Työhyvinvointi

Työkyvyn heikentyminen hälyttää sote-alalla

Sote-alalle kaivattua veto- ja pitovoimaa voisi vahvistaa johtamalla työkykyä paremmin. Kun vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät, myös hyvinvointi työssä kasvaa.

| Teksti: Kirsi Väisänen | Kuva: Adobe Stock

Heikkenevä työllisyys rasittaa monia aloja Suomessa tällä hetkellä. Poikkeuksellisesti myös sosiaali- ja terveysalan työntekijät kokevat nyt epävarmuutta, kun hyvinvointialueiden taloudelliset haasteet ovat johtaneet yt- tai muutosneuvotteluihin ja organisaatiomuutoksiin.

Muutosmyllerrykset lisäävät työmäärää ja heikentävät alan pitovoimaa ja hyvinvointia. Esihenkilöiden ja työyhteisön tuki voisi helpottaa vaikeissa tilanteissa. Toisaalta tilanne kuormittaa runsaasti juuri lähiesihenkilöitä, päälliköitä ja johtoa.

Työterveyslaitos toteutti tilannekatsauksen sote-alan työntekijöiden työhyvinvoinnista. Sen pohjana on viiden hyvinvointialueen Mitä kuuluu? -työhyvinvointitutkimus ja Helsingin kaupungin soten Kunta10-tutkimus. Kyselyihin vastasi yli 39 000 sote-alan työntekijää, ja vastausprosentti oli 57.

– Tutkimuksessamme on kysymyksiä liittyen työn kuormitustekijöihin, työvoimavaratekijöihin, työyhteisön toimivuuteen ja johtamiseen. Hyvinvointialueita koskevat kysymykset liittyvät muutokseen ja epävarmuustekijöihin sekä työnantajan valovoimaisuuteen. Työterveys- ja turvallisuusosiossa kysytään muun muassa koetusta työkyvystä, psyykkisestä rasittuneisuudesta ja työstä palautumisesta, jotka kuvaavat pitovoimaa alalla, kertoi tutkimusprofessori Jaana Laitinen Työterveyslaitoksen mediainfossa.

 

Palautuminen työstä on keskeistä työkyvyn säilymiselle

Työstä palautuminen on tärkeää terveys- ja työkykyhaittojen torjumiseksi. Viime vuonna vain 39 prosenttia sotetyöntekijöistä koki palautuvansa hyvin työstä. Alentuneeksi työkykynsä koki 35 % sotetyöntekijöistä.

Tutkimusten mukaan koettu työkyky ennustaa hyvin työntekijän todellista työkykyä ja tätä kautta työurien pituutta. Siksikin työkykynsä alentuneeksi kokevien tilanteeseen on tärkeää puuttua.

– Näin voidaan tarttua asioihin ennen sairauspoissaolopäiviä ja työkyvyttömyyseläköitymistä. Eli tällä mittarilla voimme ennustaa sitä, että näillä henkilöillä on suurentunut riski ennenaikaiseen työkyvyttömyyteen.

Laitinen esittää, että sotealalla pitäisi johtaa työstä palautumista. Työn sujuvuutta ja työhyvinvointia parantaisi se, että työntekijöillä olisi voimia tarkastella yhdessä muutosten vaatimuksia ja vaikutuksia työhön.

– Työstään palautuneilla työntekijöillä on voimia elää kokonaista elämää. Heillä on voimavaroja kehittää työtä ja sen prosesseja sekä panostaa työyhteisön toimivuuteen ja luoda myös ympärilleen psykologista turvallisuutta.

Laitinen varoittaa työkyvyn heikentymisen vaikutuksista alalle.

– Siitä seuraa sairauspoissaoloja ja jopa työkyvyttömyyseläköitymistä, mikä lisää työssä olevien työtä ja kuormitusta sekä heikentää näin työvoiman riittävyyttä alalla.

 

Mieli kuormittuu sotealalla

Työkyvyn kannalta mielen hyvinvointi on äärimmäisen tärkeää. Psyykkinen oireilu ja erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet koko työväestössä.

Mielenterveyden häiriöt ovat sote-alalla tärkein työkyvyttömyyttä aiheuttava sairausryhmä. Erityisesti nuoret sote-työntekijät kärsivät masennus- ja ahdistusoireista. Alle 30-vuotiaista työntekijöistä 43 prosenttia on kokenut vähintään lievää psyykkistä rasittuneisuutta, kun kaikkien vastaajien osalta luku on 35.

Nuoret sote-työntekijät myös palautuvat työstään vanhempia heikommin.

– Mielenterveyden häiriöiden kanssa painivat tarvitsevat tukea esihenkilöiltä, kokeneilta kollegoilta ja työyhteisöltä. Valmentava johtaminen tukee nuorten työkykyä, mutta se ei yksin riitä. Avainasemassa on työkuormituksen parempi hallinta. Myös hyvä työyhteisön sosiaalinen pääoma laimentaa työkuormituksen haitallista vaikutusta, sanoo erityisasiantuntija Risto Nikunlaakso Työterveyslaitoksesta.

 

Työpaikan vaihtoaikeet ovat yleisiä

Työpaikan vaihtoaikeita on kyselyn mukaan ollut noin puolella vastaajista. Sote-alalla vaihtoaikeita on selvästi useammalla kuin yleisesti suomalaisessa työelämässä, jossa työnantajaa haluaisi vaihtaa noin kolmannes.

Kyselyiden vastaajista kuitenkin kaksi kolmesta olisi valmis suosittelemaan työnantajaansa tuttavilleen, vanhemmat vastaajat muita useammin.

Vaihtoaikeita on enemmän nuorilla työntekijöillä. Vaikka aikeita olisi, ne eivät luonnollisesti aina toteudu.

 

Työpaineita kokevat sosiaalialan työntekijät ja ylin johto

Tutkimuksessa mukana olleista 38 prosenttia koki työpaineita, sosiaalityöntekijöistä peräti 46 prosenttia. Seuraavaksi eniten työpaineita kokeneita oli ylihoitajissa, osastonhoitajissa, lääkäreissä ja hammaslääkäreissä.

Tuloksista paljastuu, että työn palkitsevuus on selvästi matalammalla tasolla kuin työhön panostaminen. Laitisen mukaan yksi työstressiä aiheuttava tilanne onkin sellainen, jossa työhön panostetaan paljon, mutta työstä saadaan vähän palkkiota.

– Epäsuhta työn panostamisen ja työn palkitsevaksi kokemisen välillä on ollut jo pitkään näissä meidän sote-alan tutkimuksissa. Onkin sinänsä todella mahtavaa ja hienoa nähdä, että sote-alalla edelleen jaksetaan panostaa, vaikka palkitsevuus on heikko.

Yksi osa palkitsevuutta on, että työntekijä kokee saavansa työstään tunnustusta ja arvostusta. Vain joka viides sote-ammattilainen kokee niitä saavansa. Tässä tosin on isoja eroja ammattiryhmien välillä: lääkäreillä, hammaslääkäreillä, johdolla ja erityisasiantuntijoilla luku on yli 30 prosenttia, sairaan-, terveyden- ja ensihoitajilla sekä kätilöillä ja suuhygienisteillä vain 14 prosenttia.

Hoitajat myös kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa työssä tapahtuviin muutoksiin.

 

Väkivallan kokemukset yleisiä

Väkivaltatilanteet ovat sote-alalla yleisiä. Lähes puolet sote-ammattilaisista on kokenut väkivalta- tai uhkatilanteita asiakkaan taholta. Henkistä väkivaltaa asiakkaiden taholta on kokenut 42 prosenttia vastaajista ja fyysistä väkivaltaa 21 prosenttia.

– Nämä kaikki prosenttiosuudet ovat liian korkeita ja vaativat työsuojelutoimia. Sote-työpaikoilla on tärkeä käydä läpi työn ja työympäristön riskitilanteet, turvallisten työtapojen toimintaohjeet sekä ohjeet väkivaltatilanteiden käsittelyyn, toteaa Risto Nikunlaakso.

Vähintään viikoittain väkivaltatilanteita koki 6 prosenttia kaikista vastaajista.

– Erityisesti lähihoitajat ovat ammattiryhmä, jossa säännöllinen väkivalta tai sen uhkatilanne ovat todella yleisiä. Väkivaltatilanteista ja ylipäätään työn negatiivisista kokemuksista olisi tarpeen keskustella työyhteisössä. Vain 38 prosenttia vastaajista on kokenut, että kielteisiä tunteita käsitellään säännöllisesti työyhteisön keskusteluissa. Eli siinä on selkeästi parantamisen paikka, Laitinen painottaa.

 

Psykologinen turvallisuus antaa tilaa muutoksille

Laitinen peräänkuuluttaa uusia tapoja toimia.

– Tarvitaan innovatiivisuutta, tarvitaan tapoja tehdä asioita uudella tavalla. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että työyhteisö tukee sitä, että uskaltaa yrittää jotain eri tavalla ja uskaltaa epäonnistua, Laitinen sanoo.

Esihenkilöiden toiminta saa kyselyissä laajasti hyvää palautetta. Sen sijaan erityisesti muut kuin päälliköt ja johto kokevat organisaation päätöksenteon huonoksi.

Laitinen arvelee, että tähän vaikuttaa se, että päälliköt ja johtoryhmä tietävät muita paremmin päätösten taustalla olevat perustelut. Hän uskoo, että avoin viestintä lisäisi tyytyväisyyttä päätöksentekoon.

Parempaa työkykyä ja työhyvinvointia sote-alalle

  • Johdon sitoutuminen. Johdamme, seuraamme toteutusta ja arvioimme työhyvinvointia mittareilla.
  • Työn ja työprosessien kehittäminen työyhteisössä. Mietimme, mitä tällä porukalla jaksamme ja pystymme tehdä parhaalla tavalla.
  • Esihenkilöiden tehtävänkuvaan osaksi työkyvyn edistäminen.
  • Ennakoiva ote työkyvyn ja työhyvinvoinnin tukemiseen. Aktiivinen toiminta jo ennen sairauspoissaoloja. Työkyvyn tuki kuuluu kaikille.
  • Alalle opiskeleville koulutusta omasta palautumisesta ja oman työkyvyn ylläpitämisestä.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje