Rami Ihalin ei tiedä turhempaa hommaa kuin maata auringossa. Toki hänkin on viettänyt aikaansa vähissä vaatteissa uimarannalla erityisesti nuorempana, jolloin hän ei niin tiedostanut auringonoton riskejä. Vanhemmat huolehtivat kyllä aurinkovoiteiden käytöstä, mutta teini-ikäisenä rasvaaminen unohtui, kun lähdettiin kaveriporukalla uimaan.

Vapaa-ajan lisäksi Ihalinin työ on altistanut hänet auringon UV-valolle. Työvaatetus suojaa tavallisesti muuten, mutta kaula jää alttiiksi auringolle. Kesällä työolosuhteet ovat usein kuumat.

– Silloin tulee riisuttua päällystakki. Kattotöissä kesällä lämpöä voi olla 30 astetta. Huopakaton pinnan lämpötila on kuutisenkymmentä astetta, ja kaasupolttimesta tulee 700–800 astetta, Ihalin kertoo.

Ihalinilla on ajoneuvoasentajan koulutus, mutta hän on tehnyt ikänsä piki- eli bitumikermikattoja, jotka myös huopakattoina tunnetaan. Kermieristäjän tutkinto on olemassa, mutta Ihalin on oppinut työnsä tekemällä.

Uusi luomi paljasti sairauden

Muutama vuotta sitten Ihalin kiinnitti huomiota luomeen kaulallaan. Hän tarkisti vanhasta kuvasta, ettei siinä aiemmin ollut ollut sellaista. Luomi oli pieni, eikä se kutissut. Vaimo kehotti kuitenkin mainitsemaan siitä lääkärille.

Ensin työterveyslääkäri totesi, että seurattaisiin tilannetta, ei näytä pahalta. Myöhemmin lääkäri kuitenkin otatti luomesta koepalan.

– Sillä kertaa menin varta vasten näyttämään luomea, ja osasin jo odottaa diagnoosia. Ei se tullut kuin talvella nasta auton tuulilasiin.

Melanoomadiagnoosin jälkeen lääkäri soitti vielä ja kyseli työssä käytössä olevista aineista ja bitumikosketuksista. Mahdollisen karsinogeeneille altistumisen hän selvitti käyttöturvatiedotteiden avulla. Myös asbestialtistuminen kartoitettiin. Lisäksi lääkäri halusi tietää, miten työtä tehdään ja kuinka pitkään Ihalin oli kyseistä työtä tehnyt.

– Näin kerättiin aineisto. Työvuodet asennustyössä käytiin tarkasti läpi Tyksin työterveyspolilla.

Ammattitautidiagnoosia ei saa aina

Jotta sairaus voidaan katsoa ammattitaudiksi, tutkimusten on osoitettava, että se on todennäköisesti ja pääasiallisesti aiheutunut jostain työhön liittyvästä fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä. Lisäksi sairauden pitää olla tyypillinen tietylle altistukselle, altistumisen on pitänyt olla riittävää laadultaan ja kestoltaan ja muun syyn on oltava epätodennäköinen.

Jos potilaalla epäillään ammattitautia, hän saa usein lähetteen tutkimuksiin työlääketieteen poliklinikalle. Joissakin tavallisissa tapauksissa tutkimus voidaan tehdä loppuun myös työterveyshuollossa.

Toisin kuin joissakin Euroopan maissa melanoomaa ei ole Suomessa aiemmin todettu ammattitaudiksi, ja siksi Ihalinin sairaus on ennakkotapaus.

Muista Pohjoismaista ennakkotapaus löytyy ainakin Norjasta. Siellä melanooma on tunnustettu ensimmäistä kertaa ammattitaudiksi palomiehellä, jolla ei ollut henkilökohtaista tai suvussa esiintyvää ihosyövän historiaa, aikaisempia auringonpolttamia eikä auringonottoon liittyvää altistavaa käyttäytymistä.

Rakennusliitto avustaa muutoksenhaussa

Kun ammattitautidiagnoosin kriteerit selvityksen mukaan täyttyivät, Ihalinin työnantaja teki ammattitautiepäilystä ilmoituksen vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiöltä tuli kuitenkin kieltävä päätös.

Ihalin teki valituksen yhdessä Rakennusliiton ammattilaisen kanssa viime vuoden marraskuussa. Rakennusliitto avustaa jäseniään ammattitauti- ja työtapaturmatapausten käsittelyssä.

– Rakennusalalla sattuu paljon työtapaturmia ja on ammattitauteja aiheuttavia altisteita. Lisäksi työkyvyttömyyteen liittyvät lait ovat monimutkaisia ja jäsenistölle vieraita, minkä takia apua tarvitaan. Vuosittain käsittelemme sadasta sataanviiteenkymmeneen tapausta, sanoo sosiaalipoliittinen asiantuntija Jere Ketola Rakennusliitosta.

Koska kyse on ennakkotapauksesta, asian käsittely voi kestää pitkään.

– Syyskuun puoliväli on ehkä aikaisin mahdollinen ajankohta, jolloin päätös voi tulla, Ketola sanoo.

Molemmilla osapuolilla on edelleen oikeus valittaa muutoksenhakulautakunnan päätöksestä vielä vakuutusoikeuteen, jossa käsittely Ketolan tuntuman mukaan kestää reilun vuoden.

Ketola ei luonnollisesti voi puhua Ihalinin tapauksesta yksityiskohtaisesti.

– Yleisellä tasolla asia on hyvin tärkeä. Epäilen, että moni ihosyövän takia hoidettava ei ajattele, että sairaus voisi olla työperäinen. On kuitenkin ammatteja, joissa tehdään koko kesä töitä ulkona. Siksi voisi kuvitella, että joku muukin sen on jo sairastanut ja olisi ollut oikeutettu korvaukseen ammattitautina, Ketola sanoo.

Ketola toivoo tietoisuuden UV-valon riskeistä lisääntyvän ja että työntekijät huomaisivat suojautua.

– Tietenkin myös toivon, ettei kukaan sairastuisi. Ja että jos jotain on sattunut, korvaukset tulisivat oikeasta paikasta.

Uusi ura työnjohtajana

Rami Ihalin itse ei hätäile asian kanssa.

– Ajattelen, että minulla ei ole kiire mihinkään. Tässä on sitten tuleville asentajille tai muillekin jonkinnäköinen polku, kun ei ole ennakkotapausta.

Ihalin ei ole erityisesti valistanut työkavereitaan auringonvalon vaaroista, mutta hänen sairautensa on tiedossa työpaikalla. Työpaikalla on tarjolla helppokäyttöistä auringonsuojasuihketta, jota moni käyttää.

Rami Ihalinin ei tarvinnut kouluttautua uuteen ammattiin. Hän siirtyi työjohtotehtäviin samassa yrityksessä, jossa hän työskenteli kattoasentajana. Hän harmittelee, että vuosiansiot ovat pudonneet, kun ei tee enää urakkatyötä.

– Työtehtäväni on nyt asentajien polun tasoittaminen. Hoidan tavaratilaukset, toimittamiset, paperijuridiikan ja tulityöluvat.

30 vuotta Ihalin nousi töihin katolle. Työnjohtajana hän on ollut puolitoista vuotta. Ihalinin arvion mukaan auringolle altistumisen määrä on samalla puolittunut.

Mieluusti hän tekisi edelleen kattohommaa.

– Ei mene viikkoakaan, että mietin, että olisi kiva mennä taas asentamaan. Olen kuitenkin ajatellut realistisesti. Mulla on 54 vuotta ikää, ja tilanne on nyt, mikä on.