Opetusalalla työhyvinvointi on kokonaisuutena parantunut, kertoo Kevan tuore toimialakatsaus. Työn merkityksellisyys, hyvä työyhteisö ja esihenkilötyö kantavat pitkälle, mutta henkinen kuormitus on silti yleistä. Tämä näkyy etenkin nuorimmilla työntekijöillä sekä erityisopettajilla ja koulunkäynninohjaajilla.

Lähes kaikki opetusalan ammattilaiset kokevat työnsä merkitykselliseksi. Työyhteisöjen ilmapiiri ja esihenkilötyö ovat parantuneet, ja innostus sekä työn ilo lisääntyneet. Myös sairauspoissaolojen kustannuksia on saatu pienennettyä ennakoivilla toimilla.

Silti yli puolet opetusalan työntekijöistä arvioi työnsä henkisesti raskaaksi. Kuormitus on yleisempää kuin monella muulla kunnan ammattialalla.

– Opettajien työhyvinvoinnissa on nähtävissä paljon myönteistä kehitystä ja sairauslomapäivät pysyneet kohtuullisina, vaikka opettajan rooli ja pedagoginen työ on monella tavoin aiempaa vaativampaa. Silti huolenaiheitakin on ja etenkin henkinen työkuormitus on yleistä, sanoo tutkimuspäällikkö Tuomas Erkkilä.

Erkkilän mukaan huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi palautumista tukeviin tekijöihin, ja panostaa mentorointiin, työnohjaukseen ja vertaistuen kehittämiseen.

Nuorten työntekijöiden mielialaoireilu näkyy myös opetusalalla

Erityistä huolta aiheuttaa nuorten opettajien jaksaminen. Koko julkisella alalla havaittu nuorten työntekijöiden työkuormitus ja mielialaoireilu näkyvät myös opetusalalla. Alle 30-vuotiaiden opettajien työhyvinvointi on heikentynyt erityisesti henkisen työkyvyn, vaikutusmahdollisuuksien ja työpaikan suositteluhalukkuuden osalta.

– Nuorimpien työntekijöiden ryhmä kaipaakin erityistä ja kiireellisintä huomiota työhyvinvointinsa kehittämisessä. Heidän kohdallaan on tärkeää tunnistaa kuormituksen merkit ajoissa. Varhaisen tuen malli toimii tässä hyvänä työvälineenä. Merkittävässä roolissa työkyvyn tuessa ovat myös johtamiseen sekä työyhteisön toimivuuteen ja esihenkilötyön laatuun panostaminen, korostaa Erkkilä.

Työkyvyttömyysriski on opettajilla muuta kunta-alaa pienempi

Kuormitustekijöistä huolimatta opetusalan henkilöstö on työkyvyn näkökulmasta suhteellisen hyvässä asemassa. Työkyvyttömyysriski on muuta kunta-alaa pienempi kaikissa ikäryhmissä, poikkeuksena koulunkäynninohjaajat. Luokanopettajat ja toisen asteen opettajat sijoittuvat matalimman riskin ryhmään.

Sairauspoissaoloja opetusalalla kertyy keskimäärin 10 päivää vuodessa, kunta-alalla lähes 15. Poissaolojen taustalla korostuvat mielenterveyden häiriöt, joiden osuus on kasvanut kymmenen vuoden aikana kaikissa opetusalan ammattiryhmissä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat pysyneet ennallaan tai vähentyneet.

Opettajilla runsaskaan sairauspoissaolojen määrä ei automaattisesti tarkoita kohonnutta työkyvyttömyysriskiä. Esimerkiksi alle 35-vuotiailla yläkoulun ja lukion opettajilla poissaolot liittyvät useammin tilapäiseen sairastamiseen kuin työkyvyn menettämisen uhkaan. Pitkittyneet poissaolot sen sijaan nostavat riskiä, erityisesti alle 50-vuotiailla.

Kevan mukaan vanhuuseläkkeelle siirtyneiden opettajien keski-ikä on noussut viime vuosikymmenen aikana nopeasti. Erityisesti ammatillisen koulutuksen opettajista ja opetusalan johtajista suuri osa – noin 40 prosenttia – siirtyy eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Lähde: Keva, Opetustoimen toimialakatsaus 2025