Työurien pidentäminen on ollut keskeinen yhteiskuntapoliittinen tavoite jo usean vuosikymmenen ajan, ja työtä tehdäänkin nykyisin selvästi aiempaa pidempään.

Myös nykyisen hallituksen ohjelmasta löytyy lukuisia työskentelyn edellytyksiin liittyviä toimia.

Hallituksen tavoitteet ovat haasteellisia. Kuinka lisätä työllisyyttä ja jatkaa työuria, mutta myös kouluttaa ja kehittää ihmisten osaamista samanaikaisesti? Työnantajat tarvitsevat uudenlaista osaamista, mutta nykyisille työntekijöille se voi tarkoittaa vaatimusta uuden oppimiseen ja mahdollisia katkoksia työuriin.

Työuralaskelmat perustuvat työssäkäyntitilaston työllisyystietoihin

Seuraavissa työmarkkinoiden muutosten tarkasteluissa käytän pohjana työssäkäyntitilaston tietoja, joita on tuotettu reilun 30 vuoden ajan. Johtuen työeläkevakuuttamisen määritelmistä alle 18-vuotiaat työlliset eivät ole laskelmissa mukana. Myös kesätyöt ja muut kausiluonteiset työt jäävät tilaston ulkopuolelle.

Työurien keskimääräiset alku- ja loppuajankohdat sekä keskimääräiset työurien pituudet määritellään työllisyysasteiden avulla. Työuran aloittamisen ajankohdaksi valitaan se ikä, jossa yli puolet ikäluokasta on työssäkäyntitilaston perusteella töissä. Työuran loppupisteeksi valitaan puolestaan se ikä, jonka jälkeen ikäluokan työllisyysaste laskee alle 50 prosentin.

Työurien muutosten ajalliseen tarkasteluun käytetty mittari sopii ihan hyvin, vaikka se ei välttämättä kuvaakaan todellisia työuran alku- tai loppupisteitä. Monet saattavat nimittäin tehdä määräaikaisia pätkätöitä ennen varsinaisen työuran alkua tai olla opiskelemassa ja tehdä töitä samalla. Myös työuran loppumiseen liittyy epävarmuutta, sillä työssäkäyntitilastossa eläkkeellä töitä tekevät päätellään yleensä eläkeläisiksi.

Työt aloitetaan aiempaa myöhemmin

Ennen 1990-luvun lama-aikaa työt aloitettiin keskimäärin 19-vuotiaina. Nykyisin töiden tekeminen aloitetaan pari vuotta myöhemmin ja vastaavasti työuraa jatketaan joitakin vuosia aiempaa pidempään. Kun vuonna 1987 18–19-vuotiaita työllisiä oli yhteensä reilut 55 000 ja heidän osuutensa ikäluokasta oli 41 prosenttia, 30 vuotta myöhemmin saman ikäisiä työllisiä oli noin 12 000 tätä vähemmän (osuus ikäluokasta 36 %).

Vaikka nuorten työllisyys on vähentynyt, nuorten työttömyydessä ei ole kuitenkaan tapahtunut merkittäviä muutoksia tarkasteluaikana. Tämä johtuu siitä, että aiempaa suurempi osuus nuorista opiskelee.

Opiskelun yleistyminen ja opintojen pidentyminen ovat myöhentäneet nuorten työurien alkamista. Opiskelevien osuus on 30 vuodessa kasvanut 40 prosentista hieman yli 47 prosenttiin. Opiskelujen lisäksi myös töiden saannin vaikeudet voivat vaikuttaa työurien alkuun.

Keskimääräinen työn aloittamisikä on noussut 30 vuodessa 19 ikävuodesta noin 21 ikävuoteen. Naisilla ja miehillä ei ollut eroa aloitusiässä vuonna 1987, mutta vuonna 2017 eroa oli kaksi vuotta. Naisten keskimääräinen työuran aloitus tapahtui vuonna 2017 19-vuotiaana ja miesten 21-vuotiaana.

Yhtenä sukupuolten väliseen eroon vaikuttavana tekijänä on miesten suorittama ase- tai siviilipalvelus opiskeluiden ja työuran alun välissä. Vuonna 1987 opiskelu oli selvästi nykyistä vähäisempää ja myös miehet ehtivät aloittaa työuransa jo ennen asevelvollisuuden suorittamista.

Taloustilanteella on iso vaikutus työuran alkuun

Talouden suhdanteet vaikuttavat merkittävästi keskimääräiseen työuran aloittamisikään. Ennen 1990-luvun lamaa sekä naiset että miehet aloittivat työuransa keskimäärin 19-vuotiaina, mutta lamavaihe nosti aloittamisikää noin 6–7 vuodella. Keskimääräinen aloittamisikä alkoi jälleen laskea 1990-luvun puolen välin jälkeen, ja se pysyi noin 22 ikävuodessa usean vuoden ajan.

Vuoden 2005 jälkeen naisten keskimääräinen aloittamisikä putosi joksikin aikaa 19 vuoteen mutta nousi jälleen hieman talouden taantuessa. Miesten keskimääräiset työuran aloitukset eivät sen sijaan ole laskeneet missään vaiheessa lamaa edeltävälle tasolle ja työurat ovat alkaneet yli 21-vuotiaina koko 2000-luvun.

Kuvio 1. Työuran keskimääräinen aloitusikä 1987–2017

Töiden tekoa jatketaan joitakin vuosia vanhemmaksi

Töitä tehdään nykyisin pidempään. Kun vuonna 1987 työelämästä poistuttiin keskimäärin 57 ikävuoden jälkeen, nykyisin työurat päättyvät noin 62–63-vuotiaina eikä naisten ja miesten työurien päättymisessä näy eroa.

Työmarkkinoiden muutosta voidaan havainnollistaa myös tarkastelemalla ikäluokittaisia työllisyysasteita (Kuvio 2).

Opiskeluiden yleistyminen sekä opintojen pidentyminen ja myös työuran jatkaminen aiempaa iäkkäämpänä on siirtänyt työllisyysasteiden jakaumaa oikealle. Esimerkiksi hallituksen tavoittelemaan 75 prosentin kokonaistyöllisyysasteeseen yllettiin vuonna 1987 viisi vuotta nykyistä nuorempana ja rajan yläpuolella pysytään nykyisin neljä vuotta aiempaa vanhemmaksi.

Kuvio 2. Työllisyysasteet iän mukaan vuosina 1987 ja 2017, %

Ikääntyneiden työntekijöiden määrä on lähes kolminkertaistunut

Työntekijöiden ikärakenne on muuttunut siten, että nuorten työllisten määrä on vähentynyt ja yli 60-vuotiaita työllisiä on nykyisin selvästi 30 vuoden takaista tilannetta enemmän. Vuonna 2017 60 vuotta täyttäneitä työllisiä oli noin 197 000, joka on melkein kolme kertaa enemmän kuin vuonna 1987 (72 000). 65 vuotta täyttäneiden työllisten lukumäärä on kasvanut vastaavana aikana reilusta 7 000:sta noin 25 000:een.

Myös eläkkeelle jäännin ja töissä olon välinen raja on hämärtynyt. Useat työssäkäyntitilaston mukaan eläkkeelle jääneet nimittäin jatkavat työskentelyä eläkkeellä ollessaan. Tilaston mukaan eläkkeellä olevista noin joka viides ansaitsi palkka- tai yrittäjätuloa vuonna 2017. Yli 70-vuotiaita tulonsaajia oli lähes 130 000, ja 80 vuotta täyttäneistäkin tuloja sai vuonna 2017 lähes 30 000 henkilöä (10 % saman ikäisistä eläkeläisistä). Joillakin työn tekemisestä ansaittu palkka oli ihan merkittäväkin tulon lähde, sillä reilut 10 000 eläkeläistä ansaitsi palkkatuloja yli 30 000 euroa vuodessa.

Nuorten ja iäkkäiden lyhyet työpätkät eivät näy tilastoissa

Huolimatta siitä, että työskentelyä jatketaan aiempaa iäkkäämpinä, tilastoiduissa työurien pituuksissa ei ole havaittavissa suuria muutoksia. Tämä johtunee osittain siitä, että työurien todelliseen pituuteen liittyvät työskentelypätkät sekä uran alku- että loppupäässä jäävät virallisen tilastoinnin ulkopuolelle.

Työmarkkinatilastoja tuleekin kehittää jatkossa siten, että elämän ja toimeentulon monimuotoisuutta saadaan kuvattua aiempaa paremmin. Ei riitä, että väestöä tilastoidaan opiskelijoihin, työllisiin, työttömiin tai eläkeläisiin. Yhä suurempi osa nimittäin tekee töitä opiskeluiden ohessa tai jatkaa työskentelyä eläkkeelle jäätyään.

Ikääntyneet toivotaan töihin

Hallitusohjelman mukaan hyvinvointimme perusta on työssä ja yrittäjyydessä. Hallitusohjelmasta löytyy toimenpiteitä myös ikääntyneiden työntekijöiden uraohjaukseen.

Työelämän muutoksessa avainasemassa ovat vahvat perustaidot sekä valmiudet oppia uutta sekä päivittää omaa osaamistaan koko työuran ajan. Hallituksen tavoitteena on maailman paras työelämä: onnellisten ja hyvinvoivien ammattilaisten Suomi, jossa jokaisen tiedot ja taidot ovat työelämän käytössä. Tätä ikääntyvässä Suomessa todella tarvitaan.

 

Kirjoittaja työskentelee tilastopäällikkönä Tilastokeskuksen Väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.