Melu mielletään tavallisesti osaksi fyysistä työympäristöä ja insinöörien päänvaivaksi. Työpaikan ääniympäristö rakentaa kuitenkin ajan kuluessa osaltaan työpaikan kulttuuria, ja työpaikan kulttuuri vaikuttaa siihen, mitä melusta ajatellaan. Melun hallinnassa ja torjunnassa onkin syytä tarkastella akustiikkaan tai tekniikkaan liittyvien tekijöiden ohella ihmisten kanssakäymistä ja työkulttuuria.
Määritelmällisesti melu on haitallista ääntä. Se voi aiheuttaa kuulovaurioita. Melu häiritsee ja aiheuttaa stressiä. Melu vaikeuttaa viestintää ja voi olla tapaturmien osatekijä. Myös toivotut äänet, kuten radion kuuntelu, voivat liiallisena aiheuttaa haittoja.
Salakavala taustamelu jää usein huomaamatta
Teollisuusympäristössä melun ajatellaan helposti ikään kuin kuuluvan kuvaan. Se ei ole ensisijaisena huomion kohteena vaan ennemmin painuu taustalle. Melu saattaa sulautua työpaikan piirteeksi, ”tavanomaiseksi taustameluksi”, myös verrattaessa sitä muihin työpaikalla havaittuihin ongelmakohtiin tai riskeihin.
Melu aiheuttaa harvoin välittömiä sairauslomia tai työtapaturmia, eikä sitä juuri raportoida turvallisuushavainnoissa. Sen kustannukset syntyvät viiveellä.
Työntekijälle melu on huomaamaton ja salakavala seuralainen. Esimerkiksi kuumuus tiivistyy hikipisaroiksi otsalle tai pahimmillaan palovammoiksi käsivarsille ja terävät kappaleet raapivat ihon verille, mutta melun vaikutukset työntekijä huomaa yleensä vasta, kun parantumaton kuulovaurio on jo syntynyt.
Kuulovaurio syntyy vuosien altistumisen tuloksena, eikä työpäivän aikana alkunsa saanutta väsymystä ja ärtyneisyyttä osata yhdistää melulle altistumiseen. Tämänkaltaiset teollisuusmelun ominaisuudet lienevät osaltaan syynä sille, että melua saatetaan työpaikalla vähätellä.
Yrityksen toimintaa ohjaavat pääperiaatteet ja muut kehittämistarpeet ajavat melun ohi
Melu aiheuttaa siis suhteellisen vähän välittömiä seurauksia yrityksen kirjanpitoon, ja sen seuraukset realisoituvat viiveellä myös yksilötasolla. Kulttuurisesti jonkinlaisen taustamelun katsotaan myös kuuluvan teollisuustyöpaikalle. Näin ollen melusta ei ole helppo nostaa meteliä.
Yrityksen toimintaa ohjaavat pääperiaatteet, kuten nopea ja tasainen läpivirtaus sekä tuotantoprosessien tehokkuus, ajavat arjessa helposti meluntorjunnan ohi. Tämä näkyy meluntorjunnan investointien vähäisyytenä ja yksilötasolla välinpitämättömyytenä henkilönsuojausta kohtaan.
Lisäksi työpaikoilla on tavallisesti muitakin kehittämistarpeita, jotka helposti erottuvat hiljaa hyväksytystä taustamelusta. Vaikka melu konkreettisesti haittaisi kehittämistarpeista tehtaassa käytävää keskustelua, puheen kohteena on yleensä jokin muu haitta tai korjausehdotus.
Edellä kuvatun tapaisten melun ja sen hallinnan sosiokulttuuristen piirteiden tunnistaminen todennäköisesti auttaisi onnistumaan meluntorjunnassa ja rakentamaan turvallisuuskulttuuria. Fysikaalisiin melumittauksiin kannattaisi yhdistää kulttuuristen tekijöiden tarkastelu. Myös silloin, kun henkilöllä on jo kuulovaurio, hänen selviytymisensä työssä kaipaa työyhteisöltä tukea.
Kirjoittajista Anu Järvensivu ja Katri Otonkorpi-Lehtoranta ovat Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Esa Nousiainen ja Rauno Pääkkönen ovat A-Insinöörit Suunnittelu Oy:stä.
Meluvamma on yleisin ammattitauti
Yleisimmät vahvistetut ammattitaudit ovat meluvamma ja asbestiplakkitauti. Myös työikäisillä meluvamma on yleisin vahvistettu ammattitauti. Meluvammoja vahvistettiin kaikkiaan 248 tapausta vuonna 2017 (viimeisin tilasto), joista työikäisten meluvammoja oli 209 tapausta.
Työikäisten vahvistetuista meluvammoista 98 prosenttia todettiin miehillä. Meluvammoja todettiin ikäryhmittäin tarkasteltuna erityisesti yli 50-vuotiailla. Ammateittain tarkasteltuna meluvammoja vahvistettiin lukumääräisesti eniten ”konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä asentajilla ja korjaajilla”, ”rakennustyöntekijöillä (pl. sähköasentajat)” sekä prosessityöntekijöillä.
Lähde: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2017. Työterveyslaitos 2021.
Meluntorjunnan mahdollisuuksia selvitetään
Työsuojelurahaston osittain rahoittamassa tutkimuksessa Työpaikkojen ääniympäristön ratkaisukeskeinen kehittäminen selvitetään meluntorjunnan tekninen nykytila ja parantamisen mahdollisuudet tutkimukseen osallistuvissa yrityksissä. Samalla tehtävän interventiotutkimuksen avulla haetaan meluntorjunnan esteitä ja hyviä toimintatapoja.
Yritysten käyttöön suunnitellaan toimivat meluntorjuntaratkaisut yhdistämällä meluntorjunnan tekninen ymmärrys ja tieto meluntorjuntaa haittaavista esteistä. Samalla pyritään luomaan monitieteinen meluntorjunnan malli hankkeen tulosten laajemmaksi hyödyntämiseksi suomalaisissa teollisuusyrityksissä.
Työsuojelurahasto myönsi rahoituksen tutkimus- ja kehittämishankkeelle toukokuussa 2021, ja hanke jatkuu vuoden 2023 maaliskuuhun saakka. Työsuojelurahaston lisäksi hanketta rahoittavat omarahoitusosuudella A-Insinöörit Suunnittelu Oy ja Suomen Humanistinen Ammattikorkeakoulu HUMAK. Yritysosapuolina ja -rahoittajina ovat SSAB Europe Oy Raahen tehdas, JTK Power Oy, Fiskars Group Iittalan lasitehdas ja AGCO Power Oy Linnavuoren tehdas.
Mitä mieltä? Kommentoi!