Robotitkin tarvitsevat ohjaajia, suunnittelijoita ja korjaajia, huomauttaa Minna Janhonen blogitekstissään.
Robotisaatio. Digitalisaatio. Start-upit. Kehitys, kasvu, muutos. Monia meistä tämänhetkinen keskustelu työelämän modernista tulevaisuudesta hämmentää.
Useat kokevat olevansa sormi suussa ja peloissaan oman työnsä jatkuvuudesta. Siitä, että robotti voisi korvata minut, tuosta noin vaan, kertaheitolla. Tulisin turhaksi ja tarpeettomaksi. Tai että digitalisaatio esimerkiksi verkkokaupan lisääntymisen kautta veisi minulta työpaikan. Tai jos ei aivan veisi työpaikkaa, niin pistäisi minut tekemään työtä kaukana työkavereista, virtuaaliyhteyksien päässä, ja veisi sen turvallisuuden tunteen, jonka kasvokkainen vuorovaikutus voi tarjota.
Jotkut yrittäjät puolestaan kokevat ahdistusta siitä, että pitäisi kasvaa, tuottaa tulosta ja lisäarvoa sekä työllistää – isosti. Kun oikeastaan lähdin ihan itselleni tätä hommaa tekemään, kutsumuksesta, työn ilosta.
Robotit, digitalisaatio ja kasvuyrittäjyys ovat vielä tuoreita ilmiöitä suomalaisessa työelämässä. Ne tarvitsevat runsaasti sanoittamista ja konkretisoimista, jotta niistä saadaan vähemmän pelottavia. Sillä sellaisia ne eivät oikeasti ole. Ne ovat uusia lenkkejä siinä ketjussa, joka toivat ihmiset maatiloilta tehtaisiin ja tehtaista toimistoihin. Ne ovat osa yhteiskunnallista kehitystä, joka on väistämätöntä.
Robotit ovat arkipäivää jo monilla aloilla, aina navetoista autotehtaisiin. Ne ovat vuosikaudet helpottaneet fyysisesti raskasta työtä. Pelkoa herättää se, että niiden ennustetaan korvaavan ihmisiä myös kevyemmässä työssä. Kuitenkin robotit tarvitsevat ohjaajia, suunnittelijoita, korjaajia. Työ muuttuu, muttei häviä.
Digitalisaatio mahdollistaa uusia toimintatapoja, joissa ihmiset voivat tehdä yhteistyötä pitkienkin etäisyyksien päästä mobiilivälineitä tai sosiaalista mediaa hyödyntäen. Sen itsetarkoitus ei ole syrjäyttää inhimillistä, kasvokkaista kanssakäymistä, vaan tukea sitä. Jotta digitaalinen viestintä tukee työn tekemistä eikä päinvastoin hankaloita sitä, vaaditaan perehdytystä, suunnitelmallisuutta ja hyvää johtamista.
Kasvuyrittäjyyden ei tarvitse olla kaikkien yrittäjien juttu. Parinkin ihmisen työllistäminen on merkityksellistä. Lisäksi itsensä työllistäminen on jo sinänsä merkittävä asia, erityisesti näinä aikoina, kun palkkatyöstä on pulaa. Yksinyrittäjä voi kehittää toimintaansa myös muilla tavoin kuin palkkaamalla työvoimaa. Verkostoituminen toisten yrittäjien kanssa esimerkiksi osuuskuntamuotoisen yhteistyön kautta vaikuttaa olevan nousussa oleva yritystoiminnan trendi.
Uuden äärellä oleminen on itse asiassa vanhan kertausta. Olemassa olevat ammatit muuttuvat. Uusia ammatteja syntyy, vanhoja kuolee. Psykologien mukaan muutoksen hyväksymiseen kuuluu luonnollisena osana niin pelkoa, vihaa ja surua kuin lopulta iloa uudesta ja sen tuomista mahdollisuuksista.
Minna Janhonen toivoo lisää inhimillisyyttä ja välittämistä työelämään. Hän työskentelee erikoistutkijana Työyhteisön voimavarat -tiimissä Työterveyslaitoksessa.
twitter: @minnajanhonen
02.12.2014
Mitä mieltä? Kommentoi!