Katja Savolaisen rintasyöpämatkalla moni asia meni pieleen. Erityisesti sairaudesta tiedottamisessa oli alussa puutteita.

Oma keho viesti kuitenkin selvällä oireella. Savolainen osasi epäillä, että jotain on vialla, kun oikea nänni alkoi erittää nestettä. 47-vuotiaana Savolainen ei vielä kuulu siihen ryhmään, joka kutsutaan mammografiaseulontaan, jossa selvitetään rintasyövän mahdollisuutta.

Aluksi Savolainen hakeutui terveyskeskukseen, koska hän ei järkytykseltään tajunnut, että olisi voinut varata ajan myös työterveyslääkärille.

Lokakuussa 2023 terveyskeskuslääkäri kirjoitti lähetteen mammografiaan ja rinnan ultraäänikuvaukseen. Röntgenlääkäri huomasi marraskuun ultraäänitutkimuksessa epäilyttävän alueen rinnassa ja otti siitä paksuneulanäytteen.

Tulosten tultua yleislääkäri soitti, ja Savolainen jäi puhelun perusteella siihen luuloon, että syöpää ei ole. Kuvista pyydettäisiin kuitenkin vielä plastiikkakirurgin lausunto.

Tiedonpuute aiheutti hämmennystä

Joulukuun puolivälissä Savolainen sai tiedon, että hänet täytyy tutkia uudestaan. Siis sama kolmen tutkimuksen – mammografian, ultraäänikuvauksen ja paksuneulanäytteen – kierros toistamiseen.

Tämän jälkeen hoitaja kysyi, milloin Savolaisella on lääkäriaika tulosten kuulemiseen.

– Ei ole mitään aikaa varattuna, Savolainen vastasi.

Joulun jälkeisellä viikolla hän sai tekstiviestin, jossa kehotettiin käydä täyttämässä ajanvarauksiin liittyviä tietoja sähköisen asioinnin palvelussa, OmaOysissa. Siellä näkyi ajanvaraus kirurgille ja isotooppitutkimukseen.

Googleteltuaan asiaa Savolainen huomasi, että isotooppitutkimus tehdään yleensä päivää ennen leikkausta. Edelleenkään ei terveyskeskuslääkäri ollut ottanut yhteyttä.

Savolainen soitti rintakirurgian osastolle, josta hoitaja kertoi, että häneltä on löydetty laaja-alainen syövän esiaste ja siitä syöpäsoluja, ja leikkaus tehtäisiin 26. tammikuuta.

Kirurgin pakeille Savolainen pääsi 18.tammikuuta. Silloin hän oli jo lukenut OmaKannasta vahvistuksen diagnoosilleen ja että kasvainrinta joudutaan poistamaan kokonaan. Suositeltava käytäntö kuitenkin on, että tutkimustuloksia ja lääkärin lausuntoja ei vapauteta potilaan itsensä luettaviksi, kun kyseessä on vakavan sairauden diagnoosi. Eikä tuloksia tulisi kertoa puhelimessa, vaan kasvotusten.

– Tieto oli järkytys. Lisäksi kirurgi kertoi, ettei uutta rintaa voisi rakentaa, koska tupakoin. Riskit olisivat liian suuret. Kukaan ei kuitenkaan ollut aiemmin maininnut, että minun pitäisi lopettaa tupakanpoltto.

Käynnin jälkeen Savolainen soitti osastolle ja pyysi siirtämään leikkausaikaa, jotta hän ehtisi olla tupakoimatta vaaditut neljä viikkoa ennen syöpäleikkausta ja rinnan korjausleikkausta. Toimenpide tehtiin lopulta helmikuussa.

Kirurgin pöydälle kahteen otteeseen

Katja Savolainen työskentelee kokoonpanijana Innokas Medicalissa Kempeleessä. Siellä hän on koonnut muun muassa syövän sädehoidossa käytettäviä laitteita. Tuotannossa Kempeleen-toimipisteessä on noin 30–40 henkeä, ja kaikkiaan vajaat sata. Kaikki työskentelevät päivävuorossa.

Leikkausta odottaessaan Savolainen oli sairauslomalla vain viikon silloin, kun hän sai tiedon diagnoosista.

– Rupesi tuntumaan, että seinät kaatuvat päälle, jos ajattelen tätä kotona 24 tuntia vuorokaudessa. Kerroin töissä heti esimiehille ja lähimmille työkavereille. Facebookiin laitoin päivää ennen leikkausta, että tällainen rumba on menossa.

Rinnan poisto ja uudelleenrakennusleikkaus eivät ole yksinkertaisia toimenpiteitä. Savolainen joutui toistamiseen leikkauspöydälle, kun haava ei parantunut. Pitkää leikkaushaavaa jouduttiin hoitamaan alipainelaitteella ja korjaamaan vielä huhtikuussa ihosiirteellä.

– Rinta oli teipattuna rinnan yläpuolelta napaan asti kaksi ja puoli kuukautta, niin voi kuvitella, ettei oikea käsi toimi edelleenkään kunnolla. Siinä ei ole voimaa, enkä pysty nostamaan enää isoja laitteita testaustolppiin tai ruuvaamaan.

Rinnan kokopoiston jälkeen ei tarvittu liitännäishoitoja, koska imusolmukkeista ei löytynyt syöpäsoluja.

Vähitellen takaisin töihin

Toukokuun alussa työpaikalla järjestettiin työterveysneuvottelu, jossa olivat mukana Savolaisen lisäksi hänen oma esihenkilönsä, piirikortteja valmistavan osaston esihenkilö, henkilöstöhallinnon edustaja ja työterveyslääkäri.

Kirurgi oli kirjoittanut sairauspoissaolon huhtikuun loppuun. Siitä työterveyshuolto jatkoi sairauslomaa toukokuun puoliväliin.

Molemmat esihenkilöt olivat vielä puhelimitse yhteydessä ennen kuin Savolainen aloitti työt. Savolaisen mukaan he ovat olleet hienotunteisia ja tukeneet hienosti työhön paluussa.

– Työnantaja on ollut kyllä aivan loistava siinä, että olen pystynyt sanomaan, että tämä työ ei nyt oikein onnistu.

Savolainen aloitti ensin työt 40 prosentin työajalla piirikorttien puolella, kun työ siellä on kevyempää kuin kokoonpanossa. Kesäkuun alussa hän siirtyi keräilyyn. Oikea käsi ei kuitenkaan kestänyt nostelua kolmena työpäivänä viikossa. Niinpä Savolainen keräili tiistain ja torstain ja kävi omien sanojensa mukaan huilaamassa keskiviikkona korttipuolella.

Elokuun alussa Savolainen siirtyi tekemään 60 prosentin työaikaa, ja syyskuussa hän aloitti kokotyöajan. Talous on ollut tiukilla sairastamisen ajan. Savolainen sai keväällä vain Kelan maksamaa sairauspäivärahaa, ja osasairauspäivärahakin on niukka.

Töihin paluu on vaatinut tukea

Katja Savolainen kiittelee työnantajan tarjoamaa kattavaa työterveyshuoltoa. Hän on päässyt sitä kautta fysioterapiaan ja lymfahoitoihin. Hoidot ovat tukeneet työssä selviytymistä.

– Pientä rajoitetta on edelleen oikealla puolella. Olin niin tyytyväinen yhtenä aamuna, kun sain työpaikan oven aukaistua oikealla kädellä.

Vaihtoehtoina rinnan korjausleikkauksessa oli silikoni-implantin lisäksi selkäkielekkeellä tehty rinta. Savolainen valitsi silikonin, koska selkäkielekkeellä tehty toimenpide olisi oletettavasti vaikuttanut käden toimintaan.

– Vasemmalle puolelle olisi voinut ottaa riskin, mutta minun pitäisi tehdä vielä ainakin 20 vuotta töitä, ja olen oikeakätinen.

Savolainen on kärsinyt jo ennen sairastumistaan kehonkuvanhäiriöstä, ja rinnan menetys on lisännyt kielteistä kuvaa omasta kehosta. Psyykkistä toipumista sairaudesta tukee nyt jokaviikkoinen psykoterapia. Samalla Savolainen voi käsitellä vastaanotolla häiriöön liittyviä tunteitaan.

Psyykkistä tukea on ollut tarjolla muutenkin.

– Sain julkiselta puolelta kaksi kertaa kriisikeskusteluapua, kun pelkäsin niin paljon rinnan menetystä. Työterveyshoitaja taas on kannatellut minua koko sairauden ajan.

Esihenkilöiden lisäksi myös muu työyhteisö on avustanut työhön paluussa.

– Työkaverit kyselevät, että miten sinulla nyt menee, onko käsi yhtään parempi ja eihän se nyt rasittunut liikaa. Aina saan apua painavan tavaran nostamiseen.

Kun toimitusjohtaja vieraili tehtaalla kesäkuussa, hän tuli henkilökohtaisesti tapaamaan Savolaista.

– Se tuntui tosi hyvältä, että tuki on ylhäältä alas asti. Hän oli tosi kiinnostunut, miten olen pärjännyt ja olenhan jaksanut hyvin. Sanoinkin töissä kerran, että työhön paluu on ainoa asia, joka tässä hommassa on mennyt hyvin.

 

Juttu on julkaistu alun perin TTT-lehdessä 5/2024.