Nuorten ja varttuneiden eroja suhtautumisessa työelämään ylikorostetaan joskus turhaan. Tiedetään, että sekä nuoret että keski-ikäiset arvostavat työn tuomaa taloudellista itsenäisyyttä, työn joustavuutta ja sen tarjoamaa haastetta lähes yhtä usein.

Erojakin on. Työpaikkoihin ei tunnuta sitoutuvan entiseen tapaan, ainakaan suorittavassa työssä. Tiedot selviävät tutkimuksesta, johon haastateltiin alle 30-vuotiaita ja 50–65-vuotiaita suorittavan työn tekijöitä sekä työnjohtoa.

Haastateltuja ammattiryhmiä olivat lähi- ja sairaanhoitajat, henkilökohtaiset avustajat, hoiva-alan asiakaspalvelijat, pikaruokaravintolan työntekijät ja metsäkoneenkuljettajat. Raportti, jossa tulokset esitellään, on osa Tulevaisuuden Suomen tekijät -tutkimushanketta.

Henkilöstön vaihtuvuus iso ongelma

Nuorten yksilölliset toiveet ja urasuunnitelmat näkyvät haluna vaihtaa työpaikkaa. Syitä sitoutumisen puutteelle on etsitty muun muassa sosiaalisesta mediasta. Some vinouttaa käsityksiä siitä, mitä työltä ja työelämältä voi odottaa. Urakehitykseltä ja palkalta toivotaan ehkä liikoja. Työpaikkojen arjessa epärealistiset odotukset aiheuttavat pettymyksiä ja turhautumista.

Perhe ja sosiaaliset suhteet menevät eritoten nuorten ikäluokkien arvostuksissa työpaikan edelle. Nuoret tekevät työsuhdetta koskevia ratkaisuja työn ulkopuolisen elämän ehdoilla enemmän kuin varttuneet kollegansa. Työsuhteen jatkon voi ratkaista esimerkiksi puolison muutto pois paikkakunnalta. Pienillä paikkakunnilla maan sisäinen muuttoliike hankaloittaakin työnantajien tilannetta.

Nuorten halu rajata työntekoa näkyy varsinkin terveydenhuoltoalan haastatteluissa. Tekijäpula lisää sote-aloilla työskentelevien kuormitusta, mikä voi osaltaan vahvistaa työntekijöiden tarvetta luoda selkeitä rajoja työn ja vapaa-ajan välille. Lisäksi alalla on yleensä hyvin työpaikkoja ja -keikkoja tarjolla, mikä lisää mahdollisuuksia työpaikan valintaan ja helpottaa työskentelyn ehdoista sopimista.

Nuori sukupolvi kaipaa huomiota

Nuori työntekijäpolvi odottaa tulevansa huomioiduksi. Nuoret toivovat esihenkilöiltään tiivistä vuorovaikutusta ja palautetta työstään, se on vastausten perusteella tärkeämpää heille kuin ikääntyneille. Yli viisikymppiset arvostavat nuoria enemmän sitä, että työnteon peruspuitteet, kuten säännöllinen toimeentulo, ovat kunnossa.

Näyttää, ettei pelkästä työsuhteesta huolehtiminen enää riitä, vaan työntekijöiden tarpeet joudutaan huomioimaan entistä kokonaisvaltaisemmin. Tämä näkyy laajemmin työmarkkinoilla esimerkiksi eduissa, joita työnantajat tarjoavat houkutellakseen tekijöitä palvelukseensa ja pitääkseen heistä kiinni.

Perinteisten etujen rinnalle on tullut uusia, työntekijöiden hyvinvointia entistä monipuolisemmin tukevia etuja, kuten mahdollisuus hyödyntää työpsykologin palveluita. Tulevaisuudessa yrityksen menestyksen avaimia voivat olla erityisen sujuviksi hiotut perehdytysprosessit tai uudenlaiset ratkaisut työntekijän hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseksi tukemiseksi.

Monet keinot sitouttaa

Tutkimus osoittaa, että osa työnjohtajista on joutunut tarkistamaan käsityksiään työtehtävien vaatimustasosta, kun valmiita osaajia ei ole tarjolla. Esimerkiksi tutkimuksessa tarkasteltu metsäalan yritys panostaa voimakkaasti nuorten kouluttamiseen ja työssä oppimiseen.

Työnantaja haluaa kiinnittää nuoret organisaatioon ja näin varmistaa osaajatarpeensa. Yritys muodostaa jo nuoren opintojen aikana työpareja näistä kisälleistä ja kokeneista osaajista.

Vanhojen tuttujen keinojen lisäksi metsäalan yritys pohtii pelillistämistä yhtenä mahdollisuutena tarjota nuorille työntekijöille ajantasaista palautetta ja tietoa työtehtävien edistymisestä.

Pikaruoka-alan työnjohdon edustaja taas kertoo, että nuorten yksilölliset toiveet ja tarpeet pyritään huomioimaan organisaatiossa mahdollisimman hyvin. Keinoina ovat työnjohdon mukaan esimerkiksi toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ja työntekijöiden toiveiden kuuleminen työvuorosuunnittelussa.

Lisäksi työnjohto kannustaa nuoria työntekijöitä ottamaan yrityksessä enemmän vastuuta ja etenemään esimerkiksi vuoro- tai ravintolapäälliköksi. Työnjohto arvioi, että näistä toimenpiteistä huolimatta pikaruokaravintola on monelle nuorelle läpikulkupaikka, johon ei kiinnitytä.

Kun työpaikoilla työntekijät vaihtuvat tiuhaan, se sitoo työnjohdon voimavaroja.

– Perehdyttäminen on meillä jatkuva prosessi. Ennen koronaa meillä oli paljon esimiehiä, jotka ajattelivat, että mä nyt perehdytän tämän ja kyllä tämä loppuu. Nyt olemme aloittaneet valmentaa esimiestä siihen, että se ei lopu koskaan. He ovat jatkuvasti siinä tilanteessa, että aina on perehdytystä käynnissä, toteaa yksi haastateltu.

Osa nuoristakin kaipaa turvallista, vakinaista työsuhdetta

Oletuksella nuorten vähäisemmästä sitoutumisesta työnantajaan on kääntöpuolensa. Eräs nuori haastateltu arvioi työnantajien odottavan nuorten vaihtavan työpaikkaa esimerkiksi uralla etenemiseksi tai parempien työehtojen toivossa.

Ennakko-oletuksesta voi tulla itseään toteuttava ennuste, mikä näkyy siinä, että niidenkin nuorten, jotka toivovat vakinaista työsuhdetta, voi olla vaikea sitä saada.