillä koulupäivä erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa vie voimat.

Työ järjestyksenvalvojana tuo vastapainoa koulun lapsikeskeiseen arkeen. Yksityinen turvallisuusyritys julkaisee WhatsApp-ryhmässä työvuorot, josta valitaan itselle sopivat. Arki-iltaisin töitä on satunnaisesti. Viikonlopputöiden kanssa tunteja kertyy keskimäärin 20 kuukaudessa. Kesällä työ painottuu festivaaleihin ja viikonlopputapahtumiin, jolloin vuorot ovat pitkiä.

Kouluvuoden aikana Wallenberg tekee yhteensä noin 35 työtuntia viikossa. Kesällä koulunkäynninohjaajan työ on katkolla. Hän kokee tulevansa hyvin toimeen nykyisellä järjestelyllä ja tiedostaa, että taloudellinen tilanne olisi tiukempi, jos olisi asuntolainaa tai huollettavia lapsia – hänen lapsensa ovat jo aikuisia.

Wallenberg ei kaipaa perinteistä kokoaikaista toimistotyötä, vaan arvostaa vapaa-aikaa, palautumista ja mahdollisuutta valita itse lisätyönsä. Harrastamaan kuntosalille ja uimahalliin pääsee iltapäivän rauhallisina tunteina.

Työsuojelun näkökulmasta erot työsuhteissa ovat selvät. Koulussa käydään kehityskeskusteluja ja jaksamista seurataan kyselyillä, kun taas järjestyksenvalvonnassa vastuu jaksamisesta jää pitkälti työntekijälle itselleen.

Minna Jyväsjärvi, 44, asuu puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa Mäntässä. Hän on koulutukseltaan artesaani. Hän työskenteli noin 15 vuotta kehitysvammaisten toimintakeskuksessa ensin osa-aikaisena ja myöhemmin kokoaikaisena kudonnan ohjaajana. Työnkuva laajeni vuosien varrella myös hoitotyöhön, päivätoimintaan ja asumisyksiköiden iltavuoroihin.

Työsuhde toimintakeskuksessa päättyi kesäkuussa 2024, kun Jyväsjärven koulutus ei täyttänyt kiristyneitä pätevyysvaatimuksia. Työvoiman tarve ei kadonnut, ja hänelle tarjottiin samaa työtä oppisopimuksella ja pienemmällä palkalla. Hän kieltäytyi.

Syksyllä 2024 Jyväsjärvi aloitti nollatuntisopimuksella kyläkaupassa. Käytännössä työmäärä on vastannut täyttä työaikaa. Jopa 12 tunnin työpäivät mahdollistavat vastapainoksi pitkät vapaat. Työehdoista, kuten työterveyshuollon laajuudesta, hän ei vielä ole täysin perillä.

Jyväsjärvellä on lisäksi majoitustoimintaa vuokraamassaan talossa. Perhe asuu lyhyen kävelymatkan päässä, ja majatalon arki hoituu pitkälti omatoimisesti ovikoodien ja jääkaappiaamiaisten varassa. Siivoukset, pyykit ja huoltotyöt tehdään osin perheen yhteisenä työnä. Kesä on vilkkainta aikaa, mutta asiakkaita on lähes joka viikko myös talvella.

Aiemmassa palkkatyössään Jyväsjärvellä oli kattava työterveyshuolto, lomat ja kunta-alan työehdot. Nyt tilanne on epävarmempi, ja hän myöntää tekevänsä liikaa töitä. Hänen toiveenaan on tulevaisuudessa yhdistää majoitus- ja käsityöyrittäjyys niin, että työ rytmittyisi vuodenaikojen mukaan ja kuormitus olisi nykyistä hallittavampaa.

Leona Lanki, 19, on lukiossa ja asuu vanhempiensa kanssa Helsingissä. Hän valmentaa jalkapalloa kahdesti viikossa, yhteensä kolme tuntia. Lisäksi hän työskentelee Helsingin keskustan Starbucks-kahviloissa vuokratyöntekijänä.

Lanki on työllistynyt henkilöstöpalveluyritys Baronan kautta, ja työvuoroja on 20 tuntia kolmessa viikossa, myös viikonloppuisin. Baronassa hänellä on työterveyshuolto, jota hän ei ole toistaiseksi tarvinnut. Starbucksin henkilöstökortti tuo alennuksia ravintoloihin. Hän arvioi etujensa olevan jopa paremmat kuin osalla vakituisista työntekijöistä.

Starbucksissa Lanki on saanut huolellisen perehdytyksen, johon kuului parin viikon koulutusjakso, verkkokurssi ja käytännön opastus. Työn alussa hän hankki salmonellatodistuksen koululääkäriltä ja täytti lyhyen terveyskyselyn.

Työyhteisö on ollut hänelle tärkeä, ja hyvä ilmapiiri on tehnyt työstä mielekästä. Lanki arvostaa sitä, ettei työmäärä opintojen ohessa kasva liian suureksi.

Työn jatkuvuus on kuitenkin epävarmaa. Jos toinen keskustan kahviloista suljetaan, hänen työnsä päättyy. Barona on tarjonnut töitä Tuusulasta, jonne asti Lanki ei ole valmis kulkemaan.

Kirjoitusten jälkeinen tilanne huolestuttaa häntä, koska valmennustunteja on vähän. Aiemmin Lanki on työskennellyt tarjoilijana. Vaihto-oppilasvuoden jälkeen kesätöiden saaminen vuonna 2024 oli erittäin vaikeaa. Hän haki lukuisia paikkoja ilman tulosta, eikä tilanne ollut kavereilla juuri parempi.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Lanki aikoo hakea Tampereen yliopistoon opiskelemaan tuotantotaloutta. Hän voisi myös mielellään viettää välivuoden töissä ulkomailla.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje
Työ Terveys Turvallisuus -lehti TTT
Yksityisyyden yleiskatsaus

Käytämme evästeitä (cookie) palvelun käytön tilastointiin ja kieliasetuksen valinnan säilyttämiseen.