Vireystilan huippu asettuu ihmisillä eri vuorokaudenaikoihin, aamuun, päivään tai iltaan. Vuorokausirytmi on geneettinen ominaisuus, mutta siihen vaikuttavat myös ympäristötekijät, kuten päivänvalo ja arkielämän aikataulut. On osoitettu, että iltatyypeillä on aamu- ja päivätyyppejä useammin univajeesta aiheutuvia psyykkisiä ja fyysisiä oireita ja sairauksia.

Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan iltavirkut nukkuivat vähemmän ja kärsivät useammin unettomuudesta. He arvioivat työkykynsä huonoksi noin kaksi kertaa niin usein kuin aamuvirkut. He olivat myös muita todennäköisemmin naimattomia ja työttömiä.

Vaikka iltavalvominen näyttäisi heikentävän yhtä lailla naisten terveyttä ja jaksamista, iltavirkuissa naisissa oli aamu- ja päivätyypin naisia enemmän korkeasti koulutettuja ja korkeammassa asemassa olevia.

Tutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että iltavirkuilla miehillä saattaa olla kasvanut riski jäädä ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tahdita valolla ja säännöllisyydellä

Luontaista vuorokausirytmiään voi yrittää siirtää suuntaamalla kirkasta valoa silmiin aamulla kello viiden ja yhdeksän välillä, sanoo valon terveysvaikutuksiin perehtynyt tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Rytmin siirtäminen ei välttämättä ole kuitenkaan ihan helppoa. Kehon biologinen kello ei noudata tarkalleen 24 tunnin rytmiä. Luontaisesti meillä on taipumus pidentää vuorokautta, erityisesti miesten vuorokausi tuppaa venymään.

Myöskään nykyinen elämäntyylimme ei tue aamuvirkkuutta. Vuorotyö sotkee monen unirytmin. Vapaa-ajan tekemiset painottuvat iltaan, viihteestä nautitaan myöhään yöhön. Ilta-aktiivisuuden lisäksi valo viivyttää väsymystä ja unentuloa. Keinovalokin nimittäin ehkäisee unihormoni melatoniin eritystä.

Unta voi houkutella ulkoilemalla valoisan aikaan ja välttämällä raskasta liikuntaa myöhään illalla. Myös säännöllinen päivärytmi tukee unen tuloa illalla.