Sisäinen motivaatio ja itsensä johtamisen taidot ovat koetuksella, kun oppiminen siirtyy digialustoille. Yliopistojen avoimet verkkokurssit ovat valaiseva esimerkki verkko-oppimisen haasteista. Vain harva jaksaa loppuun – keskeyttämisprosentit ovat huimia.

Verkko haastaa fyysisen ja psyykkisen läsnäolon. Virittäytyminen oppimismoodiin voi tuntua vaikealta, jos on hypännyt miltei suoraan sängystä päätteen ääreen. Oma työhuone, keittiön pöytä tai kahvilan nurkkaus eivät välttämättä tue tietoista läsnäoloa. Multitasking ja some vaanivat keskittymiseen pyrkivää oppijaa.

Muutos haastaa meitä valmentajia, mutta myös oppijoita omaksumaan uudenlaisia ajattelumalleja, toimintatapoja ja taitoja.

Virtuaalitilassa sosiaaliset kontaktit rakentuvat valmentajan tai sovellusalgoritmin valintojen varaan. Ryhmäytyminen ja keskustelujen käynnistäminen vievät aikaa. Aito dialogi ja luottamus ovat tiukassa. Verkossa on helppo piiloutua. Miten täyttää hiljainen tila, kun juttu ei luista? Miten huomioida erilaiset oppijat?

Tuntien istumisen seurauksena ovat kuivuneet silmät, hartia- ja niskavaivat, energiavarastojen ehtyminen, verenkierron häiriöt ja monet muut ilmiöt. Tuliko syötyä ja juotua? Unohtuivatko happihyppely ja taukojumppa?

Ennen kuin osallistut verkkovalmennukseen, on syytä sytyttää sisäinen liekki. Pysähdy pohtimaan yksin ja esimiehesi kanssa seuraavia kysymyksiä: Olenko valmis? Onko energiatankkini täynnä? Mikä vuorokauden aika on vireystilani kannalta paras?

On myös hyvä miettiä, millainen on verkko-oppijana ja mitä haasteita verkko-opiskelu itselle aiheuttaa. Käy läpi omat tekniset valmiutesi sekä se, mikä mahdollisesti opiskelussa pelottaa tai arveluttaa.

Lisäksi kannattaa selventää itselleen, miksi osallistuu valmennukseen ja mitä merkitystä opittavalla asialla itselle on. Hyviä kysymyksiä ovat myös, miten ajankäyttö onnistuu ennen ja jälkeen valmennuksen ja kuka toimii sparraajana ja ajatusten tuulettajana.

Myös verkkovalmennuksen käytännön järjestelyjen pohtiminen etukäteen kannattaa.

Päivän mittainen virtuaalivalmennus voi olla liikaa. Käytäntö vie kohti 1–3 tunnin kohtaamisia, joista rakentuu pidempi oppimisprosessi. Levänneillä ja tankatuilla aivoilla homma hoituu.

Oma innostuminen ja muiden innostaminen, asenne ja aktiivisuus ovat tärkeitä. Spontaanit puheenvuorot, toistemme haastaminen kysymyksillä ja työkalujen ahkera hyödyntäminen tukevat yhdessä oppimista. Työkaluiksi sopivat chat, ilmoitustaulut, kyselytyökalut ja yhteiset dokumenttipohjat.

Ryhti ja fokus säilyvät, kun ohjeet ja tavoitteet ovat selkeitä, roolit valmiiksi mietitty, työkalut ohjeistettu ja aikataulut napakat. Virtuaalitilassa kameran ja mikrofonin aukipitäminen on ehdoton edellytys luottamukselle ja dialogille. Vapaamatkustajuus ja multitaskaus taas ovat myrkkyä ryhmädynamiikalle.

Mikrotuokiot, vartin mittaiset energiantankkaustauot, taukomusiikki, videoklipit tai mindfulness-harjoitukset edistävät palautumista. Hyvin suunnitellun verkkovalmennuspäivän täydentää esivalmisteltu lounasannos jääkaapissa.

Valmistaudu myös jakamaan oppimaasi yhteisesti. Mitä oivalsin? Mikä erityisesti jäi mieleen? Miksi? Mitä viet heti käytäntöön? Näihin vastaamalla luot yhteistä merkitystä ja otat vastuuta oppimastasi

Sähköiset alustat pitävät oppimisen liekkiä yllä. Oppimispolku tukee prosessin etenemistä, auttaa säilyttämään fokuksen ja testaa opittuja asioita ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Analytiikka ja tekoäly keräävät tietoa henkilökohtaisesta ajankäytöstä ja oppijaa kiinnostavista aiheista, ohjaavat kesken jääneeseen aineistoon ja haastavat yhteiseen keskusteluun.

Kuulostaako hankalalta? Kyse on tavoitteen, motivaation, tekemisen ja palautteen yhteispelistä, uusilla menetelmillä. Perinteisen valmennuspäivän toimintatapoja ei voi siirtää suoraan verkkoon. Siellä toimitaan uusin metodein. Tekemällä oppii!

 

Kirjoittaja KTM Mauno Tirkkonen toimii Hälsan johtamisen valmentajana ja coachina. Tirkkosella on 15 vuoden kokemus verkko-oppimisesta osana johdon ja esimiesten valmennusohjelmia.