Suomessa sattuu vuosittain noin 20 000 tilastoitua työmatkatapaturmaa, eli noin 80 tapaturmaa jokaista työpäivää kohti. Harva meistä tulee ajatelleeksi aamukahvin aikana tai illalla lapsen harrastusaikataulun pyöriessä mielessä, että se varsinainen matka työpaikan ja kodin välillä onkin työpäivän vaarallisinta aikaa.

Kun lapsi menee kouluun, uusi reitti ja uusi itsenäinen kulkeminen opetellaan yleensä kädestä pitäen lapsen kanssa. Samaa ei kuitenkaan tehdä aikuisten työmatkan osalta, kun eteen tulee muutoksia vaikkapa reitin tai kulkumuodon osalta. Niin työntekijä kuin työnantajakin yleensä pitävät asiaa niin luonnollisena osana työelämän muutoksia, ettei työmatkaa oikeastaan edes tulla ajatelleeksi riskinä tai osana työpaikan turvallisuuskulttuuria.

Siirtyminen työpaikalle tai kotiin on rutiini. Mikäli työpaikkojen työtehtävät edellyttävät ajamista tai muuta liikkumista liikenteessä, on liikenneturvallisuusasiat yleensä otettu hyvin huomioon. Toisin on Tavis Toimistotyöläisellä, hänen työturvallisuusriskinsä liittyvät lähinnä ergonomiaan työpäivän aikana.

Kulkumuodon valinta vaikuttaa tapaturmariskiin. Työmatkatapaturmista valtaosa, noin 80 prosenttia, sattuu kävellen ja pyöräillen. Mutta myös autolla töihin kulkevat kävelevät työmatkansa aikana. Kun työpaikan ovi sulkeutuu, ei tuttua reittiä parkkipaikalla heti ajattele turvallisuusriskinä. Rutiinien vuoksi työntekijöiden sitouttaminen ja tiedottaminen turvallisuusasioista on tärkeää.

Sitoutuminen tapahtuu ottamalla työntekijät mukaan kehittämistyöhön. He ovat yleensä oman työpaikkansa parhaita riskien arvioija. Esimerkiksi riskien kartoitukset tai turvallisuustietoutta lisäävät koulutukset voidaan miettiä yhdessä henkilöstön kanssa. Työntekijät oppivat, että heistä välitetään myös työajan ulkopuolella.

Vahingot tuntuvat työnantajan kukkarossa

Miksi liikenneturvallisuuden olisi syytä olla osa työpaikkojen turvallisuuskulttuuria? Liikenteessä sattuneet vahingot aiheuttavat työnantajille vuosittain monenlaisia kustannuksia. Taloudelliset seuraamukset, kuten poissaoloajan palkka, toimitusten viivästyminen ja työyhteisön tuottavuuden aleneminen, tuntuvat suoraan työnantajan kukkarossa.

Lisäksi syntyy inhimillisiä kustannuksia. Työntekijän poissaolo, hänen työpanoksensa menetys sekä työn uudelleen organisoiminen merkitsevät sitä, että kallisarvoista työaikaa kuluu näiden asioiden järjestelyihin. Sattuiko tapaturma työpäivän aikana vai työmatkalla, sillä ei ole merkitystä – työntekijä on joka tapauksessa poissa.

Palataan hetkeksi takaisin rutiineihin. Aamukahvinsa nauttinut työntekijä todennäköisesti muistaa rutiininomaisesti kiinnittää turvavyön. Ja jos työpaikalla on muistutettu kännykän käyttöriskeistä liikenteessä, hän jättääkin sähköpostin tarkistamisen työpöytänsä ääreen eikä tee sitä ajon aikana. Jos tavoitteena on nolla tapaturmaa työliikenteessä, se edellyttää määrätietoista toimintaa.

Työmatkaliikenteen turvallisuus voidaan sisällyttää osaksi jokaisen työpaikan strategiaa ja toimintatapoja. Yksittäisten työntekijöiden päivittäinen rutiinitoiminta otetaan osaksi koko työpaikan turvallisuustoimintaa ja tehdään liikenneturvallisuustyöstä yhteinen rutiini.

Kukaan ei loukkaannu tahallaan. Sen sijaan, että muuttaisimme asumaan työpaikalle, voimme liittää liikenneturvallisuustoiminnan osaksi työturvallisuutta.

 

Teksti: Laura Vainiomäki

Kuva: Kaisa Tanskanen/Liikenneturva

 

Laura Vainiomäki toimii Liikenneturvan työmatkaliikenneprojektissa koulutusohjaajana.