Suomalaiset eivät ole erityisen lahjakas lahjakansa. Lahjojen antaminen on meille vaikeaa, monille suorastaan vastenmielistä.
Lahjoja hankittaessa joutuu asettumaan toisen ihmisen asemaan ja miettimään, mistä hän tykkäisi. Tällaista ei ole opetettu suomalaisessa peruskoulussa, joten miten voisimme sen osata.
Lahjoja hankkiessa kuluu myös suomalaiselle kallista aikaa ja rahaa. Olemmehan säästäväisiä emmekä turhaan törsääjiä. Toiselle ihmiselle tavaran hankkiminen vaikuttaa tässä kontekstissa suorastaan järjettömältä.
Olemmekin melko onnistuneesti lanseeranneet päteviä selityksiä, miksi esimerkiksi puolisolle ei tarvitse ostaa isän- tai äitienpäivälahjaa (”eihän se ole sun isäs, vaan sun lasten isä”) ja kuinka joululahjat ovat pelkkää kaupallista hapatusta.
Monet suorastaan odottavat sitä hetkeä, kun lapset tulevat täysi-ikäisiksi, jotta heidän kanssaan voi sopia, ettei lahjoja anneta. Jos taas aikuinen odottaa lahjaa, hän on vähän säälittävä tapaus. Vissiin jonkinlainen kehitysvaihe jäänyt välistä.
On kuitenkin poikkeus edellä todettuun, nimittäin työnantajan joululahjat työntekijöille. Niitä odotetaan, ja niiden antaminen on pakollista.
Työnantajan lahjat ovat myös lähes aina epäonnistuneita. Paitsi siitä yhdestä työkaverista, jonka mielestä pitää olla kiitollinen jo siitä, että työnantaja tarjoaa työvälineet ja jonkinlaisen wc:n.
Seuraavassa luettelen joululahjoja, joita työntekijöille ei kannata antaa:
Liput neljälle hengelle lasten jääshow’hun – Aika heteronormatiivista olettaa, että kaikki elävät lapsiperheissä, joissa nautitaan tällaisesta.
Video, jossa konsernijohtajat kertovat rallienglannilla konsernin tulosvuodesta – Toisaalta tällainen voi jäädä elämään ja ilahduttaa vielä vuosien jälkeen internetissä, kuin Lumiukko-animaatio. (Vinkki: googlaa ”sanoma muppets”)
Glögimaustepussi – Tilalle edes jotain hyödyllistä maustetta, kuten valkopippuria.
Suklaarasia – Ihan kuin joulunaikaan ei olisi jo liikaa suklaata kaikkialla muutenkin.
Viinipullo – Älyttömän riskaabelia syöstä työntekijä potentiaaliseen alkoholismiin pilaamaan perheensä joulu.
Joululounas – Tämä on syytä tarjota joka tapauksessa lahjan lisäksi.
Joulukinkku – Haloo, onko 1980-luku lankapuhelimessa?
Lahjakortti palveluun, josta saa tilata itselleen ruokalahjan – Tästähän puuttuu kokonaan ajatus, kun itse joutuu valitsemaan.
Kortti, jossa kerrotaan, kuinka lahjarahat on annettu hyväntekeväisyyteen – Hyvää joulua heille.
Vaikka joululahjoissa on mahdotonta onnistua ja työntekijät joka tapauksessa marisevat lahjoista, niiden antaminen on tärkeä osa suomalaista työpaikkajoulua. Siitä ei saa missään tapauksessa luopua, se olisi yksinkertaisesti huonoa työpaikkapolitiikkaa.
Ja me työntekijät olemme aina pikkuisen toiveikkaita joulun alla! Jospa tänä vuonna tulisi kullalla silattu luomukalkkuna! (Itse tosin tykkään enemmän valkokullasta, ja kalkkunan seuraksi kuuluu sinappi eikä kulta.)
Virpi Salmi on ilmiöihin, tasa-arvoasioihin ja huumoriin erikoistunut vapaa toimittaja. Hän kirjoitti kolumneja TTT-lehteen vuoden 2023 ajan.
Aika ala-arvoinen lähtökohta… lahja on lahja, ja lahjan mollaaminen (jollei se nyt ihan v…lua ole) on pikkumaista. On myös otettava huomioon lainsäädäntö, jotta lahjan saajille ei tule odottamattomia veroseuraamuksia (kuten vapaasti valittavissa olevasta lahjasta välittömästi tulisi).
Olin aikoinaan firman vetäjänä teollisuudessa, jossa niinikään joululahjat olivat ‘pakollisia’. Joka vuosi mietimme, mikä olisi kohtuullinen, laillinen ja suhteellisen helposti hankittava lahja mahdollisimman monelle… kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Yleensä liikuttiin linjalla herkkukori, asuste tai muu vastaava.