Hallitusohjelmaan kirjattiin kunnianhimoinen tavoite uupumuksesta ja työpahoinvoinnista johtuvien sairauspoissaolojen puolittamisesta viidessä vuodessa. Samassa yhteydessä hallitus lupasi tehostaa psykososiaalisen kuormituksen hallintaa selkiyttämällä ja kokoamalla yhteen asiaa koskevia säännöksiä sekä syventämällä työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä.

Akava vaatii täsmällisempää sääntelyä psykososiaalisesta kuormituksesta

Korkeakoulutettujen ja korkeakouluopiskelijoiden palkansaajakeskusjärjestö Akava katsoo, että sääntely on tällä hetkellä liian yleisellä tasolla. Akavan mukaan kehysriihessä olisi pitänyt päättää psykososiaalista kuormitusta koskevasta asetuksesta, joka täsmentäisi nykyisiä velvoitteita ja tekisi nykyisen sääntelyn ymmärrettävämmäksi ja käytännössä toimivammaksi.

– Asetus olisi täsmentänyt, mitä kuormitustekijöitä tulee tunnistaa, miten riskit arvioidaan ja millaisia toimenpiteitä työnantajalta edellytetään, sanoo tasa-arvo- ja työympäristöpäällikkö Lotta Savinko Akavasta.

Savingon mukaan täsmällisempi sääntely tukisi esihenkilöiden edellytyksiä toteuttaa työsuojelutehtäviä ja se vaikuttaisi myönteisesti esihenkilöiden kuormituksen hallintaan.

Pykäläluonnokset valmisteltiin, mutta laki ei edennyt

Valmistelua asiasta on tehty kolmikantaisesti. Johtaja Antti Janas sosiaali- ja terveysministeriöstä on toiminut puheenjohtajana hankkeessa, jossa on selvitetty mahdollisuutta täsmentää psykososiaalista kuormitusta koskevaa sääntelyä.

– Olemme aiemmin valmistelleet pykäläluonnokset työturvallisuuslain muuttamiseksi sekä psykososiaalisia kuormitustekijöitä koskevan asetusluonnoksen. Työmarkkinaosapuolet ovat kuitenkin olleet erimielisiä sekä uuden lainsäädännön tarpeellisuudesta että ehdotusten sisällöstä. Tämän vuoksi [psykososiaalista kuormitusta koskevaa uutta] lainsäädäntöä ei ole annettu, Janas kertoo.

Työtä ei kuitenkaan ole Janaksen mukaan virallisesti lopetettu.

Mielenterveysraportti painottaa työpaikkojen arkea ja johtamista

Työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisyä ja hoitoa selvittävän työryhmän loppuraportti julkaistiin 25. toukokuuta. Työryhmä painottaa jatkotyössä työelämän ja johtamisen kehittämistä, toimivaa palvelujärjestelmää sekä työpaikkojen ja työterveyshuollon yhteistyön kehittämistä. Raportissa todetaan myös, että työpaikoilla on jo käytössä työkaluja, oppaita ja toimintamalleja ja jatkossa voimavaroja pitäisi keskittää niiden juurruttamiseen arkeen.

Raportin mukaan lyhyellä aikavälillä työikäisten mielenterveyttä edistäviä toimintamalleja ovat muun muassa varhainen tuki työpaikoilla, työterveysneuvottelut ennen poissaoloja, johtamisosaamisen vahvistaminen, joustavat työjärjestelyt ja työn muokkaus.

Pitkällä aikavälillä raportti korostaa hoito-, kuntoutus- ja etuusjärjestelmien kehittämistä, palvelujärjestelmän integraatiota, johtamisosaamisen systemaattista kehittämistä sekä työ- ja toimintakulttuurin muutosta kohti psykologista turvallisuutta ja varhaista puuttumista.

Työsuojeluviranomainen: kuormituksen tunnistaminen on yhä vaikeaa

Riittääkö tämä ratkaisuksi työpaikoille?

Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston ylitarkastajan Auli Oranen-Pyykösen mukaan nykyinen lainsäädäntö on pääosin toimivaa, mutta psykososiaalisen kuormituksen kohdalla ongelmaksi nousee kuormituksen abstraktius.

– Haitallinen kuormitus muodostuu usein vähitellen, ja siksi voi olla vaikeaa tunnistaa, milloin kyseessä on normaali ja milloin haitallinen kuormitus. Haitallinen kuormitus voi jäädä myös tunnistamatta, koska se ei välttämättä näy heti konkreettisina ongelmina työssä. Usein työpaikoilla reagoidaan vasta seurauksiin, esimerkiksi työssä uupumiseen, ja itse syyt voivat jäädä tunnistamatta, Oranen-Pyykönen sanoo.

Työsuojeluviranomaisen mukaan työnantajalla on jo nykyisin velvollisuus tunnistaa työssä esiintyvät kuormitustekijät, arvioida niiden terveydellinen merkitys ja vakavuus sekä tehdä toimenpiteitä riskien ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja hallitsemiseksi. Jos kuormituksesta aiheutuu haittaa tai vaaraa terveydelle, työnantajan on ryhdyttävä toimiin oma-aloitteisesti. Tehtyjen toimien vaikuttavuutta pitää myös seurata.

Psykososiaalisen kuormituksen hallinnassa on puutteita työpaikoilla

Työsuojeluvalvojat näkevät työpaikoilla kuitenkin puutteita psykososiaalisen kuormituksen hallinnassa. Oranen-Pyykösen mukaan vuosien 2024 ja 2025 valvontahavaintojen perusteella ongelmia on ollut erityisesti haitallisten psykososiaalisten kuormitustekijöiden selvittämisessä, arvioinnissa ja poistamisessa, työn vaarojen arvioinnissa sekä työntekijöille annettavassa opetuksessa ja ohjauksessa.

Haitallisen kuormituksen taustalla on usein useiden tekijöiden samanaikainen vaikutus. Kuormitusta aiheuttavat työjärjestelyt, aikapaine, työvälineihin liittyvät puutteet tai epäselvät tehtävänkuvat.

– Ne voivat liittyä myös työn sisältöön, esimerkiksi työn sirpaleisuuteen, yksitoikkoisuuteen, jatkuvaan valppaana oloon, työn laadullisiin vaatimuksiin, liialliseen tai liian vähäiseen työmäärään tai kohtuuttomaan vastuuseen, Oranen-Pyykönen kertoo.

Lisäksi hänen mukaansa kuormitusta voi syntyä työyhteisön sosiaaliseen toimivuuden ongelmista, kuten yksintyöskentelystä, sosiaalisesta tai fyysisestä eristämisestä, työyhteisön tai vuorovaikutuksen toimimattomuudesta, huonosta tiedonkulusta, esihenkilön tai työtovereiden puutteellisesta tuesta tai häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta.

Valvonnan näkökulmasta suurin ongelma on se, että työpaikoilla kuormituksen syihin ei aina päästä kiinni ajoissa.

Akavan Lotta Savinko löytää ratkaisun sääntelystä.

– Selkeämpi sääntely helpottaisi sitä, että työnantaja saa ajoissa tiedon psykososiaalisen työympäristön epäkohdista ja voi puuttua niihin ennen kuin ne aiheuttavat terveyshaittoja. Samalla se vahvistaisi työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistyötä turvallisen ja toimivan työympäristön ylläpitämisessä.