Työelämä

Työaika voi joustaa monin tavoin – yleistynyt etätyö vähensi joustotyöajan tarvetta

Mikko Härmä on korkeasti koulutettu asiantuntija, joka on siirtynyt varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorina työskentelevän Härmän mukaan on tärkeää, että kokonaistyöajassa on varaa joustolle.

| Teksti: Tiina Komi | Kuva: Shutterstock

Vuonna 2020 voimaan tulleesta uudesta työaikalaista ei ole vielä kovin paljon kokemusta. Laissa säädetään joustotyöajasta, joka perustuu työntekijän ja työantajan väliseen sopimukseen silloin, kun vähintään puolet työajasta ei ole aikaan ja paikkaan sidottua. Joustotyöaika on tarkoitettu lähinnä asiantuntijatyöhön, jota voi tehdä joko kokonaan tai osittain etänä.

– Koronan vuoksi työajoissa tapahtui valtava murros. Etätyö lisääntyi nopeasti. Todennäköisesti tarve jousto­työmalliin on nyt vähäisempi kuin lakia laadittaessa. Asiantuntijoiden työajoista on tullut muutenkin joustavia etätyön yleistyessä, tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta sanoo.

Joustotyöajan lisäksi työaikaa on joskus tarve lyhentää.

Varhennettu vanhuuseläke tarjoaa vapautta

Työnterveyslaitoksen työntekijät voivat itse vaikuttaa siihen, kuinka monta prosenttia täydestä työajasta he tekevät. Mikko Härmä on lyhentänyt työaikaansa ja siirtynyt varhennetulle 25-prosenttiselle vanhuuseläkkeelle, mikä on mahdollista 61 vuotta täyttäneille. Eläkettä voi nostaa oman valinnan mukaan 25 tai 50 prosenttia tähän asti kertyneestä eläkkeestä. Eläkettä kertyy edelleen, mutta eläkkeen ottaminen varhennettuna ennen omaa alinta vanhuuseläkeikää pienentää eläkettä loppupäästä.

– Ei ole selkeää näyttöä, että juuri työajan lyhentäminen loppupäässä lisäisi työuran pituutta, mutta työaikoihin liittyvien vaikutusmahdollisuuksien on todettu pidentävän uraa. Uskon, että työajan joustot työuran loppupäässä ovat edistäneet ikääntyvien työelämään osallistumista, Härmä arvioi.

Työaika voi joustaa monella tavoin

Työaikajoustoja kannattaa hyödyntää esimerkiksi silloin, kun työ tuntuu liian kuormittavalta tai työntekijä tarvitsee perhesyistä lisää vapaa-aikaa. Työaikaa voi lyhentää eri tavoin, esimerkiksi tekemällä kuusituntista työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa.

Työaikaa voi lyhentää vähemmänkin kuin kokonaisia työpäiviä. Työajan lyhentäminen esimerkiksi tunnilla onnistuu monissa tehtävissä ja voi helpottaa työssä kuormittumista varsinkin fyysisesti raskaissa töissä.

Osa-aikatyössä ja osittain sairauslomalla

Työaikaa voi olla tarpeen lyhentää myös, jos sairastaa. Mahdollisuus tehdä lyhempää työaikaa osasairauspäivärahalla vähentää pitkien sairauslomien tarvetta. Se vaikuttaa myönteisesti etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksia potevien työntekoon, mikä puolestaan tukee kansantaloutta.

– Osasairauspäivärahan vaikutuksia työhyvinvointiin ja terveyteen on tutkittu paljon. On huomattu, että ne, joilla on mahdollisuus työskennellä osa-aikaisesti ja saada menetetystä työajasta korvausta, palaavat töihin nopeammin kuin ne, jotka ovat normaalilla sairaus­lomalla. Tämä pätee esimerkiksi työuupumuksen tai työstressin vuoksi sairauslomalle jääneisiin, Härmä kertoo.

Tyytyväisyys lisääntyy, jos osa-aikatyö on oma valinta

Kaikki halukkaat eivät pysty lyhentämään työaikaansa, koska heillä ei ole siihen varaa. Suomessa tehdäänkin muita Pohjoismaita vähemmän osa-aikatyötä. Osa-aikatyö lisää työtyytyväisyyttä ja työssä jaksamista silloin, kun se on oma valinta. Ainahan näin ei ole. Esimerkiksi kaupan alalla moni osa-aikatyötä tekevä tekisi mielellään enemmän töitä ansaitakseen paremmin.

Mahdollisuus vaikuttaa työaikaansa lisää työn­tekijöiden tyytyväisyyttä. Näin käy, kun työntekijä voi esimerkiksi vaikuttaa työpäivän alkamis- tai päättymisajankohtaan sekä vapaa-ajan järjestämiseen, kuten loma-aikoihinsa.

Kokeilemalla selviää

Osa-aikatyötä voi kokeilla ensin ja katsoa, miltä se tuntuu. Työaikasopimus kannattaa tehdä määräajaksi. Tällöin voi aina palata takaisin vanhaan työaikaan, jos osa-­aikatyö ei syystä tai toisesta palvele tarkoitustaan, esimerkiksi lyhennetty työaika ei riitä työtehtävien tekemiseen.

Nelipäiväistä työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää täydellä palkalla on kokeiltu niin Suomessa kuin muuallakin. Kokeiluissa edellytyksenä on yleensä ollut se, että tuottavuus säilyy ennallaan. Tuottavuutta on voitu parantaa esimerkiksi uudella teknologialla tai työprosesseja kehittämällä, jos työn luonne on sen sallinut.

Onko kokoaikatyötä haluavien osuus vähenemässä?

Viime vuonna neljännes osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista olisi halunnut tehdä kokoaikaista työtä. Osuus pieneni edellisestä vuodesta: silloin kokoaikatyötä haluavia oli lähes kolmannes.

Osa-aikatyötä teki viime vuonna 18 prosenttia kaikista palkansaajista, naisista 24 ja miehistä 12 prosenttia. Edelliseen vuoteen verrattuna osa-aikatyötä tekevien naisten osuus palkansaajista pysyi lähes ennallaan, miehillä osa-aikatyön osuus kasvoi hieman.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli tämän vuoden maaliskuussa 37 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisiksi tilastoidaan myös osa-aikatyötä tekevät. Verrattuna työllisyyden kasvuun työtuntien määrä on kasvanut hitaammin.

Opiskelu oli yleisin syy olla osa-aikatyössä, mutta miehillä kokoaikatyön puute oli toiseksi yleisin syy. Naisilla kokoaikatyön puute syynä osa-aikaisuuteen oli pienimmillään kymmeneen vuoteen.

Teksti: Kirsi Väisänen

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje